Diplomaattiperhe on pahamaineisten terroristien armoilla ja heidät on pelastettava kiperästä tilanteesta. Pelaaja pääsee toimintasankarin rooliin pikajunan kyytiin.
Chase the Express on toimintaseikkailu, jossa eteen astuvat viholliset on poikkeuksetta eliminoitava kuulamyrskyllä, muutoin omaa hipiää alkaa kuumottaa. Lyhyet videovälikkeet vievät juonta eteenpäin, ja siellä täällä lojuvat viestilaput, kirjeet tai päiväkirjamerkinnät on nekin syytä tutkaista, jottei junan mysteerio jäisi ikuisesti salaisuudeksi.
Pelaaminen on tutun ja turvallisen oloista. Maahan korahtanut vihollinen kannattaa aina tutkia (tai pikemminkin se alue, jolle vihollinen lyyhistyy, sillä ruumiit haihtuvat nopeasti utuna ilmaan). Tiedä vaikka mukaan karttuisi ammuslipas tai ensiapupaketti. Lojumaan jääneet avainkortit ovat etenemisen kannalta ensiarvoisen tärkeitä, sillä korteilla avautuu reitti seuraavaan vaunuun. Kaikki eteen tuleva roina ja rompe kuten erinäiset liput, laput ja tietokonepäätteet on syytä katsastaa. Muutoin seikkailu hyytyy ennen pitkää päämäärättömäksi vaunusta toiseen tarpomiseksi.
Kuvakulmat kääntyilevät kovin residentevilmäisesti ja pelin valikot ovat nekin lähes suoraan Capcomin zombie-spektaakkelista. Esineitä voi olla mukana vain kourallinen, joten turha roina on tarvittaessa säilöttävä myöhempää käyttöä varten. Se tapahtuu vessassa piipahtamalla ja varastovalikkoa rullaamalla. Pelitilanteen tallennus sujuu sekin hotelli Helpotuksessa, mutta Resident Evilissä tarvittavia kirjoituskoneen värinauhoja ei ole sentään korvattu sieltä täältä löytyvillä vessapaperirullilla. Lohdutukseksi tallennuspönttö löytyy käytännössä jokaisesta junan vaunusta.
Luksusta rahvaalle
Chase the Express on todellinen luksusjuna. Vaunut ovat hehkeitä, leveitä ja kaksikerroksisia. Niinpä alkumatkasta yhteen pahaiseen junanvaunuun saattaa hetkeksi eksyä, mutta kartasta voi suuntavaiston pettäessä ripeästi tarkistaa missä kulloinkin ollaan. Vaunujen sisustus on kuin suoraan viiden tähden viktoriaanisesta hotellista, joten krumeluuria ja muutakin ihailtavaa riittää. Erityisen näyttäviä ovat lähettiläiden ja muiden silmäätekevien makuuosastot.
Chase the Expressiä on helppo pelata, vaikka turhan pitkät lataustauot nakertavatkin peli-iloa. Helpoimmalla vaikeustasolla eteneminen on todella sujuvaa, viholliset kopsahtavat maahan yhdellä sinne päin roiskaistulla ammuksella. Vaikeustason nostaminen pukee vastaantulijoille lyijyliivit päälle. Niinpä lähelläkin olevaa vastustajaa saa helliä kuulasuihkulla melkoisen tovin ennen kuin tie on jälleen avoinna.
Äänimaisema on peliin sopiva, muttei jää mieleen. Junan kolke kuulostaa junan kolkkeelta ja pyssyt jysähtävät kuten pitääkin. Musiikkia kuuluu toisinaan kolinan seasta, mutta se on heti unohtuvaa pehmobiittiä.
Kuvallisesti Chase the Express on siisti, joskin sivellinjälki vaihtelee melkoisesti luksusvaunun sametinpehmeistä näkymistä rahtivaunun karkeisiin puulaatikoihin. Kokonaisuutena grafiikka on tasoltaan riittävää, mutta leuanloksetta on turha odottaa.
Vaihtelu ei virkistä
Chase the Express jää mukavaksi Resident Evil -henkiseksi välipalaksi sinne jonnekin megapelien välille. Peli ei aiheuta isompia inhon väreitä, mutta imu sen pariin ei toisaalta kasva järin suureksi.
Toimintapeliksi se on aivan liian rauhaisa ja ponneton, seikkailuna se jää pinnalliseksi avainkorttien keräämiseksi. Diplomaattiperheen kohtalo pysyy kovin etäisenä eikä heidän pelastamisensa kohoa missään vaiheessa polttavaksi haasteeksi. Pinkaisu viereen parkkeeraavaan rahtijunaan tai ilmatorjuntatykkiin tarttuminen eivät nekään elävöitä tapahtumia tarpeeksi, vaikka tuovatkin ohimenevää vaihtelua.
Chase the Expressin Japanin-painos komistui kummasti PlayStation 2:n sisuksiin tyrkättynä. Vaikea kuvitella miksei näin kävisi myös nyt testatulle PAL-versiolle. Jos ostat Chase the Expressin nyt, kokeile sitä syksymmällä myös PlayStation 2:lla! Siistimpi grafiikka ja nopeutuvat latausajat tekevät siitä merkittävästi nautittavamman ja sujuvamman elämyksen.
68
