Onpas harhaanjohtavaa. Kun pelin nimi on Commander Blood, sitä jotenkin odottaa räiskintää ja tuhoamista, ei ystävällistä kieli poskessa samoilua ajassa ja avaruudessa. Vaan eipä tuon väliä, sillä komentaja Veren seikkailut ovat hauskaa seurattavaa.
Jotkut muistanevat vielä ST-Amigalle aikoinaan ilmestyneen Captain Bloodin, joka oli lievästi sanoen "eksoottinen" symbolisine kuvakielineen. Peli upposikin vain pieneen pelaajajoukkoon. Commander Blood saattaa jo sitten kerätä isommankin joukon.
Ei mikä tahansa syntymäpäivälahja
Todella kaukaisessa tulevaisuudessa (vuonna 4325453) Kanary-nimisen suuryrityksen johtajalla Bob Morlockilla on unelma. Melko pitkän 800432:n vuoden elinkaarensa päätteeksi hän haluaa nähdä Big Bangin eli alkuräjähdyksen, josta universumi syntyi. Niinpä hän rakennuttaa Arkin, bionisen avaruusaluksen ja antaa sen niin ikään bionisesti luodun Komentaja Veren johdettavaksi. Itse Bob ottaa mukavan asennon cryo-säilössä ja käskee Komentajan ohjaamaan aluksen ajan halki universumin alkulähteille.
Jotta alkuräjähdystä pääsee ihailemaan, täytyy Komentajan kysellä neuvoja planeettojen asukeilta ja Arkin tietokoneelta Honkilta.
Täällä komentokeskus, kuuleeko Vulcan?
Suurin osa pelistä kuluu aluksen komentosillalla, jonka komentomoduulista ja pelaajan ulottuvilta löytyvät kaikki Komentajan tarvitsemat toiminnot eli TV, puhelin, Honk ja planeettojen tutkimiseen tarvittavat välineet. Pelaaja voi vapaasti katsella ympäriinsä ja ohjailla toimintojaan kuvaruudussa näkyvällä kädellä.
Töllötin tarjoaa useita eri kanavia, joista joiltakin saattaa löytyä hyödyllistä tietoa, joskin useimmat kanavista tarjoavat huvittavaa viihdettä. Puhelimella voi ottaa yhteyttä mahdollisiin apulaisiin ja Honkilta voi kysellä kallisarvoisia neuvoja. Honk ei ole mikä tahansa tyhmä keinoäly, vaan tarjoaa tarvittaessa jopa terapiaa.
Avaruudessa matkaaminen onnistuu valitsemalla haluttu kohde sillan avaruuskartasta ja vääntämällä kaasuvipua. Planeetan ilmestyessä näköpiiriin lähetetään liikkeelle Orxx, delfiiniä muistuttava tutkimusohjus, jonka avulla alukseen jäävä Komentaja keskustelee planeetoilta löytyvien mitä ihmeellisimpien olioiden kanssa. Keskusteluvaihtoehtonsa pelaaja valitsee ruudulle ilmestyvästä listasta ja Honk tarjoilee välillä omia ideoitaan ja ehdotuksiaan. Joskus hahmot haluavat päästä alukselle tai antavat pelaajalle esineitä ja lahjoja. Tällöin alukseen siirretty esine siirtyy Bobin seuraksi cryo-säilöön, ja pelaaja voi halutessaan sulattaa matkustajansa ja keskustella näiden kanssa samaan tyyliin kuin planeetoillakin.
Koko peli on kirjoitettu vahvasti kieli poskessa, ja jopa onnistuneesti. Erityisesti planeettojen asukkaat ovat iloisia ja levittävät hyvää tuultaan pelaajaankin.
Kyberavaruudessa kukaan ei kuule tuskanhuutojasi
Honk vaatii toimiakseen bioniumia, jota saadaan jalostettua kyberavaruudessa. Tämä avaruus taasen löytyy robotin sisältä, ja Komentajan vastuulle jää käydä noukkimassa bionium talteen aina tarpeen tullessa. Kyberavaruus toimii lentelypelin tavoin, jossa pelaaja ohjaa hiirellä ruudulla liikkuvaa virtuaalikättä haluamaansa liikesuuntaan. Vasemmasta napista vauhti kasvaa ja oikeasta vähenee. Ideana on kaapata ympäriinsä lenteleviä rakenneosasia kiinni ja rahdata ne lähellä leijuvalle kyberrauskulle, joka jalostaa osat bioniumiksi.
Valitettavasti ohjaus on kuitenkin rasittavan hankalaa ja nopeasti ympäriinsä vilistäviin osasiin on aivan liian vaikea osua. Osuus lisäksi kestää usein aivan liian kauan. Lyhyesti ilmaistuna pelin kyberavaruus on tylsä ja rasittava. Onneksi Honk ei kuluta löpöä paljon, eikä bioniumia tarvitse metsästää turhan usein.
Maassa maan tavalla
Graafisesti Komentaja Veren seikkailut ovat tyylikkäät. Planeetoille laskeuduttaessa näkyy aina erillinen renderoitu animaatio, jotka ovat vaihteeksi onnistuneita. Itse planeettojen asukit ovat mitä oudoimpia karvapalloja, murikoita tai limanuljaskoita. Mömmöt onkin luotu rakentamalla nukkeja ja kuvaamalla ne videolle, ja tulos on riemastuttavan onnistunut.
Äänipuolikaan ei aiheuta pettymyksiä, sillä peli on täynnä kaunista syntikkamusaa. Techno ja trance ovat varmasti tekijöiden sydämiä lähellä. Tehosteet jäävät muutamaan piippaukseen ja kilinään, mitä ei kuitenkaan pahemmin huomaa muuten tyydyttävän äänimaton alta.
Puhetta ei mukana ole lainkaan, sillä planeettojen asukit löpöttävät kaikki omaa kieltään, jonka Olga (Arkin kääntäjä) sitten tulkkaa tekstinä ruudulle. Tämä ei haittaa, vaan päinvastoin tekee pelistä entistäkin huvittavamman. Eiväthän kaikki avaruuden lajit oikeasti osaa englantia, kuten Star Trekissä. (ST:ssa on käytössä Universal Translator, joka kääntää puheen automaattisesti englanniksi. Paitsi nähtävästi klingonin. _nn)
Kuolettavan tylsää kyberavaruutta lukuunottamatta Commander Blood on hauska ja mukaansatempaava, joskin peli päättyy hieman liiankin nopeasti parin päivän jälkeen. Nämä viat jäävät kuitenkin taka-alalle, sillä Commander Bloodia on yksinkertaisesti mukava pelata.
84
