Conduit 2 (Wii) – Portti tähtiin

Korvataan goa’uldit annunakeilla ja tähtiportit teleporteilla, lisätään vesi, sopivasti X-filettä, puoli elämää ja meillä on juoni räiskintäpeliin.

Tarinan sankari on Michael Ford, entinen Trust-agentti, joka lähtee kaatamaan ihmishahmoisen muukalaisen maailmanmiehityskoneistoa. Tukenaan hänellä on ASE-älypallo.

Alku aina hankala, sillä Conduit kakkosen ensimmäinen kenttä on tylsin miesmuistiin: vihamielisten Trust-kommandojen kansoittama synkkä, harmaa ja kulmikas öljynporauslautta. Siitä eteenpäin meininki paranee, tulee tundraa, viidakkoa, raflaavia scifimestoja kuten Atlantista ja Agarthaa, ja ennen kaikkea avoimia tiloja, joissa on varaa taktisille kokeiluille. Rajatuissa sisätiloissa käytetään paikoitellen hienoja heijastus- ja kiiltoefektejä, jotka lunastavat osittain lupauksia HD-grafiikasta Wiillä.

Fordin ei tarvitse haaskata aikaa ajatteluun, sillä eteenpäin vieviä reittejä on vain yksi ja kohde merkataan etäisyysmittarilla. Suoraa reittiä sekoitetaan satunnaisesti lyhyillä umpikujilla, joissa on kykybonuksia tai moninpelirahaa. Näkyvillä paikoilla lojuu juonta syventäviä radioita tai erikoisia salaliittoesineitä, jotka paljastavat tarinansa, kun ne skannataan älypallolla. Tietyt bonukset näkyvät vain sinertävässä skannauskuvassa, mutta onneksi boltsilla ei (enää) etsitä etenemiselle tärkeitä näkymättömyyksiä.

Pyssyt seuraavat MotionPlussaa tukevan Wiimoten liikkeitä herkästi ja tarkasti, joten hudeista voi syyttää vain itseään. Jos miellyttävä Moten ja Nuntsan kombo ei jostain kumman syystä miellytä, vaihtoehtona on kahden tatin standardia noudattava padi. Klassinen ohjaus toimii, mutta käytän mieluummin tarkempaa Motea. Ohjaustavasta riippumatta Ford juoksee, hyppii ja kyykkää. Polviasentoa käytetään lähinnä matalien esteiden tienoolla, sillä sankari ei liimaudu suojiin nykymuodin mukaisesti.

Loputtomasti vihollisia

Ihmis- ja muukalaismörrien iloksi Fordilla on kaksi tuliasetta ja erilaisia käsikranaatteja. Aseita vaihdetaan sitä mukaa, kun viholliset pudottavat jotain mielenkiintoista. Fordin kouriin tarttuu puolirealistisia röpöttimiä, halomaisia energia-aseita ja drudge-muukalaisten veikeitä biopyssyjä. Lukituksen jälkeen ohuen seinän läpi lasauttava energiakanuuna ja kauko-ohjattava tykkitorni ovat arsenaalin päheintä sektoria.

Viholliset kiertävät aktiivisesti selustaan, jos siihen on tilaa. Ahtaissa paikoissa vastustajat poukkoilevat maalitaulumaisesti yhden tietyn suojan tuntumassa. Raskaasti panssaroituneet lähitaisteluspesialistit rynnivät tilasta riippumatta aina suoraan päälle, minkä ansiosta toisinaan on pakko vetäytyä. Muutamissa loukoissa vainoavat drudgen biopesät, joista pursuaa kentälle loputtomasti pikkunilkkejä. Kun pesä tai pesät tuhotaan, vyöry lakkaa. Pesiä käytetään maltillisesti ja harvakseltaan, juuri sen verran, ettei toiminnan tempoon ehdi tottua. Pesien teilaamisessa vauhti on valttia, parempaan suojaan pakittelu tuhlaa vain ammuksia.

Perusräimettä rytmitetään pomomatseilla, joissa kaivataan lähinnä jatkuvaa liikettä, sillä taisteluareenoilla on harvoin suojia. Nujakat eivät ole vaikeita, vaikka pomot eivät suostu ottamaan osumaa joka hetki. Jättiotusten vaikeustaso riippuu pitkälti siitä, mitkä kaksi asetta sattuvat kentältä matsiin mukaan. Loppukahakkaan upposi vain pari yritystä, sillä repussani oli raskas sinko. Tavoitin finaalin noin kahdeksassa tunnissa, mikä on suurin piirtein sopiva siivu Conduit 2:n yksinpelitoimintaa ja latteaa tarinaa.

Räiskintä jatkuu peruspätevässä moninpelissä, joka hoidetaan joko neljään osaan jaetulta ruudulta tai korkeintaan 12 soturin nettimatseina. Parasta yhden koneen hupia on invasion, jossa torjutaan tiiminä alati kiristyviä vihollisaaltoja. Nettisotaa höystetään kokemustasoilla, krediiteillä ja kustomointikaupalla. Tiimiotteluita tiivistetään kontrollipisteillä, joiden tuntumaan tulitaistelut keskittyvät. Hardcore-ottelulistalla ei käytetä lainkaan tutkaa tai tähtäysavustusta, mikä sopii hyvin Mote-ohjaukselle. Kenttäsuunnittelijat suosivat liikaa sekavia sokkeloita, mutta muuten homma rullaa mukavasti.

High Voltage Software on kuunnellut ja ymmärtänyt palautetta, sillä Conduit 2:ssa on enemmän vaihtelua ja vähemmän tyhmyyksiä kuin ensimmäisessä osassa. Se ei vielä tee siitä eliittiluokan räiskintää edes Wiillä, mutta nyt sen jauhaminen on jo sentään viihdettä eikä työtä.

77

Lisää aiheesta