Combat Mission: Shock Force (PC) – Hiekkaa silmiin

CM Shock Force 2007-07-29 00-58-25-03

Hiekkaa silmiin

Combat Mission: Shock Forcessa nykyaikainen sota on poikkeuksellisen raakaa. Onneksi se kypsyy päivitys päivitykseltä.

Nykyaikaista sotaa käsitellään harvoin kevyttä räiskintää tai toimintanaksua kummemmin. Combat Mission: Shock Force on kunnianhimoinen yritys mallintaa nykysotaa tosiajassa, realismista tinkimättä.

Meille sotastrategisteille Combat Mission: Shock Force on messias, uuden uljaan ajan esikoispeli. Combat Mission: Beyond Overlord (tunnetaan jatkossa nimellä CM1x pelimoottorinsa mukaan) oli sotastrategiapelaamisen vallankumous, 3D-grafiikkaa hyödyntävä täysin uudenlainen WeGo-vuoropohjainen peli, joka sai sodan tuntumaan myös tunnetasolla.

Ilmestyskirja, taas

Shock Forcen toivoimme olevan samaa, mutta paremmalla grafiikalla ja muulla modernisoinnilla. Messias tuli, otti askeleen eteen mutta kaksi taakse. Hallelujaa hiljeni ja fanilokaa lensi kuin kevätroudassa ruopivalta Sotkalta.

Combat Mission: Shock Force ajaa uuden CM2x-pelimoottorin voimalla tosiaikaisen strategian vaaralliselle miinakentälle. Systeemin kivijalka, WeGo-pelimoodi, on mukana, mutta puutteellisemmin toteutettuna kuin edeltäjissään.

Eikö historia opeta? Onko unohtunut vuoropohjainen UFO: Enemy Unknown -peliklassikko, jota seurasi käytännössä tosiaikainen, ominaisuuksiltaan riisuttu ja buginen X-COM: Apocalypse? Onneksi myös Shock Force selviää hengissä ja tällä kertaa peli ehkä tehdään valmiiksi asti.

CM Shock Force 2007-08-01 01-57-44-54

Al-David & George Goljat

Toinen maailmansota on historiaa. Shock Forcessa Yhdysvallat kohtaa Syyrian vierasottelussa joskus vuonna 2008. Epäreilu David vastaan Goljat -asetelma klaarataan sillä, että syyrialaisten tavoitteet ovat vaatimattomampia kuin mahtavilla jenkeillä.

Tarjolla on yksittäisiä skenaarioita ja rikki mennyt Quick Battle -systeemi. Shokkiksen mukana tulee näppärä editori, ja skenaariosepät takovat jo uutta pelattavaa pajoissaan.

Varsinainen porkkana on vain jenkkinä pelattava vajaan 20 tehtävän mittainen kampanja. Se on toki nippu valmiita tehtäviä, mutta se on puolidynaaminen. Seuraava tehtävä määräytyy sen mukaan, miten edellisessä onnistuttiin, ja mukana kulkevien core-joukkojen menetykset heijastuvat ainakin jossain määrin seuraavassa tehtävässä. Tämä on hienoa ja täysin riittävää. Kunpa Steel Beastsiin tulisi samanlainen.

Mutta se aavikkosota... Combat Mission: Afrika Korps oli CM1x-sarjan kehittynein versio, ja silti pelasin sitä vain murto-osan verrattuna sen edeltäjiin. Hiekkaisella biljardipöydällä pelattu aavikkosota ei ole sitä mielenkiintoisinta sotimista. Onneksi Syyria on maastoltaan aika vaihteleva maa.

Vaikka tiedän kuulostavani nololta teini-intellektuellilta, niin tämä idealistinen haavekuva nykyaikaisesta sodasta saisi haihtua. Kuten tiedämme, Lähi-idän sodissa on harvoin kysymys vain keskenään taistelevista armeijoista.  Helppoahan siinä on puhdistaa kaupunkia tai kylää tykistöllä, koska siviileitä ei ole paitsi mainintana käskynjaossa. Eikun, näkymättömästä siviiliväestöstä spawnaa IED-pommimiehiä! Tosi epäreilua.

Kun ei ole siviileitä, niin ei voi käyttää nykysodan vahvinta aselajia. Missä on kansainvälinen mediasirkus pelleineen skuuppeja kyttäämässä? Sodankäynnin luonne on muuttunut, sen pitäisi heijastua myös peleihin.

