Nimeni on Sterling, Andrew Sterling, ja ravistan, en vain sekoita, PlayStationin koko räiskintälajityypin, jossa TimeSplittersitkin kelpaavat.

Konsoliräiskinnöissä Xbox on toistaiseksi vetänyt selvästi pisimmän korren. Halo-kaksikolle ei löydy Sonyn leiristä voittajaa tai edes kunnollista haastajaa. Ennen kuin nyt. Cold Winter on onnistunein PS2-räiskintä tähän mennessä.

Cold Winterin perusidea kuulostaa hämmentävän tutulta. Pääosassa on entinen MI6-agentti Andrew Sterling, mikä tuo välittömästi mieleen Bond-lisenssi Golden Eye: Rogue Agent -pelin, jossa myös hääri entinen agentti. Sterling ei anna pikkusormeaan pirulle, vaan vanhan kaverinsa palkkasoturifirmalle. Kiltisti he jahtaavat maailmanrauhaa uhkaavia asekauppiaita.

Lieneekö pelaajien nouseva keski-ikä syynä siihen, että myös Andrew Sterling on elämää nähnyt harmaahapsi. Virkistävästi hän ei ole erehtymätön, ja tarinan alussa vieläpä kiinalaisten vankina. Syrjäisen vankilan sellissä teloitusta odottava mies on ulkomaailmalle virallisesti kuollut. Vasta viimeisen päivän iltana vanha ystävä pelastaa jo kohtalonsa hyväksyneen miehen.

Tarina miehen tiellä pitää

Cold Winterissa panostetaan tarinankerrontaan sekä tehtävien välillä että niiden aikana. Pääjuoni salaseuroineen on kliseinen, mutta se esitetään mielenkiintoisesti. Asioiden todellinen laita selviää pelaajalle mukavan hitaasti, sillä tietoa jaellaan pieninä pätkinä silloin tällöin. Hahmot kasvavat hiukan tavallisia yksiulotteisia räiskintäsankareita syvemmiksi.

Tehtävät on jaettu sopivan kokoisiksi paloiksi, joiden välissä katsellaan yllättävän hyvin ohjattuja välinäytöksiä. Elokuvamaiset pätkät kaappaavat mukaansa ja ovat hyvin kirjoitettuja. Dialogien ylivedetty dramatisointi sopii pelin henkeen mainiosti.

Lähes kaikki tehtävät ovat yhtä saumatonta jatkumoa, vain videopätkien kanssa vilahtaa latausruutu, muuten toimintaa ei pysäytellä. Välinäytökset naamioivat odotustauot hyvin. Tehtävien sisäisten keskusteluosuuksien aikana sankari voi katsella vapaasti ympärilleen, mikä luo myös omaa vapauden tunnettaan.

Keskipitkää fysiikkaa

Half-Life 2 toi fysiikan mallinnuksen räiskintäpeleihin, mutta konsoleilla moisia kikkoja ei ole pahemmin näkynyt. Cold Winterissä asiaan on panostettu enemmän kuin kaikissa muissa PS2-räiskinnöissä yhteensä.

Pelimaailma on täynnä esineitä, joita voi liikutella ja käyttää hyödykseen. Laatikot ja suurimman osan huonekaluista voi vaikka kaataa suojaksi tulitaistelussa elokuvatyyliin. Läpäisy on myös elokuvarealistista: osa esineistä tuhoutuu tulituksessa jossain vaiheessa, mutta muuten parin senttimetrin paksuinen pöytälevy suojaa rynnäkkökiväärin sarjalta.

Esineitä voi kanniskella ja viskoa hiukan Half 2:n tapaan. Sopivaan paikkaan kasattu laatikkopino tukkii oviaukon ja hidastaa siitä rynniviä vihollisia. Tavarat reagoivat räjähdyksiin näyttävästi ja sinkoilevat pitkin maita ja mantuja.

