Capcomin toimintapeleissä on tapana hakata hirviöitä goottimaisemissa. Chaos Legionissa vanhaa kaavaa lähestytään uudella otteella.
Ritari Sieg Wahrheit mättää paatoksen siivittämän kostojuonen käänteissä kumoon tuhansia petoja jahdatessaan petoksesta syytettyä ystäväänsä Victor Delacroix'ia. Luotisuorasti etenevä tarina on peräkkäisten taisteluiden muodostama putki, jossa avaimia tai muita seikkailullisia elementtejä ei kaivata.
Chaos Legion vaeltaa jossain mätkintä- ja toimintaseikkailun rajamailla. Ritari Sieg Wahrheitilla on miekan lisäksi taisteluissa apuna maagisia olentoja, joita kutsutaan legioonalaisiksi. Legioonan tyypistä riippuen Sir Sieg voi taikoa avukseen yhdestä kuuteen otusta.
Leijonanosa legioonista taistelee mieluiten iskuetäisyydellä vihollisesta. Guilt-komppania huitoo miekoilla, flawed-ryhmä viipaloi vastustajat kynsillä, hatred- ja thanatos-jätit runttaavat raa'alla voimalla. Malice-joukkion tarkka-ampujat räiskivät vihollisia sähköisillä varsijousilla ja al-blasphemyn marttyyrien prikaati tekee itsemurhaiskuja pommeilla. Arrogance-henkivartijoiden suojakentillä Sieg voi turvata selustansa.
Taistelussa legioona määrätään joko aktiiviseen tai passiiviseen muodostelmaan. Punertavat aktiivilegioonalaiset etsivät vihollisia itse, sinertävät passiivit pysyvät tiukasti Siegin tuntumassa. Jokaisella legioonalla on yksi erikoishyökkäys, esimerkiksi malice ampuu tarpeen tullen kaikki kutinsa sarjana maaliin.
Eläimet vastaan koneet
Laajoina laumoina iskevät viholliset ovat joko eläviä kammotuksia tai omituisia koneita, joiden tuhoamiseen tietyt legioonat ovat erikoistuneet. Robotteja murskaavasta legioonalaisesta ei ole juuri apua petolauman keskellä, joten sopivien apulaisten valinta on merkittävä osa taistelutaktiikkaa.
Jos legioonalaiset jätetään reserviin, ritarin omat liikkeet ovat voimakkaampia ja nopeampia. Etenkin pomokahakoissa on hetkiä, jolloin kaverit jäävät vain jalkoihin.
Vihamieliset öykkärit jakautuvat karkeasti kolmeen luokkaan. Laumasieluiset natiaiset jylläävät määrällä ja kookkaat, mutta hitaat jätit jyräävät massalla. Laiskasti vaeltavat tai paikalleen juurtuneet tykit suojaavat yleensä olentogeneraattoreita. Surrealistiset friikit näyttävät paikoitellen suoraan Alienin luoneen H.R. Gigerin synkistä fantasioista nousseilta hirvityksiltä.
Muurahaisen älynlahjoilla kirottuja petoja ryntää sankarin kimppuun joka suunnasta, suurimmissa kahakoissa Siegin ympärillä huseeraa tusinoittain otuksia. Vastustajien täydennysjoukot plupsahtavat tylsästi eetteristä suoraan areenalle. Vihollisten määrää kuvaa osuvasti se, että vain joka sadas ruumis tipauttaa energiabonuksen. Hurjaa runttausta höystetään ihastuttavan repivällä rytinällä ja hyytävällä mylvinnällä.
Rempseää silppuan tuhat örkkiä -mättöfiilistä laskevat liian kestävät möröt ja etenkin pomomatseja venytetään tarpeettomalla takomisella. Kun oikea taktiikka on keksitty, samat koukerot pitää toistaa ainakin kymmenen kertaa kiellon päälle. Touhu muuttuisi lystimmäksi, jos ruutu täyttyisi liiskattavista itikoista eikä vain yhdestä ylikestävästä vihollisesta.
Kokemusta kerrakseen
Legioonan kärsimä vahinko rokottaa Siegin sieluenergiaa. Jos puhti loppuu kesken kahakan, apulaiset painuvat hetkeksi lomalle. Kun Wahrheitin oma energia tipahtaa nollaan, rimpuilu loppuu siihen paikkaan. Kuolleista vihollisista singahtavat virvatulipallot täyttävät alati ehtyvää energiavarastoa ja Siegin elinvoima täyttyy myös vihollisten jättämillä energiajalokivillä.
Jokainen isku kasaa kokemuspisteitä mukana roikkuvan legioonaparin plakkariin. Tehtävien välitauoilla pisteillä ostetaan lisää ruutia ja uusia kykyjä, ja riittävän suurella kokemuspinolla legioona saa uuden jäsenen. Hatred aloittaa kahden nyrkkisankarin parina, mutta kokemuksella jäsenmäärän voi nostaa viiteen. Addiktiivinen tasonnostorumba on mukavan leppoisaa vaihtelua mättämiselle.
Jylhät linnat, kaupungit ja muut loukot muistuttavat Icon seesteisiä näkymiä, vaikka goottihenkisiä ja muhkeita maisemia vaivaavat yksitoikkoisen harmahtava arkkitehtuuri ja sakeaan sumuun katoava horisontti. Ympäristön tuijottaminen ei onneksi ole homman pointti, sillä hengissä säilyminen vie kaiken huomion. Kameramies ei seuraa tapahtumia lainkaan, mutta helpot ja kattavat säädöt kuittaavat puutteen.
Chaos Legion tihkuu tyyliä ja tunnelmaa. Lupsakan reteää kokonaisuutta latistavat lähinnä pari pykälää liian kestävät hirviöt. Lineaarisuutta ei voi pitää merkittävänä vikana, sillä Chaos Legion panostaa täysillä kahakointiin. Kolmetoista lyhyttä kenttää kuulostaa aneemiselta, mutta runsaan kymmenen tunnin peliaikaan mahtuu aiheesta kaikki oleellinen.
82
