Fanifiktio, indievoodoo ja ripaus Jane Jenseniä palauttivat varjometsästäjä Gabriel Knightin henkisen perinnön takaisin elävien kirjoihin.
Seikkailupelit ovat pelien torakka: Ne eivät kuole, vaikka tekisi mitä.
Seikkailupelien kukoistuskaudella verisin kamppailu piikkipaikasta käytiin LucasArtsin ja Sierran välillä. Sitten kolossit kutistuivat. LucasArts remasteroi Apinasaarensa uudelle vuosituhannelle ja siirtyi Disneyn omistukseen, ja Sierra kuihtui bisnesmaailman ristipaineessa olemattomiin.
Mutta sen luomat legendat eivät suostu kuolemaan. Space Quest ja Larry jatkavat tarinaansa alkuperäisten tekijöidensä voimin. King’s Quest elää ja voi hyvin, kiitos faniyhteisön, kuten Phoenix Onlinen, jonka ensimmäinen projekti niiasi juuri Roberta Williamsin tuotannolle. Firman kaupallinen debyytti on syvä kumarrus Sierran toisen suuren naisen, Jane Jensenin, työlle. On kuin Gabriel Knight saisi jatkoa!
Cognition on rahoitettu Kickstarterilla, mutta kirjoitettu pyhällä hengellä. Sen juuret ovat syvällä mystiikassa, tunnelma ammentaa isolla kauhalla etenkin ensimmäisestä Gabriel Knightista. Se ei ole ihme, sillä kisällit ovat saaneet vetoapua itse mestarilta. Jane Jensen on ollut tarinan konsulttina ja seikkailupelien grand old ladyn kädenjälki näkyy tunnelmassa. Sopivasti yliluonnollisia aineksia arkipäivään sotkeva murhamysteeri on kuin suoraan Jensenin itsensä kynästä.
Luonnollisen yliluonnollista
FBI-agentti Erica Reed seuraa sarjamurhaajaa hautausmaalle. Sisaruksia jahtaava murhaaja on kaapannut Erican veljen. Räjähtävän ajojahdin päätteeksi veli kuolee Erican käsivarsille ja murhaaja katoaa. Vauhdikkaan alun jälkeen kello hyppää kolme vuotta eteenpäin ja tarina keskittyy oudoissa olosuhteissa tapahtuneen itsemurhan selvittelyyn.
Erica Reed ei olekaan mikään lampaita muisteleva tusina-agentti, vaan hänellä on salaisuus, hänellä on kykyjä selväaistimiseen. Punatukkainen Scully-variantti pystyy psykoskopiaan eli hän näkee esineistä ja ihmisistä kolmenlaisia auroja. Sininen energia kertoo historiasta, vihreä loitsii esiin vaikkapa kuolleita todistajia ja lilan auran avulla virkistetään ihmisten muistoja yhdistelemällä tajunnan sirpaleita toisiinsa.
Psyykkiset pulmat ovat tämän pelin suola ja ensimmäisen episodin ehdottomasti nerokkain ongelmavyyhti rakentuu juuri muistopalasten yhdistelemiseen. Iso juoni ei ensimmäisen episodin aikana etene kuin muutaman naksahduksen, mutta pelattava ei silti lopu kesken. Noin kuuden tunnin mittainen avaus menisi melkein kokonaisesta pelistä.
Jo ensimmäisessä episodissa Cognition näyttää, miten osiksi pätkitty peli pitää rakentaa. Mainion käsikirjoituksen ainoa heikkous on pahviset sivuhahmot. Reedin taustat kyllä perustellaan, mutta muut tarinan henkilöt jäävät (ainakin vielä) kuriositeeteiksi.
Mainiosti kynäillyssä dialogissa omilla valinnoilla voi vaikuttaa tarinan etenemiseen. Jos esimerkiksi ruumishuoneella työskentelevälle IT-nörtille ei halua tehdä palvelusta, tiuskiminen kostautuu myöhemmin pelissä, vaikka tyly puhetapa auttaakin käsillä olevaan ongelmaan.
Pähkinöiden suunnittelussa peli loistaa, sillä suurin osa pulmista on rakennettu loogisesti. Laitoin Chaos on Deponian näytön viereen opiskelemaan, miten haaste rakennetaan reilusti. Pelissä on omille hoksottimilleni juuri sopivasti haastetta ja kun niistä loppuu virta, Erican kännykkään kätketty vinkkitoiminto auttaa.
Juoksupoikailu, tuo seikkailupelien perisynti, nostaa päätään vasta episodin puolenvälin jälkeen. Silloinkin kuriirinhommat riivaavat oikeastaan vain yhtä pulmaa. Peliin on jäänyt myös muutamia uskottavuutta nakertavia epäloogisuuksia. Kun päähahmo murtautuu vaivihkaa pomonsa konttoriin agentteja kuhisevassa toimistossa, luotto virtuaali-FBI:n ammattitaitoon karisee.
Kiva katsoa, kaunis kuunnella
Audiovisuaalisesti peli on hämmentävän hyvää työtä. Cel-sheidatut hahmot on istutettu käsin piirrettyihin taustoihin ja toisinaan pelimaailmaan istutetaan sarjakuvaruutuja.
Toteutus on oiva kompromissi realismin ja fantasian välimaastossa. Jos Sierra tekisi edelleen seikkailupelejä, tältä ne todennäköisesti näyttäisivät. Hahmomallien kasvoille on saatu myös ilmeikkyyttä, mutta osa hemmoista liikehtii pökkelömäisesti ja etenkin lähikuvissa ankeasti animoidut kasvonliikkeet paljastavat tekijöiden amatööritaustan.
Austin Haynesin säveltämä musiikkiraita paikkaa osuvasti niitä rakosia, joita aavistuksen epätasainen grafiikka jättää peliin. Huippukohdissa musiikki paisuttelee, kun taas suvannoissa äänimaailma antaa tilaa hiljaisuudelle.
Myös ääninäyttely on yllättävän hyvässä kuosissa, sillä yksikään hahmoista ei onnistu ärsyttämään. En tosin ymmärrä, miksi jokaisessa poliisiaiheisessa viihdetuotteessa päähahmon lähin esimies käyttäytyy kuin perseeseen ammuttu karhu. Hauskana yksityiskohtana Erica Reedin roolin vetää Raleigh Holmes, joka on Jane Jensenin aviomiehen, säveltäjä Robert Holmesin tytär.
Klik, kliketi klik klik
Cognitionin käyttöliittymä olisi kaivannut vielä säätämistä. Käytössä on vain vasen hiirenkorva, mutta naksauttamalla kohdetta varsinainen toiminto pitää erikseen valita kolmesta vaihtoehdosta. Silmäikonin olisi voinut aivan surutta tiputtaa pois ja jakaa kaksi muuta komentoa hiiren molemmille painikkeille.
Ruudun oikeaan laitaan piilotettu inventaario on varsin selkeä, mutta tavaravarastolla on kokonaan oma käyttöliittymänsä. Esineiden yhdistämiseen, valitsemiseen ja käyttämiseen on omat painikkeensa. Jos kilua haluaa käyttää pelimaailmassa, se valitaan ensin ikkunaan ja valintapyörästä klikataan inventaarionappulaa.
Pienestä napinasta huolimatta jo Cognitionin ensimmäinen episodi osuu ihan ysiringin reunamille. Päänavaus on heittämällä littipeukun arvoinen suoritus, etenkin kun tekijät ovat ensimmäistä kertaa kaupallista pappia kyydissä.
Sierran henkinen perintö on hyvissä käsissä.
Juho Kuorikoski
89
