Commandos: Behind Enemy Lines – Kuusikko räjäyttää sillan

Toisen maailmansodan aikaiset brittien kommandojoukot hääräsivät vihollislinjojen takana ja saavuttivat syystäkin legendaarisen maineen. Pyro Studios tuo Korkkareiden vakiosankarit ruudulle. Ainakin Suomessa luulisi kaupan käyvän: peli koostuu selkäänpuukotuksesta.

Alan kai tulla vanhaksi, kun normaalisti huippumegatarkat ensivaikutelmani jatkuvasti osoittautuvat vääriksi. Niin kuin nytkin.

Aluksi vihasin Commandosia. Kannen ja mainostuksen hämäämänä luulin sitä edes puolirealistiseksi sotapeliksi, jolloin sen karmivat keinotekoisuudet ja rajoitukset iskivät kuin miljoona volttia. Tajutessani vihdoin pelin olevan puhdas puzzlepeli, maistui Commandos tehtävä tehtävältä enemmän, kunnes pääsin jo kebabisiin aromiluokkiin.

Itku tulee

Ideana on läpäistä parikymmentä tehtävää hyödyntäen kulloinkin käytössä olevien kommandojen erikoisominaisuuksia vähän Interplayn Lost Vikingsin tyyliin. Peli soljuu tosiajassa, ja kotikommandolta vaaditaan yhtälailla vikkelää hiirikättä kuin analyyttisia aivojakin.

Commandos tarjoaa sotaelokuvista tuttua meininkiä. On patojen räjäyttämistä, vankien vapauttamista, öljylähteiden eliminointia sun muuta sun muuta, yleensä räjähtävällä loppuratkaisulla. Operaatiot sijoittuvat Norjaan, Afrikkaan, Ranskaan ja Saksaan.

Jos yksikin kommando kuolee, tehtävä menee uusiksi. Ja niitähän kuolee: jatkuva save/load ei tässä pelissä ole häpeäksi. Pelintekijätiimi Pyro on kotoisin Espanjasta, inkvisition kotimaasta, joten eipä ihme, että Commandosinkin vaikeustaso vaihtelee "haastavasta" aina "tämä on helvetti mahdoton!" -tasolle. Onneksi, kuten jatkuvasti hupeneva, koodeja ja trainereita käyttämätön peliporukka tietää, mitä enemmän kärsii tuskasta ja turhautumisesta, sen auvoisempi olo on, kun tehtävän saa läpi.

Kuusi miestä ja pyssy

Commandon ydin ovat sen kuusi kommandoa, ehkäpä maailman tyhmimmät sotilaat. He lähtevät keskelle vihollisaluetta pelkkä pistooli apunaan, kirkkaassa päivänvalossa. He eivät osaa napata tehokkaita saksalaisia kivääreitä käyttöönsä, eivätkä he edes ammu takaisin tai maastoudu, vaikka heitä ammutaan.

Jokainen kommando osaa juosta, ryömiä, ampua pistoolilla, ja melkein jokainen osaa puukottaakin. Sen lisäksi jokaisella kommandolla on erikoisominaisuutensa, jota muut eivät osaa.

Driver Spice osaa ajaa mitä tahansa ajoneuvoa (tankit, veneet, kuorma-autot) sekä käyttää konekivääriä. Spesiaalitavaroina hänellä on lääkelaukku ja joskus konepistooli. Green Beret Spice osaa kantaa tynnyreitä ja ruumiita, kaivautua maahan ja ylittää muureja. Hänellä on myös jännä vinkuva vartijahoukutin. Sääli, ettei vihreitä baretteja oltu vielä perustettu toisen maailmansodan (1939_45, oululaiset koululaiset!) aikaan.

Marine Spice osaa meloa kumivenettä ja jopa sukeltaa, jolloin hän on näkymätön. Marinen harppuunalle en vielä ole keksinyt käyttöä. Sapper Spice huolehtii räjäyttämisestä ja kranaatinnakkelusta. Hänellä on myös karhunraudat, joihin saksalaisparat toistuvasti kävelevät.

Spy Spice osaa pölliä pyykkinarulta univormun ja esiintyä saksalaisena upseerina. Naamio säilyy niin kauan kun kukaan ei näe häntä hämäräpuuhissa. Tappotyö sujuu äänettömästi myrkkyruiskeella, ja tärkeässä Guten Tag -moodissa vakooja pystyy small talkilla kiinnittämään vartijan huomion itseensä.

Viimeisimpänä muttei vähäisimpänä on Sniper Spice, jolla on kiikarikivääri. Tähän taivaan lahjaan on päämaja suuressa jalomielisyydessään lahjoittanut parhaimmillaan 6 kokonaista ammusta. Kiikarikiväärissä on myös äänenvaimennin, mikä kannattaa muistaa.

