Colin McRae -rallipeleillä maineeseen noussut Codemasters on kehittänyt sarjaansa kauas alkuperäisestä. Rallisimusarja on muuntunut vuosien saatossa huimaksi kaahauspeliksi, jossa arkifysiikan sijaan pääosaan nousevat vauhti ja näyttävyys.
Dirt on äärimmäisyyksiin asti komea. Faktalla suorastaan herkutellaan musiikkivideomaisissa uusinnoissa, joissa rokki pauhaa, kuvakulmat vaihtuvat tiuhaan ja kisatapahtumat toistuvat alkuperäistäkin näyttävämpinä. Kolareissa auto lentää kolme volttia kerien kuoriutuen pelleistään.
Sisäkuvakulma vilisee pikkuhienouksia. Konepeltiä koristava hulatyttö heiluttaa peppuaan töyssyjen tahdissa ja lätäköistä lentää rapaa tuulilasiin, joka ei edes puhdistu heti, vaan sumea sotku jää hetkeksi häiritsemään näkökenttää. Aavikkorallissa auringonvalo siroaa kilpakumppaneiden nostamassa pölyssä ja metsästä aukealle ajaessa sokaistuu hetkeksi.
Ajettavana on erilaisia kaaroja aina pick-upeista täysverisiin WRC-ralliautoihin. Autokanta uudistuu pelitapahtumien mukaan joko kisoista saatuina palkintoautoina tai uusia ostamalla. Ajomalli on tehty helposti lähestyttäväksi, joten hurjimmankin menopelin hallitsee pizzakuskin pätevyydellä.
Likiarvoisen fysiikan takia autovalikoiman yksityiskohdat hämärtyvät. Kaarat kiitävät kuin kiskoilla, eikä hallintaa menetä liian aikaisen kaasuttamisen takia. Huipputehokkailla jarruilla tilanteen pystyy pelastamaan kesken mutkankin. Ajomallin helppous nousee myös pelin suurimmaksi ongelmaksi, sillä pärjääminen ei vaadi ajotaitoa saati huolellisia linjoja.
Rallikrossiradat tukevat suoraviivaista suunnittelua, sillä ne ovat leveitä rännejä. Kelloa vastaan ajettavissa pikataivalralleissa tilanne on parempi, sillä kapeimmilla reiteillä kaara karkaa kerien rotkoon jo huonosti otetusta hypystä. Kisa ei onneksi pääty kertarysäykseen, sillä virheensä voi korjata kelaamalla aikaa taaksepäin. Takaisinkelauksen voi ottaa kokonaan pois, jos idea ei miellytä.
Mielenkiintoa pidetään yllä vaihtelevalla kisavalikoimalla. Oikeista kisoista tuttujen rallikrossin ja pikataivalrallin lisäksi ajettavana on aika-ajotyyppinen domination, jossa eniten nopeimpia sektoriaikoja kellottanut voittaa. Törmäilykisassa rikotaan mahdollisimman monta styrox-maalia ja yritetään aikarajan sisällä vielä maaliin asti. Jokaisesta rikotusta esteestä saa lisäsekunteja.
Dirt 2 on myynyt erinomaisesti sekä meillä että maailmalla, joten netissä riittää moninpeliseuraa melkein mihin aikaan tahansa. Ainakin Xbox 360:n pelaajakanta on jokamiesluokkahenkistä, sillä mutkissa nojataan surutta eikä muiden ajolinjoja suuremmin kunnioiteta. Ykkösmutkassa saa olla tarkkana. Jos sisäkurviin jää vähänkin tilaa, kaiteen ja auton väliin tunkee aina joku.
Jos ei halua hioa ajolinjojaan kierros kierrokselta, Dirt 2 käy mainiosta viihteestä, jossa uppo-oudolla radallakin karkaa helposti voittoon. Yksinpelikampanja on tehty pyradimirakenteen mukaisesti eli alussa aukeaa runsaasti uusia kisatyyppejä, autoja ja ratoja, mutta tahti hidastuu loppua kohden. Kampanjan pystyy pelaamaan läpi parissa viikossa, vaikka harrastuksia hidastaisivat vaimo, työ ja kakarat.
70
