Children of Mana (DS) – Mana-teens

Japanilaisissa roolipeleissä nuorilla prekariaatin edustajilla on helppoa. Kotona löhöilyn sijasta voi käydä vaikka pelastamassa maailman.

Jos laskin oikein, Children of Mana on Squaren Mana-sarjan seitsemäs osa ja samalla uuden World of Mana -jatkumon esikoinen. Aiemmista Manoista Gameboy Advancelle ilmestynyt Sword of Mana (Pelit 2/04, 85 pistettä) oli mainio toimintaroolipeli, ja Children of Mana jatkaa samoilla linjoilla.

Manamaailman idylli rikkoutuu, kun mystiset valopylväät laskeutuvat taivaista. Hommaan liittyy vielä outo kaapujäbä, ja koko maailma tietysti tuhoutuu, jos asialle ei tehdä jotain. Aika lähettää teini-ikäinen sankari(tar) asialle.

Sankarin voi valita neljästä ominaisuuksiltaan erilaisesta vaihtoehdosta, joista kolme näyttää tytöiltä ja yksi on läski antropomorfinen saapasjalkakissa. Childrenissä hahmot saavat tasoja noustessaan ennalta määrätyt korotukset kykyihinsä eikä mitään valintamahdollisuuksia suoda. Tämä on kovin harmillista, koska Sword of Manan erinomainen hahmonkehityssysteemi lukemattomine luokkavaihtoehtoineen puuttuu.

Muokattavana on ainoastaan hahmojen aseistus ja jalokivikehykset, joihin voi liittää alussa neljä ja loppupelissä kuusitoista murkulaa. Kiviä on pitkälti toistasataa erilaista, osa nostaa hyökkäysvoimaa, osa antaa käyttöön erilaisia erikoishyökkäyksiä, suojaa tietyiltä vahinkotyypeiltä tai tekee jotain oudompaa.

Varsinainen toiminta on kuvattu yläviistosta. Kenttiin pöllähtäviä kypäräankkoja, tappajapupuja ja muita kammottavia hirviöitä pätkitään lihoiksi sitä mukaa kun niitä ilmestyy, ja kenttäkiintiön tultua täyteen otusten sikiäminen lakkaa. Eteenpäin päästäkseen täytyy löytää kentästä piilotettu taikakivi ja paiskata se taikalähteeseen. Kenttiä per seikkailupaikka on neljästä ylöspäin ja lopussa odottelee pomohirviö.

Tallentaa voi vain kotikylässä tai ennen pomotaistelua, mikä on aivan järkyttävän rasittavaa, sillä muussa kohdassa lopetettuaan joutuu hinkkaamaan kyseisen vaiheen kentät alusta asti uudelleen. Jos kuolo korjaa pomotappelussa, ei uutta yritystä ole luvassa, vaan raato herää henkiin kotona. Tällainen samojen kenttien kahlaamiseen pakottaminen on silkkaa pelaajan kiusaamista ja varsinkin käsikonsolipeleissä ehdottoman kiellettyä.

Children of Mana tuntuu vajaalta paketilta. Juoni on innoton ja hahmonkehitys todella rajallista, samoin kentät (pois lukien pomotaistelut) ovat mielikuvituksettomia. Toisaalta pelin grafiikka ja äänimaailma ovat erittäin onnistuneita. Enemmän vaihtelua ja kiinnostavampi juoni, niin kyseessä olisi priima toimintaroolipeli, nyt kohtalona on keskinkertaisuus.

50

Lisää aiheesta