Ei nimi peliä pahenna, mutta ei parannakaan. Championship Manager -sarjan suuruudesta on jäljellä enää nimi ja kuoret.

Championship Manager 5 ei ole järin ruusuinen uusi alku legendaariselle pelisarjalle. Manageripelin luonut SI Games siirsi Midaksen kosketuksensa Football Manager 2005:een, Eidokselle jäi vain muistot suuruuden vuosista. Ilmeisesti sen uskotaan riittävän, sillä Managerin taian säilyttämiseksi on tehty kovin vähän.

Pääpiirteiltään peli muistuttaa edeltäjäänsä. Ottelut voi seurata hyväksi havaittuna 2D-toteutuksena tai pelkkänä tekstiselostuksena ja tilastoesityksinä. Managerinpestinsä saa valita 25 maan yhteensä 59 sarjatasosta. Pelaajasiirrot on päivitetty vastaamaan viime kauden lopun tilannetta.

Suomesta pelattavissa on kaksi ylintä sarjatasoa, mutta niin joukkue- kuin pelaajatiedot ovat viime vuodelta. Veikkausliigassa palloilee konkurssissa kuopattu Porin Jazz, kun Maarianhaminassa tahkotaan divaria. Pelaajatietokanta ei vedä vertoja edelliselle CM:lle, esimerkiksi suomalaisten aladivariporukoiden pelaajalistat on repäisty hatusta.

Ensimmäinen kurkistus pinnan alle paljastaa Kreikan EM-yllätyksen suuruisen ongelman. Ottelutoteutus on onnistuttu ryssimään totaalisesti. Pelaajat noudattavat taktiikkaa ja annettuja ohjeita vain satunnaisesti. Suurimman osan ajasta vaikuttaa vahvasti siltä, että pelintekijätiimin mukana pallukoiden potkiskelusta on kadonnut järki.

Sivurajan tuntumassa pallo lipsahtaa yleensä sivurajaheitoksi, päätyrajan lähettyvillä kikkailtaessa seurauksena on useimmiten maalipotku. Puolustuspään vapaapotkut kiskaistaan järkiään rajojen ulkopuolelle, eivätkä hyökkääjät aina jaksa kiinnostua maalinteosta edes tyhjän rysän edessä. Säännöllisin väliajoin joku neropateista keksii lähteä kuljettamaan palloa kohti omaa maalia vain tökätäkseen pelivälineen lopulta katsomoon.

Matsien katsominen kohottaa kyllä verenpainetta, mutta täysin vääristä syistä. Minä olin ensimmäisten otteluiden jälkeen kypsä antamaan pallopäille lapikasta.

Taktiikkapalaverin paikka

Taktisella puolella CM5 on yhtä syvällinen kuin edeltäjänsä, sillä pelaajille voi antaa entistä yksityiskohtaisempia ohjeita juoksuradoista syöttösuuntiin. Näin toimii teoria, mutta käytännössä pallo poukkoilee nurmella siihen malliin, että on vaikea uskoa omilla taktiikoilla olevan kovin suurta merkitystä lopputulokseen.

Taktisen köyhyyden korvaaminen fiksuilla pelaajavalinnoilla on tehty vaikeaksi. Futarit tuntuvat olevan melkoisia supermiehiä: elleivät loukkaantumiset tai sadan vuoden ikä rasita, äijät jaksavat painaa täysillä ottelusta toiseen. Korttitilin täyttymistäkään ei tarvitse pelätä, sillä varoituksia jaellaan epärealistisen harvoin.

Pelimaailma on kaikkea muuta kuin elävä. Media kiusaa manageria vähän mutta harvoin, eikä pelaajalla ole muuta vaihtoehtoa kuin joko olla samaa tai eri mieltä lehdistön kanssa. Mielipiteellä ei ole mitään vaikutusta mihinkään. Kovin aktiivisia eivät myöskään ole joukkueen valmentajat, jotka ilmoittavat tarkkailtavista pelaajista vain lyhyesti sen, kannattaisiko kyseinen miekkonen haalia seuran väreihin vai ei.

En löytänyt PS2- ja Xbox-versioista mainittavia eroja. Positiivisesti latausajat jäivät kummassakin versiossa melko lyhyiksi. Käyttöliittymä ei sen sijaan ansaitse suurta kiitosta: ruudun ylä- ja alareunoihin sijoitetut ikonit pakottavat melkoiseen nappijumppaan. Hiirellä homma toki toimisi, mutta konsolilla LMA Managerin simppeliä ja toimivaa valikkosysteemiä tulee ikävä.

Championship Manager 5 häviää surkeasti konsolipuolella käytävän kisan manageripelivaltikasta. Itse pelaan mieluummin taktisesti köyhempää LMA Manageria, jossa managerin toimilla on kenttätapahtumiin jotain vaikutusta.

Vanha keisari näyttää alastomuudessaan lähinnä säälittävältä.