Me ei kävellä

Shock Forcessa tekniikka ja doktriini on uusinta uutta: voittamaton Yhdysvaltain armeija jymisee taisteluun motorisoidulla jalkaväellä ratsuinaan upouudet Stryker-miehistönkuljetusvaunut, tukenaan Strykerin muut versiot, kuten 105mm putkella terästetty tykki-Stryker. M113-pönikät korvaava Stryker-ohjelma on saanut runsaasti kritiikkiä kalleutensa vuoksi.

Raskaampaa kalustoa edustavat perinteiset M2/M3 Bradleyt ja M1A2 Abrams -taistelutankit. Ilmatukea antavat ruudulla näkymättömät helikopterit ja lentokoneet, epäsuoraa tulitukea tykistö sekä kranaatinheittimet. Syyrian pojilla on niukemmat lelut. Jalkaväki on jalkaväkeä, ajoneuvot BMP-sarjaa plus UAZeja ja kk:llä terästettyjä siviiliautoja. Tankit ovat vanhoja T-malleja Neukkulan ajalta, aina kuusnelosesta seiskakakkoseen.

Leluvalikoima on kovin, kovin niukka verrattuna edeltäjien runsaudensarveen. Battlefront laajentaa peliä jatkossa uusilla maksullisilla moduuleilla. Hauska nähdä, tuleeko mukaan poliittinen ongelma nimeltä Israel.

Uusin militääritekniikka on minulle kuin hinaja Nalle Puhille, mutta aivan samoin kuin CM2x-pelimoottorin hienoudet tuppaavat jäämään konepellin alle, sotatekniikan hienoudetkaan eivät oikein tulostu.

Kun Steel Beasts Prossa kosautan vihutankin, uusin tekniikka on käsin kosketeltavissa: seuraan kohdetta, laseroin ja ammun. Shock Forcen mittakaavassa taistelu voisi olla toisesta maailmansodasta: Abramsin tykki kääntyy, vihu tuhoutuu. Vain jalkaväen Javelin-ohjukset hehkuvat nykyaikaa.

CM Shock Force 2007-08-04 01-46-33-18

Tosi aika on tosi aika

Shokkiksen ongelma on siinä, että se revittiin ulos keskosena, jossa oli todella pahoja ongelmia. Kahden patsin jälkeen peli on selvästi parempi, ja kolmannen pitäisi parantaa kahta suurinta ongelmaa.

Ensimmäinen oikea ongelma on reitinhaku. Avomaastossa ongelmia ei juuri ole, mutta se kaupunkitaistelu. Lähekkäin olevat ajoneuvot tanssivat ärsyttävää väistelybalettia, ja yksiköitä joutuu paapomaan vähän turhan paljon. Siksi armeijassa koulutetaan, ettei komentajan tarvitse itse ajaa tankkeja tai näyttää niille maaleja. Peli ei näytä tekoälyn valitsemia reittejä ja yksiköt tekevät paljon älyttömiä tempauksia. Muurissa olevaa reikää ei huomata, risteyksessä olevaa ajoneuvoa ei ohiteta vaikka näennäisesti tilaa riittää, sun muuta pienempää. Tuloksena yksikkö voi iloisesti kaasutella kohti horisonttia kiertokarkutiellä. Samoin yhden yksikön liikkumiskäsky yhtäkkiä liikuttaa koko komppaniaa jalkautuneita maasikoja myöten.

Toki pelimoottorissa on paljon ilahduttavaa uutta. Maasto on hyvin luonnollista, joskin etu hukkuu siihen, että korkeuseroja on vaikea hahmottaa. Ylhäältä tasainen hiekkamaasto paljastuu maan pinnalla reilusti kumpuilevaksi, ja juoksuhaudat näkyvät vasta metrin päästä. Jostain syystä line of sight -työkalu on poistettu, mikä on paha, paha, paha töppi.

Grafiikka on reilusti parempaa, hienoja ovat muun muassa kranaattien ilmaräjähdykset ja ammusten varsinkin yöllä näyttävät kimmokkeet. Muutenkin kaluston ja sotilaiden graafinen ilmiasu miellyttää kovin silmääni. Kultasilmiin sattuvat useat varsinkin Nvidiaa riivaavat bugit.

