Joukko uudisasukkaita etsii paikkaa kaupungille, josta leviävän kulttuurin loisto aikanaan tulee himmentämään myyttisten suurkaupunkien Rooman, Alexandrian ja Nakkilan himmeän tuikkeen. Tai sitten sen alkeellinen teknologia naurattaa arkeologeja vielä tuhansien vuosien kuluttua. Microprosen Civilization alkaa kivikaudesta ja loppuu ihmiskunnan muuttoon avaruuteen, käymättömistä korpimaista vihoviimeiseen.
Civilization sijoittuu tarkasti SimEarthin ja SimCityn väliin. Sid Meier, tuttu leegiosta klassikkopelejä, on yrittänyt haukata valtavaa kakunpalaa ja (oma lempparimanaus tähän), onnistunut vielä nielemään sen.
Roomaa ei rakenneta päivässä
Aloitetaanpa siis imperiumin rakentaminen joukolla uudisasukkaita. Koska alussa yksi vuoro kestää 20 vuotta(!), ei kovin kauaa kannata kierrellä mahdollisimman hyvää paikkaa etsimässä tai jää teknologiakisassa jälkijunaan.
Paljon riippuu paikan valinnasta: ympäristön täytyy tukea kauppaa, raaka-ainetuotantoa ja ruoantuotantoa. Huono suunnittelu kostautuu hitaasti kasvavana kaupunkina.
Kun kaupunki on pystyssä, alkaa aivotyö. Pari yksikköä sotilaita kannattaa perustaa, etteivät barbaarit jyrää Nicopolia heti kättelyssä. Sen jälkeen on syytä tovi pohtia tulevaisuutta: laajetako heti ympäristöön vai raivatako teitä, peltoja ja kaivoksia? Mitä keksintöjä kannattaa kehittää? Rakentaako kaupunkiin hyvinvointia vaiko turvallisuutta lisääviä yksiköitä?
Mitäs tutkimusarmeijat ovat löytäneet? Piilottaako ikoni muinaista viisautta, ystävällisen heimon vaiko lauman barbaareita?
Ja tämä on vasta helppo ja yksinkertainen alku. Pian ensimmäiset muiden sivilisaatioiden edustajat alkavat uhkailla, parkkeerata armeijoitaan naapuriin ja muutenkin olla kiusaksi & vaivaksi. Johtajakataloogi sisältää muun muassa Stalinin, Montezuman, Lincolnin ja tukun muita historiallisia henkilöitä persoonallisine hallitsemistapoineen.
Kaupungissa on kivaa
Siinä missä SimCityn kaupungit kehittyivät jokseenkin itsekseen vaatii Civilizationin kaupunki jatkuvaa huolenpitoa. Maastoa täytyy muokata ja kaupunkiin rakentaa "parannuksia", joita on pitkä lista: katedraaleja, viljasiiloja, vesijohdosto, muurit, tehdas, oikeustalo, parakit ja monta muuta mielenkiintoista rakennusta, jotka kaikki vaikuttavat ziljoonaan tekijään. Unohtaa ei saa vanhan ja uuden ajan ihmeitä, kuten Leningradin kolossia, Pitäjänmäen riippuvia puutarhoja, naisten vapautusliikettä ja Apollo-ohjelmaa. Pistehyvityksen lisäksi niistä saatavat erikoisbonukset saattavat ratkaista kuka loppujen lopuksi on rakentanut maapallon mahtavimman sivilisaation.
Rakentamista säätelee kaupungin raaka-ainetuotanto. Jokainen parannus vaatii tietyn määrän raaka-aineita ennen valmistumistaan, ja kuten arvata saattaa, kestää valmistuminen yleensä kauan. Esimerkiksi sodassa tuskin jaksaa odottaa 40 vuoroa taistelulaivan valmistumista. Raha ratkaisee: valtion kassasta voi maksaa erotuksen ja projekti valmistuu seuraavalla vuorolla.
Keksintöjen kausi
Sivilisaation tiedemiehet pystyvät kerrallaan keskittymään vain yhteen uudistukseen, joita Civilizationista löytyy rattoisat seitsemänkymmentä ja kuusi. Osa edistysaskeleista mahdollistaa uusien edistysaskeleiden kehittämisen, osa tarjoaa edistysaskeleiden asemesta tai lisäksi käytännön hyötyä, esimerkiksi ruudin kehittämisen jälkeen voi rakentaa musketöörejä.
Onhan sitä toki muitakin tapoja kehittää itseään kuin hitaanpuoleinen tiedeprojekti. Diplomaatti voi varastaa tietoa, jolloin esmes muuten keskiaikaisella tasolla oleva kulttuuri voi rakentaa ydinpommeja, tai muut kulttuurit voivat tarjota tiedonvaihtoa.
Erikoisyksiköt
Kaupunki voi tuottaa siirtolaisyksikön, joka kaupunkien perustamisen lisäksi osaa muokata maaperää, avata kaivoksia, pystyttää linnoituksia, rakentaa teitä ja rautateitä sekä myöhemmin puhdistaa maaperää saasteista. Saastumista aiheuttavat tehtaat, ydinpommit ja kosahtavat fissioreaktorit.
