Mukana ei ole mainitsemisen arvoisia skriptattuja kummitusjunakohtauksia tai mitään muitakaan elementtejä, jotka pitäisivät mielenkiintoa yllä ja vetäisivät huomion pois edessä ammottavasta putkesta. Sen sijaan Jericho oikein alleviivaa suoraviivaisuuttaan, sillä hahmokaverit juoksevat aina vain siihen ainoaan oikeaan suuntaan ja muita vaihtoehtoja ei edes harkita.
Peliä ei auta supertylsä kenttäsuunnittelu. Grafiikka pyörii 1080p:n tarkkuudella, mutta maailma on paria satunnaista vahinkoa lukuun ottamatta lattean harmaa tunneli. Tämä on harmi, sillä eri aikakausissa hyppivässä miljöössä olisi reilusti potentiaalia näyttävyyteen. Nyt mahdollisuudet on hukattu tyystin. Graafikot ovat keskittyneet samanlaisten friikkihirviöiden ja lattialla lilluvien ulostekasojen mallintamiseen.
Pientä vaihtelua väsytystaisteluun tuovat satunnaiset God of War -tyyliset reaktiokohtaukset, joissa hakataan vauhdilla ruudulle ilmestyviä nappuloita. Näin esimerkiksi väistellään kurkkuun käyvää zombia tai kiipeillään ansakuopan yli. Kätevästi etsityn painikkeen kuva ilmestyy aina siihen reunaan ruutua, jolla puolella nappi on myös ohjaimessa. Näin tumpelon ei tarvitse miettiä kiireessä, missä pirussa se O-painike olikaan.
Jericho on lähtökohdiltaan kiinnostava, mutta toteutukseltaan kaikin tavoin ontuva räiskintä. Pituuttakaan putkijuoksulle ei ole paljon siunattu, itse koin armoitetun vapautuksen noin seitsemässä tunnissa. Halleluja.
60
