Vaikka toimenkuva on sama, Alyssa Hamiltonilla ei ole Buffy Summersin supervoimia. Capcomin Clock Tower 3 -kauhupelissä vain hirviöt tappavat.
Human Entertainmentin Super Nintendolla aloittanut Clock Tower -sarja on aina nauttinut kulttimaineesta, vaikka kaupallisesti kauhusarja ei ole koskaan menestynyt maailmalla. Japanilaiset fanit ovat kuitenkin riittäneet pitämään sarjan hengissä. Pari vuotta ennen Resident Eviliä ilmestynyt Clock Tower on erilainen kauhuseikkailu, sillä zombit eivät ole lahdattavia reppanoita, vaan pelaaja saa juosta avuttomana karkuun.
14-vuotiaan lontoolaisen Alyssa Hamiltonin tehtävänä on estää pahaa valtaamasta maailmaa. Siihen vaaditaan aikamatkustusta ja demonisarjamurhaajien tuhoamista. Ruumiittomat demonit riivaavat ihmisen ja käyttävät sitä murhaamaan muita, ja ruokkivat näin itseään. Alyssalla ei ole aseena muuta kuin vihkivesi, jolla demonit saa vain hetkeksi pysähtymään.
Juokse, tyttö, juokse
Peli noudattaa aikakaudesta toiseen samaa kaavaa. Alyssa vapauttaa sarjamurhaajien piinaamat sielut antamalla niille, mitä ne haluavat eli yleensä oikean esineen, ratkomalla avain-puzzleja ja juoksemalla pakoon päävastustajaa. Sarjamurhaajat voi tappaa vasta tason lopputaistelussa, kun kaikki puzzlet on selvitetty.
Vaikka karkuun kirmaaminen ja piilotteleminen ovat pääosassa, osuudet ovat keinotekoisia. Kaappiin ei voi vain kömpiä piiloon, vaan peli paljastaa takaa-ajotilanteissa aktivoituvat paikat hehkulla. Kun verho hehkuu, sen taakse voi mennä toimintanapin painalluksella, ja kaapin hehkuessa sen voi kaataa vihollisen eteen hetken hämäykseksi.
Alyssalla ei ole perinteisiä osumapisteitä, vaan kauhumittari, joka kuvaa Alyssan rauhallisuutta. Paniikin iskiessä näkökenttä hämärtyy, eikä tyttö tottele enää täysin ohjausta ja useimmiten vielä kompastelee. Pelkomittari nousee aaveiden syleilyssä, sarjamurhaajan jahdatessa tai muiden sanoinkuvaamattomien kauhujen edessä. Normaalisti Alyssa voi kuolla vain pelkomittarin ollessa maksimissa, mutta lopputaisteluissa pelkomittari korvataan perinteisillä osumapisteillä.
Clock Tower 3 ei ole varsinaisesti pelottava. Maastossa on purkkeja ja lasinsiruja, ja kävelyn aiheuttamien äänien on kai tarkoitus säpsäyttää. Parista ovea avatessa iskevästä vihollisesta huolimatta Resident Evilit pystyivät paremmin säikäyttelemään ja Silent Hillit tuntuvat perusvireeltään painostavammilta.
Clock Towerin kauhu on lähinnä vastenmielistä, sillä välianimaatioissa lyödään tyttöä päähän moukarilla tai työnnetään sokea happoaltaaseen. Kuvotuskohdista huolimatta pelin suurin vahvuus ovat videopätkät. Koska seikkailu sijoittuu Lontooseen, englanti on varsin perusteltu kielivalinta ja ääninäyttelijätkin keskimääräistä parempia. Onimusha 3:n kannalta lupaavaa on, että Clock Towerin videopätkät ohjannut Mikitaka Kurasawa vastaa myös Onimushan välikkeistä.
Vaikka pätkissä välittyy Alyssan paniikki, muun grafiikan kökköys verottaa tunnelmaa pahasti. Clock Tower 3 näyttää ensimmäisen aallon PlayStation 2 -peliltä, jonka ohjelmoiminen aloitettiin PSonella. Valmiiksi määrätyt kuvakulmat vain korostavat pelattavuuden vanhanaikaisuutta. Vaikka Alyssa liikkuu tatista sujuvasti, äkkinäiset kuvakulmavaihdokset aiheuttavat tahottomia u-käännöksiä suoraan perässä juoksevan kirvesmurhaajan syliin.
Tiedä sitten, onko vika minussa vai käsikirjoittajissa, mutta en ole koskaan innostunut kauhutarinoista, joissa miehet vampyyreista hirviöihin haluavat tehdä teinitytöille verisiä juttuja. Ajatus, että pelissä joutuu kyyristelemään eikä vain jyräämään kaikkea vastaantulevaa, viehättää. Se toisi vaihtelua elämälle.
Clock Tower 3 jää valitettavasti vain hyväksi yritykseksi. Seikkailun läpäisee helposti noin kuudessa tunnissa, sillä kentät ovat varsin suoraviivaisia putkia eikä pelinpysäyttäjä-puzzleja pitäisi kenellekään tulla eteen. Kokonaisuutena Silent Hill 3 on huomattavasti kiinnostavampi.
67
