Combat Flight Simulator 2 (PC) – Nousevan auringon alla

Realismiin pyrkivät lentosimut ovat niin harvinaista kamaa, että sellaisen ilmestymistä pitäisi jo periaatteen vuoksi juhlia riemusta kiljuen. Toisessa Combat Flight Simulatorissa Microsoft on vieläpä ottanut aiheeksi vähemmän lentosimuissa nähdyn Tyynenmeren sotanäyttämön.

Combat Flight Sim 2 on niitä pelejä, joita katsoo ensimmäisen tunnin haavi auki ihmetellen, miten voi olla niin hienoja maisemia ja miten koneet voivat olla niin aidon näköisiä.

Pelin grafiikkaa ei voi kehua riittävästi. Maisemat ovat kuin matkailumainoksesta. Syvän meren tumma sininen vaihtuu rantoja kohti vaalean turkoosiksi ja lähes kullan värisiksi hiekkarannoiksi ja syvänvihreiksi viidakoiksi. Saarten sisäosien vuorten harjoja kruunaavat kauniin pilvet, jotka eivät edes ole mitään taustaroinaa, vaan joiden sekaan voi mennä lentämään.

Jos ovat maisemat hienoja, niin koneetkin on tehty uudella tavalla. Poissa ovat useimpien lentosimujen suoraan pakasta otettujen näköiset kiiltelevät koneet. Tällä kertaa moottoreiden pakoaukot ovat mustuneet karrelle, maalipinnat ovat täynnä laikkuja ja jopa yksittäiset pultit voi laskea.

Lisäksi koneisiin on käytetty niin paljon polygoneja, etteivät yksityiskohdat lopu ihan heti kesken. Pikkujutut, kuten eri tahdissa nousevat laskutelineet, yksityiskohtaisesti näkyvät vauriot ja vastaavat ovat asioita, joita ei tule pidemmän päälle katseltua, eikä varsinkaan kesken taistelua, mutta pelin alussa niitä jaksaa ihastella.

Pieni pala suurta sotaa

Historiaa on hieman siloiteltu paremmin jenkkien sulateltavaan muotoon. Poissa on Pearl Harbourin nöyryytys, ikävät kamikaze-pilotit ja muutenkin sota näytetään korkkarimaisena sarjakuvana.

Historialliset puutteet eivät pelin kannalta ole kovin vakava juttu ja ne voi kuitata jo sillä, että pelin aihepiiri on aina rajattava johonkin. Sen sijaan koneiden suppea valikoima on jo vakavampi puute. Suuret pommikoneet kuten B-17 ja B-29 puuttuvat kokonaan, ja varsinkin sodan alun työjuhta P-40 Warhawkin sekä tärkeässä roolissa olleen lentovene Catalinan unohtaminen ovat jo oikeasti vakavia puutteita.

Ilmavoimien koneiden puuttuminen vielä menettelisi, mutta kun lentämään pääsee vain muutamilla hävittäjillä, alkaa jo tämän intomielisen syöksy- ja torpedopommarin verenpaine kasvaa. Kate, Val, Dauntless, Avenger ja Devastator ovat kyllä mukana, mutta niillä ei pääse lentämään.

Lennettävien koneiden valikoima jää varsin suppeaksi. Mukana ovat jenkkien puolelta vain ne tärkeimmät F4F Wildcat, F6F Hellcat, F4U Corsair ja ilmavoimien koneena P-38F Lightning. Japanilaisilla konevalikoima on vielä surkeampi. Tarjolla on vain kaksi Zeroa eli A6M2 ja A6M5 sekä loppusodan harvinaisuus N1K2-J Shiden-kai "George".

Onneksi Combat Flight Sim 2 on tehty niin avoimeksi, että modimaakarit ovat jo ehtineet hätiin täyttämään Microsoftin jättämiä aukkoja. Ensimmäisenä tuli modi, jolla kaikki pelin koneet sai lennettäviksi, tosin ilman ohjaamografiikoita. Sittemmin modien tekijät ovat keskittyneet yksittäisiin koneisiin, ja ovat tehneet niihin lentomallit, ohjaamografiikat, kunnon ulkonäön ja oikeat asevalikoimat. Samaan aikaan lentomalleja on muokattu milloin kenenkin näkemysten mukaan realistisemmiksi. Uusia maastoja ja tehtäviä on myös tupsahtanut kiivaaseen tahtiin. Viimeisimpänä uutuutena suuret pommikoneet kuten Betty ja B-24 on tehty lennettäviksi.

Niin kunnioitettavaa kuin modaajien työ onkin, se tuo myös mukanaan tukun ongelmia. Mitä tapahtuu moninpeleissä kun jokainen lentää eri lentomalleilla ja eri tavalla muokatuilla koneilla? Hämärän peittoon on jäänyt kontrolloiko peli lainkaan sitä, millä virityksillä pelaajat moninpeliin tulevat mukaan.

Tuhannen päreiksi

Yleisesti ottaen koneiden lentomallinnus on kohdallaan ja ilmiselvästi peliä tehtäessä on pyritty realismiin. Toki mukana on puutteitakin, kuten toisinaan hieman outo käyttäytyminen sakkauksissa ja yksittäisten koneiden lentomallinnuksen epätarkkuudet, kuten Corsairin turhan heikko kyky kiivetä tai se, että Zero pysyy ohjattavana aivan liian suurissa nopeuksissa.

