Chronicles of Riddickin perusteella uskoin, että lisenssipelien taso on nousussa, kunnes Charlie and the Chocolate Factory upotti minut ruskeaan massaan.
Tim Burtonin Charlie and the Chocolate Factory on keskivertoa parempi lähtökohta lastenpeliksi. Vaan mitä peli tekee? Se ei muistuta elokuvaa juuri lainkaan, ei varsinkaan juoneltaan. Jos Willy Wonkan äänenä ei toimisi kohtalainen Johnny Depp -imitaattori, lisenssi olisi mennyt täysin hukkaan.
Päähenkilö Charlie on mukava ja epäitsekäs köyhän perheen poika, joka pääsee tutustumaan omalaatuisen Willy Wonkan uudelleen avattuun makeistehtaaseen. Tähän saakka elokuva ja peli ovat yhteneväisiä, siis noin kolmen minuutin ajan. Sen jälkeen Charlien tehtävä on pelastaa tehtaassa pulaan joutuvia muita lapsia. Charlie joutuu juoksemaan ärsyttävien hemmoteltujen kakaroiden perässä, vaikka haluaisin tutkia rauhassa suklaatehtaan salaisuuksia.
Peli etenee tehtaan huoneesta toiseen. Pelikokemus koostuu helpoista etsimistehtävistä ja varsinkin lukuisista minipeleistä. Minipelit ovat helppoja, eivätkä lainkaan hauskoja. Onneksi sentään ohjattavuus on surkeaa ja grafiikka vuodelta 1995. On turhauttavaa tietää, mitä pitää tehdä, kun sen tekemällä peli ei kuitenkaan edisty. Ymmärsinkö jotain väärin? Et, kontrollit eivät vain toimi kuten pitäisi.
En pelaa PC:llä usein, mutta kun pelaan, minulla ei ole ollut teknisiä ongelmia. Charlie and the Chocolate Factory tilttasi ensimmäisen kerran viiden minuutin pelaamisen jälkeen. Charlie vain jämähti paikalleen, eikä suostunut liikkumaan. Seuraavalla kerralla kuvakulma muuttui niin, että en nähnyt Charlieta lainkaan, enkä saanut häntä mitenkään esiin piilostaan. Kolmas pelikerta kesti peräti vartin ennen kuin käyttis ehdotti virheraportin lähettämistä Microsoftille.
Playstation 2 -versio sentään toimi teknisesti suvujasti. Mutta muutoin se on ihan samanlainen pelipökäle, jota voi suositella vain Pohjois-Korean viranomaisille loikkareiden kiduttamista varten. Pian Charlie and the Chocolate Factory on poistokorissa hintaan 9,99 euroa. Kamalan roskan myyminen täyttää vielä silloinkin kaikki huijauksen tuntomerkit.
* * * * *
Jali ja suklaatehdas
Ohjaus: Tim Burton
Pääosissa: Johnny Depp, Freddie Highmore
Kesto: 115 min
Ensi-ilta: 16.9.
Ikäraja: S
Minun Suklaatehtaani on suurempi kuin muiden. Näin elokuvan Skotlannin Glasgowssa IMAX-teatterissa viiden jalkapallokentän kokoiselta valkokankaalta. Silmäkarkkia voi tuskin suurempaa annosta kerralla nauttia. Yhdysvalloissa tämä Roald Dahlin klassisen lastenkirjan toinen filmatisointi on ollut menestys.
Jos suoraan sanotaan, Jali ja suklaatehdas on täysin tyhjänpäiväinen elokuva. Juonta ei ole juuri lainkaan, muusta sisällöstä nyt puhumattakaan. On vain omituinen karkkitehtailija Willy Wonka (Johnny Depp) ja hänen tehtaassaan vieraileva poika Charlie (Freddie Highmore). Silti elokuvan katsoo hymyssä suin muustakin kuin filmin komeasta ulkonäöstä nauttien.
Se, että elokuva oli niin omituinen, tuli täytenä yllätyksenä. Veikkaan, että leffasta tulee kulttisuosikki. Sen verran pilvessä tehdyn näköinen ja oloinen se on. Willy Wonka on täysi sekopää. Monet ovat nähneet hänessä Michael Jacksonin, mikä on oikeastaan aika helppo ymmärtää. Visuaalinen anti on muualta kuin tästä maailmasta värejä ja muotoja myöten.
Jos Jali ja suklaatehdas olisi karamelli, se olisi suklaapatukka täynnä keinotekoisia lisäaineita ja erinomaista makua. Ei ravintoarvoa, runsaasti kaloreita, pelkkä hyödytön nautinto.
Marko Ahonen
39
