Jotkut pelit ovat niin kauniita, että ne saavat miehen kirjoittamaan runoja, jotka saavat toimituksen kyyneliin.
Kidutanpa Pelitin tiimiä
Suoltamalla kauheaa riimiä
Yleisökään tuskin taputtaa
Vaan lajityypistä naputtaa.
Olipa kerran tytär kuningasmiehen
Hallitsijan Itävallan maan
Äiti oli jättänyt lapsensa pienen
Ja makaa nyt mullissa kirkkomaan
Pian isä vaimon uuden hankki
Ikävän violettikutrisen
Eräänä aamuna oli kalpea kuin sinkki
Iho kuolleen tyttären
Tytär pimeydestä havahtui
Keskeltä kummallisen maaston
Aamunkoissa lentävät valaat ui
Yllä huurteisen vehmaston
”Unessako lienen?”
”Koinko haverin?”
Kestänyt ei kuin hetken pienen
Jo tyttö löysi uuden kaverin.
Igniculukseksi esittäytyi
Pieni hohtava pallopää
Synkätkin kolkat näyttäytyi
Kun valonsa varjot häivyttää
Myös taistelussa Ignulus valoa hohtaa
Se hidastaa vihollisarmadat
ja kun valo tytön kohtaa
Se korjaa syntyneet haavat
Vuoropohjaisesti käy paritanssi
Lyödään kun mittari latautuu
Maistui vahva Grandian esanssi
Siitä sydämeni ilosta pakahtuu
Kehittyy tyttö hirviöitä kumottuaan
Kasvaa hauis, terävöityy äly
Pääsin kehityssuuntaan vaikuttamaan
Siitä vasta nouseekin onnen häly
Hyppii ja pomppii kaksikko eteenpäin
Kuin tasoloikassa konsanaan
Vaan ei aikaakaan kun joutuvat päistikkäin
Pahan pomokaksikon kohtaamaan
Iskut vahvat kohti hutkittavaa
Pakotti pomot kaatumaan
Aukeni Lemurian taivaat täynnä tutkittavaa
Kun sai tyttö siivet oraakkeliltaan
Hah! Ei ole seikkailumme loikintaa
Ovelaa harhaa on alkumatka vaan!
Nyt Kaksikko nopsasti lentää saa
Uusia ystäviä kohtaamaan
Pelle riimittelyä
Ilman apua ei saanut osumaan
Velhon koko kylä
Kirottiin korpeiksi hosumaan
Seikkailun tarkoitus ylinmoinen
On herätä päivään uuteen
Sillä tähdet, kuu ja aurinkoinen
Vääryydellä kätkettiin kaukaisuuteen
Tunteja hulppeat kymmenen
Hujahtaa satumatkalla
Se mitta on täydellinen
Turha pidentää pakottamalla
Sama pelimoottori on
Kuin Raymanin seikkailuissa
Ei siis yllätyskäänne kohtalon
Että lepää silmä Child of Lightissa
Ei kaikki täydellistä ole, Ville
Runsaat taistelut alkaa rasittaa varhain
Suosittelenkin vaihtoa normaalille
Se vaikeustasoista on parhain
Kumartaa pitää
Sen Child of Lightin vuoksi teen
Isolta pelifirmoilta harvoin mitään
Näin vaikuttavaa saa eteen
Kiitos oi rakas Ubisoft
Child of Light kevättäni piristi
En Ubisoftille keksi riimiä
Vaikka aivonystyröitäni kiristi
Child of Light on satukirjamainen seikkailu kuvankauniissa mielikuvitusmaassa. Pienet yksityiskohdat saavat sen heräämään eloon kuin iltasadun hyvän kertojan lukemana. Hahmot jopa puhuvat kokonaan riimeissä, jotka ovat lähes yhtä huonoja kuin omani.Lapsia ilman riimejä
Child of Light on monellakin tapaa merkittävä ja omaperäinen peli. Se on kuin sympaattinen indiejulkaisu, josta on kuitenkin vastuussa Assassin’s Creedit, Watchdogsin ja lukuisat muut AAA-pelit tehtaillut Ubisoft Montreal. Se on länsimainen peli, jonka pelimekaniikka muistuttaa eniten idän erikoisosaamista, eli tasoloikkia ja japanilaisia roolipelejä.
Merkittävintä on, että Child of Light on oikeasti hyvä peli! Se saa hassun genrehybridinsä toimimaan erinomaisesti, sen taianomaista tunnelmaa tukee supernätti visuaalinen ilme ja kanadalaisen Cœur de piraten säveltämä rauhallinen ja tunnelmallinen ääniraita täydellisesti.
Hahmo liikkuu kaksiulotteisissa maastoissa aluksi perinteisen tasoloikkien, mutta nopeasti, jo ensimmäisen pomon jälkeen, saa siivet selkäänsä ja genre vaihtuu tasoloikasta ympäriinsä lentelyksi. Siksi onkin vähän hassua, että pelin alussa kikkaillaan hetki yksinkertaisten laatikkopuzzlejen kanssa, kun muutamaa minuuttia myöhemmin lennetään takaisin tulosuuntaan laatikot vain muistoissa ja horisontissa siintäen.
Maassa tai ilmassa viholliskontakti ei johdakaan tasoloikkamaiseen elämän menetykseen, vaan japsiropemaiseen taisteluruutuun. Päähahmo Auroralla on seuranaan yksi vapaasti vaihdeltavista ja värikkäistä sivuhahmoista, jotka jäpittävät nätisti paikallaan, kun ruudun alaosan vuoromittari hiljalleen täyttyy. Grandiamaisesti myös viholliset sijaitsevat samalla mittarilla, ja niiden liikkeitä voi ja kannattaakin estää oikein ajoitetuilla hyökkäyksillä.
Vaikka taistelu toimii, on sitä kuitenkin ihan liikaa verrattuna siihen, kuinka vähän eri vihollistyyppejä alueilla liikkuu. Väistämättä monotonisiksi äityvät taistelut ovat suurin kauneusvirhe Child of Lightin muuten niin virheettömän näköisessä timantissa.
Taisteluiden läpikäyminen on vielä pakollinen paha, jotta saa Auroralle ja kumppaneille tarpeeksi lihaksia pomovastuksia vastaan. Aloitin pelaamaan ylimielisesti hard-tasolla, mutta vaihdoin normaalille ihan vain, koska vaikeampi taso ei ollut mainittavasti vaikeampi, vain tylsempi. Toisella tatilla ohjattavaa Ignulusta joutui hyödyntämään taisteluissa enemmän, eikä kesken taistelun voinut enää kerätä lisäkestoa ja taikapisteitä.
Silti Child of Light on jotain niin hienon indietä, että oikein hämmästyttää sen siinneen ison ja pahan pelifirman visvaisista kupeista. Ubisoft näyttää indiedevaajille, kuinka indiepeli pitää tehdä!
PS4, saatavilla: PC, PS3, Wii U, Xbox One, Xbox 360
Ubisoft
Versio: Myynti
Moninpeli: Kakkospelaaja voi ohjata Igniculusta
Ikäraja: 7
Pelit suosittelee
88
