Comanche vs Werewolf – Intiaani ja ihmissusi

Anno Domini 1992 näki päivänvalon eräs sen ajan edistyksellisimmistä lentosimulaattoreista. Hyvän perusrungon ympärille oli kasattu tehokas lentoräiskintäpeli, hieman yksinkertainen mutta hyvin pelattava. Vaikuttavimman elämyksen tarjosi kuitenkin Comanchen vokselitekniikalla tehty maasto, vastaavaa ei oltu aikaisemmin nähty kuin esinauhoitetuissa demoissa.

Kolmen vuoden tauon ja muutaman tehtävälevykkeen jälkeen Comanche palaa markkinoille monen pelaajan versiona. Paketissa on mukana itseasiassa kaksi peliä: Comanche 2.0 ja sama venäläisittäin, eli Ka-50 Werewolf.

Kuin kaksi marjaa

Comanche RAH-66 on Yhdysvaltain prototyyppiasteella oleva taistelu- ja tiedusteluhelikopteri. Kahden lentäjän ohjaama, häivetekniikkaa hyödyntävä Comanche sopii nykyajan syvään taistelukentällä operointiin _ pitkälle ulottuvat iskut vihollisen selustaan yöaikaan ovat Comanchen leipätyötä, mutta myös normaali jalkaväen tukeminen onnistuu.

Neukkujen vastaveto on jo Comanchen edellisestäkin versiosta tuttu Ka-50 Werewolf, Naton koodinimi Hokum. Kaksi saman akselin ympärillä pyörivää roottoria tekevät ihmissudesta erittäin stabiilin ja samalla takaroottori jää tarpeettomaksi. Ruotsalaisvitsimäisesti Werewolfissa on myös heittoistuin (tosin manuaalin kaivelu paljastaa että lavat irrotetaan ensin).

Lentäminen Werewolfilla ei sanottavammin eroa Comanchen pyörittelystä, kummatkin vaikuttavat aivan samalta kuin vanha Comanche. Vaikka Ka-50 periaatteessa on stabiilimpi, ovat molemmat hekot yhtä vakaita, esimerkiksi vuoreen törmääminen ei näitä superkoptereita haittaa.

Katso äiti, lennän ilman aivoja!

Missioita CD:eillä on yli sata, nyt tehtävät hyödyntävät myös useita eri pohjakarttoja. Helppo lentomalli ja hyyyviiiin hiiitaaasti nouseva tehtävien vaikeustaso varmistaa, että isonkin kallonkovuuskertoimen omaavat pilotit pääsevät peliin kiinni.

Comanche vs Werewolfin peleissä on erinomainen lentämisen fiilis, vokseleilla mallitettu kumpuileva maasto tuntuu hämmästyttävän todelliselta. Parasta on kuitenkin vahvasti videopelimäinen räiskintä, radio paasaa koko ajan varoituksia ja ohjeita samalla kun kymmenet tankit ja ZSU:t syytävät ohjuksia ja muuta murkulaa säkkikaupalla _ ja pelaajaparka puikkii kaiken tämän keskellä jakaen Hellfirejä tai Vikhirejä oikealle ja vasemmalle.

Räiskinnän vastapainona ei realismi turhaan mieltä paina. Älyttömän vahingonsietokyvyn lisäksi esimerkiksi aselasti on kummassakin kopterissa kolminkertainen oikeaan verrattuna. Tehtävät ovat sinänsä hyviä, mutta todellinen kampanjamoodi jää puuttumaan, haarautuva kampanja juonella höystettynä olisi ollut poikaa.

Comanche vs Werewolf tukee kahdeksan ihmisen verkkopeliä sekä kaksinpeliä modeemilla tai suoralla piuhalla. Missioita voi pelata samalla puolella tai toisiaan vastaan. Kaksinpelistä puuttuu harmittavasti kommunikointimahdollisuus, siiventynkiä heiluttelemalla on hankala sopia maalien valinnasta.

Kaksinpelissä eri puolilla pelaaminen ei ole kovin mielekästä, käytännössä molemmat huomaavat toisensa yhtä aikaa ja heittävät toisen perään kaiken muun paitsi keittiön tiskialtaan. Tuhoutunut kone herää välittömästi henkiin laskeutumisalustalla, josta on hyvä lähteä kurmottamaan jo vahingoittunutta kaveria. Laskeutumisalustoilla saa asevalikoiman täydennettyä ja vahingot korjattua.

Ei mitään uutta auringon alla

Comanchen vahva puoli oli aikoinaan erinomaisen hyvä grafiikka. Jatko-osan olisi pitänyt ehdottomasti petrata edeltäjästään, vaikka tarkentamalla vokseleita. Vokseleilla esitetyt helikopterit ja tankit vaikuttavat nyt kolmen vuoden tauon jälkeen häiritsevän karkeilta, bittikartalla päällystetyt polygonit olisivat olleet paljon parempia. Pienet muutokset grafiikassa, muun muassa pilvien heijastuminen järvistä, ovat kyllä tyylikkäitä lisäyksiä.

Comanche vs Werewolfista ei paljon eroa vanhaan Comancheen huomaa. Hyvä peli Comanche on edelleen, mutta turha odottaa mitään järisyttävän uutta, sama pelihän tämä on.

84