Cluedo Chronicles: Fatal IllusionMystery Series Episode One – Kuka murhasi kenet?

Jokainen varmaan muistaa klassikkolautapeli Cluedon, jossa kartanon eri huoneissa seikkailivat eversti Sinappi, professori Luumu, neiti Punainen ja muut epäilyttävät hahmot. Yksi oli murhaaja, mutta kuka?

Cluedo Chronicles: Fatal Illusion on yritys luoda murhamysteerio tietokoneen näytölle. Taka-ajatuksena on ilmeisesti saada aikaan useampikin tekele, koska pelin mainostetaan olevan sarjan ensimmäinen osa. Pelin tarinakin on osa suurempaa kokonaisuutta eivätkä kaikki salaisuudet paljastu vielä lopussakaan.

Uusi vuosi, uudet kujeet

Salaperäinen herra Ian Masque on kutsunut joukon ihmisiä linnaansa juhlimaan uudenvuodenaattoa 1938. Joukossa ovat tietenkin Miss Scarlett, Col. Mustard, Miss Peacock ja muut Cluedo-pelin hahmot. Henkilöt tapaavat toisensa ensimmäistä kertaa Masquen huvijahdilla matkalla linnaan. Miksi juuri heidät on kutsuttu? Mukana on myös muutama ylimääräinen hahmo: viihdyttämään kutsuttu taikuri, venäläinen lumoojatar, kummallinen pikapiirtäjä, saksalainen psykiatri ja pelaaja itse, yksityisetsivä.

Omituiset tapahtumat alkavat jo huvijahdilla ja kun porukka pääsee linnaan asti, pääluku on jo vähentynyt yhdellä. Linnassa selviää, että jokaiselle kutsuvieraalle on annettu selvitettäväksi arvoitus, jonka ratkaisemalla saa haltuunsa kauniin jalokiven. Ja arvoituksia ratkomalla herra Masquen salat aukeavat vähitellen – vai aukeavatko?

Kaunista ja keskinkertaista

Alkuanimaatio lupaa hyvää, mutta odotukset latistuvat siinä vaiheessa, kun pääsee ohjastamaan yksityisetsivää. Jälleen on menty siitä, mistä aita on matalin ja päädytty ärsyttävään pisteestä toiseen liikkumiseen. Toisin sanoen maailmaa ei voi tarkastella vapaasti, vaan vain silloin kun peli katsoo sen olevan tarpeellista. Kääntyminen ja liikkuminen onnistuu ainoastaan pelin määrittelemiin suuntiin ja pisteisiin. Vieläpä varsin hitaasti ja kankeasti.

Grafiikassa ei sen sijaan ole valittamista. Masquen jahdin ja linnan jokainen yksityiskohta on tehty huolellisesti (vaikkakin sama taulu kummittelee joka seinällä). Valojen ja varjojen leikki luo tunnelmaa. Erilaisia tekstuureja on käytetty runsaasti ja monia pintoja tekisi mieli suorastaan koskettaa. Myös ihmishahmot ovat hätkähdyttävän viimeisteltyjä. Animointi on erinomaisen luonnollista eivätkä edes kasvonliikkeet vaikuta jähmeiltä.

Pelaaminen on suoraviivaista eikä mitään ylimääräisiä toimintoja ole. Maailmaa voi tutkia – niiltä osin kuin se on mahdollista – katsomalla ja poimimalla esineitä mukaansa tai käyttämällä niitä. Ihmisten kanssa voi ja pitää keskustella. Jutustelussa on apuna muistikirja.

Cluedo ei tarjoa suurta haastetta murhamysteereistä kiinnostuneelle. Koska maailman tutkiminen on niin rajoittunutta, seuraava pakollinen tehtävä selviää nopeasti. Harmaita aivosoluja ei tarvitse juurikaan vaivata vaan vastaus löytyy yleensä nenän alta.

Virkistävää vaihtelua esineiden kiikuttamiseen tuo linnan arvoitusten selvittäminen. Yksittäiset puzzlet vaihtelevat riimin tulkitsemisesta näppäryystehtäviin tai yritys-erehdys -metodilla ratkeaviin klikkailutehtäviin. Onpa luvassa myös harhailua labyrintissä.

Jos jokin tehtävä tuntuu ylivoimaiselta, pelissä on sisäänrakennettu vihjesysteemi, josta saa apua tarvittaessa. Loppujen lopuksi tekemistä on varsin vähän ja Cluedon pelaakin läpi parissa illassa. Ulkoasu on tässä tapauksessa luotu sisällön kustannuksella, sillä kolmelle CD:lle olisi luullut mahtuvan enemmänkin itse peliä.

Peliä vaivaa satunnainen kaatuilu ja tunnelmaa latistavat myös useat pienet loogisuusvirheet suunnittelussa. Oli esimerkiksi huvittavaa nähdä itsensä operoivan esineitä leijuttamalla niitä ilmassa (olisihan voinut käyttää käsiäkin, kun kerran ensimmäisestä persoonasta maailmaa tarkasteltiin) ja vielä ratkiriemukkaampia naurunpyrskähdyksiä aiheutti vierasjoukon täydellinen piittaamattomuus tärkeistä tapahtumista. Jos joku kuoli, hetken aikaa oli hälinää, mutta seuraavassa hengenvedossa huone oli typötyhjä ja ihmiset löytyivät maleksimasta taas omilta paikoiltaan ympäri linnaa antamatta moisen pikkuseikan vaivata mielenrauhaansa sen pahemmin.

Cluedo Chronicles: Fatal Illusion on lajityypissään tavanomainen, mitään suurempia intohimoja herättämätön seikkailu. Sen juonessa olisi voinut olla aineksia hyvinkin mielenkiintoiseen mysteerioon, mutta nyt se lässähtää keskinkertaisuudeksi, jonka kauneus ei riitä peittämään juonen aukkoja. Sen vetovoima riitti kevyenä viihteenä pariksi illaksi, mutta enpä tiedä jaksaisinko innostua jatko-osista. Sikäli kun niitä edes tulee.

76