Ensin oli Dune 2, sitten tuli Command & Conquer. Red Alert kiillotti Westwoodin kruunun,ja nyt vuorossa on Retaliation.
Retaliation on hyvä peli, se todettakoon alkumetreillä.
Neuvostoliitto ja liittoutuneet ottavat yhteen taistelukentällä jonkinlaisessa vaihtoehtoisessa nykyisyydessä.
Red Alertiin verrattuna tuskin mikään on muuttunut. Aseita on viritetty,
joten taktiikoita täytyy hienosäätää, mutta muuten kyseessä on sama peli.
Retaliation on
siis toimintapainotteinen, tosiaikainen strategiapeli, jossa rakennetaan ensin
tehtaita, sitten niissä sotakoneita. Lopulta sotakoneet lähetetään
vihollisen kimppuun. Mukana on niin maa-, ilma- kuin vesiyksiköitäkin,
vedenalaisiakaan unohtamatta.
Tehtaat syövät virtaa, joten voimalaitoksiakin on pystytettävä. Ennen muuta
kuluu kuitenkin rahaa, jota saa louhimalla maastosta kallisarvoisia
mineraaleja.
Jotta voisi hyökätä, täytyy siis rakentaa tukikohta, jossa
tuotanto pelaa ja puolustus on kunnossa. Siinä sivussa pitää pystyä
vartioimaan malmikentillä pyöriviä keräysautoja.
Uudet lelut
Teslatankki on pelin näyttävin yksikkö. Kyseessä on heikennetty versio
vanhasta kunnon teslatornista telaketjujen päällä. Pari_kolme teslatankkia
kärventää jalkaväkeä tosi tehokkaasti pitkän matkan päästä. Eikä herra
Teslan aseenkevennysvietti ole tähän päättynyt, sillä myös jalkaväki on
saanut oman versionsa sähköaseesta. Lisäbonuksena nämä shock trooperit ovat
immuuneja tankkien yliajolle.
Demolition truck on rekka, jossa on ydinpommi. Kun rekan vie kohdealueelle,
ympäristön rakennukset koshahtavat. Vähän uhkarohkea ase, sillä huonolla
onnella vihollisen kopterilentue lasauttaa rekan heti, kun se rullaa ulos
tehtaalta. Vedessä apuja hyökkäykseen tuo ohjussukellusvene, jolla voi
hyökätä maamaaleja vastaan.
Liittoutuneiden jo ennestään tylsä (mielipidekysymys) yksikkövalikoima jää
Retaliationissa yhä enemmän alakynteen. En puhu taistelutehosta, vaan
nimenomaan aseiden tyylikkyydestä.
Kentällä häärii nyt mekaanikkoja, jotka osaavat korjata tankkeja paikan
päällä. M.A.D-tankki on itsemurha-ase, joka tuhoaa vihollistankit, muttei jalkaväkeä. Chrono-tankki on ohjuksin varustettu aselavetti, joka osaa telesiirtää itsensä ja on kätevä yllätysiskuissa.
Yksin tai kaksin
Retaliationin mukana tulee kaksi CD:tä, sininen ja punainen. Väri määrää
sen, kummalla puolella neljää sotanäyttämöä, eli Espanjaa, Ranskaa, Itävaltaa ja Ukrainaa kolutaan.
Yksinpelikampanjat ovat taas mitä ovat, eli niistä selviää yritys-erehdys-menetelmällä. Strategiaako moinen? Ei mielestäni. Lisäksi
pelin voi tallentaa vain tehtävien välillä, joten pieleen mennyt tehtävä
tarkoittaa pitkää uudelleenpeluuta. Kypärännosto sille, joka jaksaa kahlata
tehtävät läpi.
Onneksi Retaliationia voi pelata ihmisvastusta vastaan liittämällä
linkkikaapelilla Pleikkarit yhteen. Tässä pelimuodossa ainoiksi
miinuspuoliksi jäivät kaapelin lyhyys ja näyttöjen kantamisen vaiva, edes
toista peliä ei joudu ostamaan, koska CD-levyjä on valmiiksi tuplana.
Kaksinpelaaminen oli joka suhteessa paljon hauskempaa kuin valmiin pullan
pureskelu. Kaksinpeliä voi ryydittää myös tietokonevastuksella, ja pelaajat
voivat halutessaan liittoutua.
Jos linkkikaapelia ei löydy, voi moninpelikartoilla silti pelata yksittäisiä
yhteenottoja tietokonetta vastaan. Moninpelikarttoja on yli sata, joten
vaihtelua piisaa, vaikkei satunnaiskarttoja olekaan.
Erikoisuutena Retaliationissa on lipunvaltauspeli, jossa pitää puolustaa
omaa lippua ja kaapata vastustajan räsy. Jostain syystä tätä peliä pääsee
kokeilemaan vain linkkikaapelin avulla.
Jyrsijä pelastaa
Dual Shockin analogitatteja ei tueta lainkaan, mitä hieman ihmettelen, sillä
niillä kursoria olisi paljon mukavampi kiikuttaa pitkin ruutua kuin
nuolinapeilla. Onneksi peli tukee hiirtä. Jos tykkäävät autopelit ratista,
niin samaa voisi sanoa Retaliationista ja siimahännästä.
Pelipaketin hintaa härveli nostaa kahdella sadalla. Kammottavasti nimetty
Sony SCPH-1090 on yllätyksetön kaksinappinen perushiiri, ja hyvinkin
hintansa väärti. Retaliation muuttui hiiren avulla silmänräpäyksessä
kauheasta purkkavirityksestä varsin pelattavaksi, ja helpottui siinä ohessa
käsinkosketeltavasti.
Ihan pelkällä hiirellä ei pärjää, vaan käytännössä tarvitaan rinnalle
nappitueksi normaali ohjain, mutta yhdistelmä toimii kuitenkin yllättävän
hyvin. Suosittelen, vaikka hiiri asettaakin pelipaikalle vaatimuksensa
pelaaminen vällyjen välistä uudenvuodenväsymyksen vallassa ei hiirellä
onnistu.
Tekniset ongelmat eivät päättyneet ohjaukseen. Peli alkoi usein nykiä oudosti
yksikkömäärän kasvaessa, enkä ihan usko, että Pleikkarista olisi laskuteho
loppunut. Myös grafiikan matala erottelukyky asettaa rajoituksensa.
Lomitettu tarkkuustila olisi värinästään huolimatta omiaan, koska
pelialueesta näkyisi kerrallaan nelinkertainen pläntti.
PlayStationille ei hirveämmin strategiapelejä väännetä, mutta hyvä, että se
vähäinen tarjonta on edes laadukasta. Vanhan, viritetyn Dune 2 -moottorin ikä
suoraan sanoen näkyy jo, mutta ihmeen hyvin se on kestänyt ajan hammasta.
86
