Company of Heroes 2

Stalinin urkumusiikkia pakkasessa

Kuuden vuoden takainen naksuklassikko tekee hyytävää paluun. Company of Heroes kakkosessa pikkusotilaat paleltuvat lumihankiin ja tankit menevät avantouinnille.

Company of Heroes 2 aikoo nyt pärjätä ilman amerikkalaisia, sillä peli keskittyy itärintamaan, jossa saksalaiset ja neuvostoliittolaiset kisaavat keskenään. Kesäkuussa ilmestyvän toimintastrategian ennakkoon tilanneet ovat jo päässeet kokeilemaan moninpelibetaa, jossa on mahdollista myös pelata tekoälyn kanssa skirmish-moodia.

Matsit perustuvat sektorien valtaamiseen. Kartalla on kolme voittosektoria ja se ken hallitsee useampaa, hivuttaa hitaasti vastapuolen pisteet ja nollassa nousee valkoinen lippu. Bensa-, ammus- ja perussektoreita valtaamalla kertyy vastaavia resursseja, ja niitä käytetään kalustoon, varusteisiin ja rakennuksiin. Miesvoimaa tulee armeijan koon mukaan. Mitä vähemmällä pärjää, sitä nopeammin miesvoimaa kasautuu käytettäväksi myöhemmin.

Sotkat sotajalalla

Saksa ja Neuvostoliitto eroavat toisistaan, mutta toimivat melko samaan tapaan. Toisen maailmansodan yksiköt ovat joka sotahullulle selvä pläkki. Perusjalkaväki on tärkein, ja hallitsee konekiväärit, suojat, singot ja muun roinan. Pioneerit rakentavat ja korjaavat, etsivät ja kylvävät miinoja, bunkkereita ja lämpöä hehkuvia kokkoja. Kummankin puolen eliittijalkaväkikin astuu myöhemmin kuvaan. Tietysti mukana ovat raskaat konekivääriryhmät sekä kiikaritähtäimen takaa tappava snipumies.

Paikoilleen ei saa jäädä makaamaan, sellaista kranaatinheittimet rakastavat. Ihan yhtä paljon kuin kasaan pakkautuvia joukkoja. Panssaroitu puolitelavaunu kuljettaa sotilaita turvallisesti ja antaa konekivääritukea. Panssarivaunuvalikoimaa on kevyistä menopeleistä vikkeliin keskiraskaisiin, rynnäkkötykkeihin ja raskaisiin panssarintuhoajiin. Vaunuista voi ampua ainakin ketjut rikki ja vaurioittaa pääasetta, mutta Men of Warin tontille ei muuten hyökätä. Vaikka yksiköiden roolit ovat esikuvan mukaisia, niissä on vahva pelimäisyys läsnä. Kokonaisuutena pelibalanssi vaikuttaa toimivalle, kaikella tekee jotain.

Koska sektoreita on paljon, taistelukenttä elää vahvasti. Betan 1vs1 -kartta oli niin leveä resurssimäärään nähden, että meno oli kuin tennismatsissa, kun jalkaväki juoksi edes takaisin yksinäisten valtaajien perässä.  Liiallinen rivien harventaminen ei kannata, sillä hetkeksi menetetty sektori on vain pieni murhe, mutta yksinäinen yksikkö häviää pelin kivi–paperi–sakset-leikin varmasti. Parhaimmillaan taistelu on erittäin hetkistä, jännittävää ja taktista. Kohtaamisiin pitää reagoida nopeasti, jotta pystyy iskemään mahdollisimman kovaa vastustajan virheisiin. Kranaatinheittimet ja muut kauas kantavat aseet pitävät huolen siitä, ettei homma etene samanlaisena kasojen kamppailuna kuin Starcraftissa. Company kakkosessa suojaudutaan, isketään ja peräännytään.

Talvi on tulossa, eikun tuli jo

Matsiin valitaan yksi kolmesta komentajasta, jotka jokainen korostavat omaa taktiikkaansa kohentaen yksikköjä, avaten uusia tai lisäämällä erikoistukea tyyliin IL-2-ilmaisku. Lisäksi mukaan voi valita kolme bulletins-ominaisuutta, joilla tiettyä yksikköä voi parantaa (esimerkiksi kaksi prosenttia tarkemmat konekiväärit). Panssarivaunujen maalauksiakin saa muuttaa, mutta se lienee vain kosmeettinen lisä.

Graafisesti peli muistuttaa hyvin paljon edeltäjäänsä. Hankalasti liikuteltava kuvakulma on lisäksi lukittu turhan lähelle maata. Merkittävin ero on talvinen sää, toki pelistä löytyy kesäisempääkin menoa. Lumeen piirtyy aidonoloisen näyttävästi joukkojen jäljet, joita vastustaja voi hyödyntää. Paksu lumi myös hidastaa liikkumista, ja hangessa tarpova jalkaväkiryhmä on todella haavoittuvainen.

Jäätynyt vesistö murtuu tykistönkeskityksessä hyiseksi surmanloukuksi varsinkin raskaille tankeille, jotka muuten iloisina vyöryisivät tulimeren läpi. Realistisena lisäyksenä jalkaväki kärsii pakkasesta ja kuolee, jollei pääse välillä lämmittelemään talon tai ajoneuvon suojaan. Ajoittain taistelukentälle iskee näkyvyyden nollaava lumimyrsky, joka kylmentää vielä lisää. Taitava pelaaja, kuten toisen maailmansodan Neuvostoliitto, voi käyttää kylmyyttä hyväkseen. Yhdessä matsissa vastustaja lanasi tykistökeskityksellä nuotion juuri viime voimillaan sen eteen ryömineen tiimini edestä. Outoa kyllä, tuleen roihahtanut puu ei ainakaan betassa näytä tuottavan lämpöä.

 Näkökenttää mallintava fog of war on uusittu line of sight -malliin. Aidat, talot ja muut objektit blokkaavat näkökenttää, samoin savukranaatit ja tuleen roihahtaneesta tankista tupruava savu.

Moninpeli vaikuttaa toimivan sulavasti, mutta pätkii jatkuvasti, jos mukana on joku huonolla yhteydellä. Tällaiset peli ehdottaa potkittavaksi pois, ja kun vaihtaa tippuneen tilalle tekoälyn, peli pyörii. Systeemi tuntuu käyvän ylikierroksilla, täysin ongelmattomassa matsissa serveri vainosi joka väliin yhtä pelaajaa ja täysin syyttä.

Minor Victory

Odotan innolla koko peliä, sillä Company of Heroes sisälsi oikein oivan yksinpelin. Ainakin Company of Heroes 2 tuntuu jatkavan moninpelissä  hyvin samoilla linjoilla kuin edeltäjäänsä. Peruspeli ei ole muuttunut vaikka sitä onkin kuorrutettu ja tasoitettu: kun perussektorikin kerää resursseja, häviö tulee edes hieman hitaammin.

Company of Heroes 2 tunkee Starcraft 2:n ja Wargame-sarjan väliin, lähemmäs kuitenkin pienemmän mittakaavan Starcraftia. Mainitaan vielä mainio Men of War, niin naksustrategian ystävällä on valinnanvaraa skaalan koko leveydeltä.

Santeri Oksanen

PC

Ilmestyy 25.6.2013