Luonnollisestikaan koko kööri ei joka tehtävässä ole käytettävissä.

Terä kunnossa

Commandos on pääasiassa ryömintää, kyttäystä, piilottelua ja odottelua, jota tahdittaa yhtäkkinen hillitön, pahimmillaan sekunnintarkka hiirennaksuttelu. Ryntäys! Puukotus! Ruumin piilotus! Ja lisäksi soudetaan kumiveneellä, hoidetaan kiikarikiväärillä vaikeat tapaukset, vallataan tankkeja ja partioveneitä sun muuta tehtävää edistävää.

Saksalaiset vartijat "näkevät" kiilan muotoisen alueen, joka jakaantuu kahtia. "Lähellä" he näkevät kaiken, mutta "kaukana" jää maassa ryömivä kommando huomaamatta. Tämä näkökentän selvittäminen on tärkeää, ja peli tarjoaa siihen hyvät välineet. Kameran saa kiinnitettyä viholliseen, jolloin tämän reitin saa selville. Näkökentän saa esiin, jotta voi selvittää minne on turvallista mennä ja koska. Jos haluaa tarkistaa tietyn alueen turvallisuuden, siihen voi kiinnittää merkin, joka aikanaan kertoo ken sinne näkee.

Vartijat eivät tietystikään saa nähdä kommandoja, aseveljiensä ja ystäviensä ruumiista puhumattakaan. Ruudun saa jaettua vaikka kuuteen palaan silloin kun on tarve nähdä, milloin kaukaisen Heinrichin selkä on käännetty, jotta Josephin saa tapettua kenenkään näkemättä. Jollei Götz tapahtumaa näe, ei häntä lainkaan hämmästytä, vaikka Hans mystisesti häviääkin. Kärystä seuraa pahimmassa tapauksessa täyshälytys, ja parakeista poksahtaa lisävoimia kaikkien painaessa kohti ruumista tahi kommandoa. Jos sen jälkeen tehtävän saa läpi, on aika fakiiri.

Tässä seison enkä muuta voi

Commandos on jumalaisen kaunis peli. Grafiikka on todella pikkutarkkaa ja mainiosti animoitua. Ääniefektit ovat lähinnä ok-tasoa, lukuunottamatta miesten käskynkuittailua, joiden ärsytysfaktoriin ei asteikko riitä. Saa ne pois, onneksi.

Jos jokin kaipaa virittämistä, niin käyttöliittymä. Hiirellänaksuttelun lisäksi osalle toiminnoista on näppäinvastike, mutta nämä on ripoteltu ympäri näppistä. Käyttöliittymän kökköisyyden kestää muuten hyvin paitsi silloin kun on kiire. Silloin käyttis hajoaa käteen kuin Lambi-vessapaperi.

Tyypillinen Commandos-tilanne on se, että Viherpipa juoksee vartijan kiinni, puukottaa tämän ja kantaa ruumiin näkösuojaan, noin sekunnin kahden virhemarginaalilla. Turhan usein kommando kävelee ja silloinkin ilman puukkoa. Tai jos muuten menee putkeen, poimi-toiminnon hotspot ei meinaa löytyä, josta seuraa Halt!, Bang bang ja Arrrgh!

Räiskyttelyä haittaa jo se, ettei pyssy kädessä voi kävellä. Ihan kuin kommandot olisivat niin tyhmiä, etteivät osaa kävellä jos on jotain kädessä. Voi ollakin, koska eivät he osaa ampua takaisinkaan, vaan onko tuolla väliä kun pistoolin kantomatka näyttää olevan seitsemän metriä. Toivottavasti edes herneet ovat kovia.

Tupakkia palaa

Commandos tarjoaa moninpeliksi yhteistyömoodia, joka pyörii serverivetoisena lähiverkossa. Minua se ei kiinnosta, ja moninpeliä kokeilleetkaan eivät ole innostuneet. Ongelmana on se, ettei tallennusta sallita, joten peli per kommando päättyy heti ensimmäiseen virheeseen, eikä ole kokemuksena yksinpeliä kummoisempi.

Commandos on todella hyvä peli, jonka pinnan alla piilee erinomainen peli. Sitä pelaa tuolla hyvästä pelistä todistavalla, pakkomielteen omaisella otteella, eivätkä sen viat kovin montaa tehtäävää kauemmin harmita.

Jenkkijulkaisua varten Commandosia muuten vielä viritellään, ja meille eurolaisille hedelmä tarjotaan sitten ilmaisena patsina. Saa nähdä mitä se muuttaa.

Moraalinen velvollisuuteni on kuitenkin varoittaa kasvattajan vastuunsa tuntevia vanhempia. Pelissä esiintyy tupakkaa polttavia vartijoita, mikä varmasti viekoittelee nuorison nikotiiniriippuvuuden ja keuhkosyövän tielle.

87