Samat fysiikan lait luetaan vastustajillekin. Vihollisilla on useita osumakohtia, joihin tulittaminen saa kohteen reagoimaan eri lailla. Räsynukketehosteet on vedetty härskisti överiksi ja kova osuma täyttää ruudun irtoraajahuumorilla. Irtoraajoja lukuun ottamatta osumavaikutukset ovat yllättävän realistisia. Kohteet eivät lentele metrin kaaria, vaan kaatuvat lähes paikoilleen. Verisyys antaa oman teränsä pelin hivenen ylidramatisoituun, vahvaan tunnelmaan.

Fysiikkamallinnusta ei valitettavasti osata käyttää kunnolla hyödyksi muutamaa pikkukikkaa lukuun ottamatta. Tuntuu kuin kenttien suunnittelijoille ei olisi kerrottu, että pelissä on tällainenkin hieno ominaisuus. Esineiden siirtelyä ei tarvita yhdenkään pulman ratkaisuun, minkä takia fysiikka jää vain koristeeksi.

Nuoli näyttää suunnan

Kentät ovat putkimaisia, mutta tavoitteet elävät tehtävien aikana riittävästi, jotta homma pysyy koko ajan kiinnostavana. Tuleen ei jäädä makaamaan, sillä oikea suunta näkyy koko ajan ruudulla. Menee jo liikahelppouden puolelle, mutta ainakaan kenttiä ei tarvitse rampata edestakaisin yhtä uupuvaa avainta etsiessään.

Helppoutta lisää sankarin kova kesto ja loppumaton ensiapupakkaus. Haavojen paikkaamiseen menee vain hetki ja lisäpanssaria poimitaan kaatuneilta vastustajilta. Aseetkin takavarikoidaan vihollisilta, mukana voi kerralla kantaa kahta erilaista torrakkaa. Valittavissa on liuta tosimaailman aseita erilaisista konepistooleista Barrettiin. Tekoäly on normaalia perustasoa: vastustajat piilottelevat suojien takana ja juoksevat sitten kuolemaansa.

Pääpaino on suoralla toiminnalla. Muutamissa harvoissa paikoissa hiiviskellään äänenvaimennetun pistoolin kanssa, yleensä vihollinen huomaa sankarin realistisen kaukaa.

Tietystä kädestä pitelemisestä ja helppoudesta huolimatta Cold Winteriä on mukava pelata, sillä toiminta on koko ajan vauhdikasta ja tunnelma on mainio. Kontrollit ovat erinomaiset ja PS2:n neljällä liipaisimella varustettua padia käytetään kunnolla hyödyksi.

Tuotantoarvot kohdallaan

Viihdyttävä toiminta on pakattu näyttävään pakettiin. Ääninäyttelijät ovat kautta linjan erinomaisia ja sopivan dramaattinen musiikki viimeistelee kokonaisuuden hienosti.

Grafiikkapuoli on kaksipiippuisempi juttu. Kentät ovat PS2-peliksi tyylikkäitä ja yksityiskohtaisia, mutta muuten hienosti suunniteltua maailmaa vaivaa jatkuva suttuisuus. Vihollisia on joskus vaikea havaita ruudulta, etenkin yötehtävissä kohteen huomaa vasta hämärässä lepattavasta aseen suuliekistä. Tuoli on pakko raahata epämukavan lähelle televisiota, jotta tapahtumista saa kunnolla selvää.

Moninpeliä voi pelata jaetulla ruudulla enintään neljä ja verkossa kahdeksan henkeä. Tällä saralla ei ole keksitty mitään uutta ja pelityylit ovat tuttuja, mukana on muun muassa henkilökohtaista tai joukkuepohjaista deathmatchia, kukkulan valloitusta ja lipunryöstöä. Neljän hengen jaetulla ruudulla pelaaminen hyydyttää päivitysnopeutta pahasti.

Cold Winter on samalla kunnianhimoinen että suoraviivainen räiskintä. Konsolipuolella ennen näkemättömän hienoa fysiikkamallinnusta ei hyödynnetä ja pelaajaa pidellään koko ajan tiukasti kädestä. Silti vauhdikas toiminta ja tyylikäs juonenkuljetus pitävät pihdeissään. Kun hauskaa on koko ajan, yksityiskohdista ei jaksa mussuttaa.