Ilmataisteluissa on kunnolla vauhtia ja tytinää. Johtuuko vauhdin ja dynaamisuuden tuntu hyvistä lentomalleista, napakasti tehdyistä aseista, hienosti vähitellen vaurioituvista koneista vai sopivan kokoisista (lue ei liikaa suurennetuista) koneista, mutta ehkäpä kokonaisuus on enemmän kuin osiensa summa. Jotain on selvästi loksahtanut kohdalleen.

Erityisen hienoa taisteluissa on se, miten osumat näkyvät koneissa. Osuman saanut kone saattaa esimerkiksi tuprauttaa ensin vain pienet savut, pistää hetken aikaa vielä hanttiin ja vasta myöhemmin vaurioiden edetessä syttyä tuleen tai räjähtää omia aikojaan tulipalloksi. Silloin tällöin pelkästään yhden osuman saanut kone ilman mitään näkyviä vaurioita saattaa syöksyä mereen, mikä ilmeisesti on mallintavinaan pilotin haavoittumista tai kuolemaa.

Ihan kaikessa aseiden ja vaurioiden mallinnus ei toimi, vaan esimerkiksi laivat voi tuhota muutamalla vähän pidemmällä konekivääreiden sarjalla. Minun on hyvin vaikea kuvitella panssaroidun aluksen uppoavan mistään muusta kuin suurehkon räjähteen vaikutuksesta, mutta nyt lähes kiväärikaliiberiset aseet puhkovat niihin reikiä.

Vaikka viholliskoneet vaurioituvat hienosti, rangaistaan pelaajaa ensimmäisestä osumasta lähes joka kerta hajoavina siivekkeinä, jolloin koneen kallistusnopeus häviää murto-osaan normaalista. Sen vielä ymmärrän, että siivekkeet voivat hajota herkästi, mutta että joka kerta ja melkein aina ensimmäisenä? Luulin jenkkikoneissa käytettävän Pratt & Whitneyn mahtimoottoreita, mutta ilmeisesti niissä olikin Briggs & Stratton, sikäli herkkiä ovat moottoritkin menettämään tehojaan kun vähän kraapasee. Äänetkin viittaavat enemmän ruohonleikkuriin kuin isoon lohkoon.

Tumpulat taivaalla

Avuton tekoäly syö harmittavasti ilmataisteluiden kovimman terän. Tekoäly pärjää määrällisellä ylivoimalla ja sillä, että se pyrkii aina alussa lentämään suoraan kohti aseet laulaen, mutta mitään todellista vastusta siitä ei ole.

Tekoäly ei osaa käyttää hyväkseen koneiden ominaisuuksia lainkaan, mikä on täysin fataalia koska Tyynellämerellä jos missä vastakkain olivat kaksi täysin erilaista filosofiaa. Siinä missä japanilaiset keskittyivät täysin koneiden ketteryyteen ja kaartotaisteluun, olivat jenkkien koneet kankeita mutta nopeita ja vahvasti aseistettuja ja suojattuja. Japsit uskoivat yksilön ylivoimaisiin taitoihin, mihin jenkit vastasivat ryhmätyöllä.

Jokainen voi kuvitella miten käy, kun tekoäly yrittää lentää Corsairilla kaartotappelua kuin Zerolla. Tekoäly pyrkii samoihin ratkaisuihin kaikilla koneilla ja pulaan jouduttuaan sen yleisin ratkaisu tuntuu olevan vetää nokkaa ylöspäin niin kauan kunnes kone sakkaa, jolloin se on hidas, ilmassa roikkuva maalitaulu. Yksipuolisen tekoälyn takia Combat Flight Sim 2 sopiikin mainiosti aloittelijalle, muttei anna kokeneemmalle mitään vastusta.

Kampanja ei ole dynaaminen, vaan tehtävien sarja, joka etenee eri suuntiin vähän sen mukaan, miten pelaaja menestyy. Kampanjassa edetään sarjakuvien ja piirrettyjen animaatioiden siivittäminä saarelta ja taistelutantereelta toiselle, mutta suppeiden ja rajoittuneiden tehtävien ja outojen tavoitteiden takia taistelupaikkoihin ei ole saatu yksilöllisyyttä. Pelaajan kannalta on lähes samantekevää taistellaanko Midwaylla vai Guadalcanalilla, tosin sodan edetessä rauta muuttuu rajummaksi.

Eniten ihmetyttävät tehtävien keinotekoiset voittoehdot. Miten esimerkiksi perustellaan se, että tehtävä menee läpi vain, jos pelaaja onnistuu ampumaan alas kolme hävittäjää? Jollain tapaa tavoitteet olisi pitänyt sitoa paremmin historiaan. Kyllähän tehtäviä näinkin lentää, mutta tunnelma kärsii hölmöilyn takia.

Monet, mutteivät kaikki Combat Flight Sim 2:n puutteet olisivat korjattavissa päivityksenä, mutta toistaiseksi sitä on vaikea suositella muille kuin aloittelijoille. Hyvien harjoitustehtävien, säädettävän vaikeusasteen ja realismin sekä selkeän ja paksun opaskirjan ansiosta peliin pääsee kyllä helposti sisään.

Toisaalta elävä modikulttuuri yhdistettynä hienoon grafiikkarunkoon saattaa synnyttää vielä vaikka mitä simuveteraania kiinnostavaa. Sitä odotellessa Combat Flight Sim 2 on simulaattori, jonka potentiaali on hassattu muutamaan vakavaan mokaan.

79