Shokkarin käyttöliittymää haukutaan kuin raumalaista Porin torilla, mutta aivan turhaan. Joillekin ongelma on se, että eri käskyluokkien (liikkuminen, ampuminen, erikoisjutut) komennot on niputettu omien tabiensa alle ja samat näppäinlyhenteet tekevät eri juttuja.

Tyhmät, hitaat miinanpolkijat

Jos minua joku asia todella, todella hiertää Shock Forcessa, se on jalkaväki. Suomen kuninkaallisen rannikkotykistön veteraanina tietysti muutenkin pidän metsäsikoja tyhminä, mutta eivät edes perusjääkärit ole näin hölmöjä ja hitaita.

Ensin kehuja: jalkaväki näytetään yksi yhteen, eli kymmenen miestä on kymmenen itsenäisesti liikkuvaa miestä eikä neljän miehen muodossa marssiva yleistys.

Kun samurait puhuvat soturin polusta, Shockin soltut eivät voisi siitä vähempää tietää. On kauhea katsoa rakennusten valtausta: kun jalkaväki ryntää Strykeristä taloon, se ei koskaan suju vauhdilla. Pahimmillaan jäädään järjestäytymään ajoneuvon viereen, ja jostain täysin käsittämättömästä syystä kierretään taloon etuoven kautta vaikka takaovi on vieressä. Liian usein sotiminen sujuu kuin tuoreilla mokkereilla. Sotilaita vaivaa melkoinen joukko ihan selviä bugejakin, esimerkiksi välillä lopetetaan käskyihin reagointi.

Tulitukselta ei juuri suojauduta, eikä melkein koko ryhmän kaatuminen näkyvästi hetkauta. Shock Forcessa sotilaat taistelevat kuolemaan asti, ikinä ei lähdetä karkuun eikä varsinkaan antauduta.

 

Sota on sarja taisteluita

Lapsen lailla nykysotapeleistä innostuva kotikenraali Nirvi istuu komentokorsussaan eikä ole hirveän tyytyväinen. Ymmärrän hyvin että Battlefront hyppäsi tosiaikakelkkaan, sillä CM1x-sarja myi osa osalta huonommin. Heikompi versio WeGo-pelaamisesta on silti huono juttu.

Kahden päivityksen jälkeen Shock Force on parantunut, ja sokea Reettakin näkee siinä piilevän potentiaalin. En epäile Battlefrontin halua ja kykyä pistää lippulaivansa kuntoon. Tätä lukiessasi juuri haukkumiani asioita korjaavan 1.03-päivityksen pitäisi olla ulkona.

Kun vanha Combat Mission näytti sen minuutin pätkän vuoron tapahtumista, se oli välillä kuin sotaelokuvaa seuraisi, kun yksiköt reagoivat realistisesti. Urhea rynnäkkö murenee tuleen, tankki vetää pakin päälle nähdessään vaarallisen vihollisen, ja Niko huutaa rohkaisua joukoilleen, vaikka ne ovat pelihahmoja.

Shock Forcesta puuttuu tunne siitä, että pelin ja todellisuuden rajat häviävät, sillä Shock Force tuntuu peliltä. Hyvältä ja kehityskelpoiselta peliltä, mutta silti vain peliltä.

 

 

Takapakkia moninpelissä

Moninpelaajille Shock Force on todella kylmä suihku. Enää ei yksiköitä saa ostaa vapaasti, vaan valmiiksi koottuina (toki tinkimättömän realistisina) muodostelmina.

Monipelaamisen kivijalka, Quick Battle, käyttää vain valmiita karttoja, sillä tarkemman mallinnuksen vuoksi satunnaiskarttojen luonti ei enää onnistukaan. Ja johtuen siitä, että nyt strateginen tekoäly täytyy koodata käsin, tietsikka ei pikataistoissa oikein osaa mitään.

Moninpeli sujuu langoilla mies miestä vastaan vain tosiaikaisesti, vakio vuoropohjainen WeGo-tyyli sallitaan vain sähköpostipelissä (PBEM). Syy on siirrettävän tiedon määrä: vuorotiedoston koko voi olla 15 megatavun paikkeilla. Vuoropohjaisen TCP/IP-pelin esto on silti lyhytnäköistä, eihän tuo määrä ole nopeassa lähiverkossa edes mikään este. Miksei päätöstä jätetty pelaajille?

Nnirvi

80