Toinen tärkeä erikoisyksikkö on karavaanit, joilla perustetaan kauppareittejä kaupunkien välille. Omien kaupunkiensakin välille voi reitin perustaa, mutta minimivälimatka on kymmenen ruutua, eikä tuotto ole samaa luokkaa kuin vieraiden kanssa käytävässä kaupassa.
Kolmas erikoisyksikkö on diplomaatti, josta saatavat edut ovat lähinnä sodankäyntiin kuuluvia.
Sota on politiikan jatko
Sotiminen on tärkeä osa-alue. Kaiken kaikkiaan Civilization tarjoaa 28 eri yksikköä, kehitysasteesta riippuen. Hakuin ja kuokin varustautuneesta kaupunginväestä päädytään loppujen lopuksi panssareihin, moottoroituun jalkaväkeen ja ydinaseisiin lentokoneita ja laivastoa unohtamatta.
Sotiminen on harvoin massiviisten yksiköiden liikuttelua, vaan pieniä kahakoita, joskin satojen vuosisatojen maailmansodatkin on tullut koettua. Kotirintaman unohtava huomaa yhtäkkiä olevansa konkurssissa, varsinkin jos yhteiskuntamuoto on vähän epäsopiva.
Petturuus, kähmäily ja selkäänpuukottaminen ovat voittamisen edellytyksiä. Diplomaatti on Civilizationin James Bond -yksikkö, joka neuvottelun ja lähetystöjen perustamisen lisäksi hallitsee teollisuusvakoilun, lahjonnan, sabotaasin ja levottomuuksien aiheuttamisen. Ja yllätyshyökkäys on kolmannes voittoa.
Mikäli aiot tuhota jonkin pikkusivilisaation, muista aina kiristää se kuiviin ennen armoniskua. Sen sijaan kulttuurin A lahjominen hyökkämään kulttuurin B kimppuun on kallista ja hyödytöntä.
Kommunismi vai demokratia?
Oikea hallitusmuoto oikeaan aikaan on erittäin tärkeä osatekijä. Sotiminen muun muassa vaatii loppujen lopuksi rutkasti rahaa, ja valitettavasti mitä tuottavampi hallitusmuoto sen vaikeampi on sotia. Mikäli kaupungissa on enemmän tyytymättömiä kuin onnellisia, syntyy kaupungissa levottomuuksia eikä se tuota mitään, mikä on varsin ikävää jos se vastaa huomattavasta osasta tuotoista.
Kaupunkien säätely tapahtuu rukkaamalla veroastetta ja ylellisyystavaroiden tuotantoa. Tilapäistä apua saa irrottamalla työläisiä viihdyttäjiksi. Työläisiä voi myös siirtää verottajiksi ja tiedemieheksi, mikäli näillä alueilla katsoo apua tarvitsevansa.
Hallitusmuotoja on kuusi, yksinvaltiutta, kunigaskuntaa, tasavaltaa, demokratiaa ja tietysti kommunismia. Civilization lieneekin viimeinen paikka mistä kommunistisia valtioita löytää.
Unelmapeli
Civilization iskee kuin miljoona volttia Korkkarivainaan iskulausetta lainatakseni. Näppäimistöllä ja/tai hiirellä hallittava käyttäjäliityntä mahdollistaa pelin pelaamiseen manuaaliin katsomatta, joskin minkäänasteisen menestyksen saavuttaminen vaatii manuaalin kahlausta muutamaankin kertaan. Tosin vuorojen pituus, joka pahimmillaan on 20 vuotta ja nopeimmillaan vuoden paikkeilla, on joissain suhteessa vähän epärealistista ja vaatii silmien ummistamista.
Grafiikka ei ällistytä ketään, mutta sopii selkeydessään erinomaisesti peliin. Ja onhan siinä jotain ääniäkin, but who cares. Sid Meier on onnistunut rutistamaan pelin kuoriin niin paljon tavaraa, että oman pikku kansakunnan johdattaminen uljaasti sinne, missä yksikään ihminen aiemmin ei ole ollut, tuskin tympii muutamaan vuoteen.
Railroad Tycoonin esimerkkiä noudattaen maailma, on se sitten historiallisesti akkuraatti Maa tahi itseluotu maailma, muodostuu aina sattumanvaraisesti. Ja tietokoneen kunniaksi on sanottava, että vaikeustasot eivät tosiaankaan ole vitsejä. Helpoimmalla tasolla pärjää joten kuten noviisikin, kun taas maksimitasolla saa olla aika fakiiri.
Tämä kappale kannattaa leikata irti ja näyttää historianopettajalle: Civilization on A-luokan opetuspeli, joka opettaa parilla pelikerralla uskomattoman paljon ihmiskunnan kehityksestä. Jos pelin saisi verkkoon ja vaikka seitsemän pelaajaa kamppailisi maailmanvallasta, niin voi sitä riemua. Valitettavasti Civilization on soolopeli, joka onkin pelin ainoa negatiivinen asia.
Jos minulla olisi varaa ostaa hattu, ostaisin sen ihan vain nostaakseni hattua Sid Meierin kunniaksi. Nyt autonkuljettajani joutuu tekemään sen puolestani.
96
