Conduit (Wii) – Biletä kuin olisi 1999

Jeesuksenkaan comebackille ei aseteta yhtä suuria odotuksia kuin The Conduit -räiskinnälle. The Conduit tuli, mutta ottaako pelaajakansa kopin?

Hypepuheissa The Conduitista luvattiin yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista: muun muassa kypsän pelaajan laaturäiskintää, räiskintäkontrollisysteemien äitiä ja Wii-grafiikkaa, joka ei häpeäisi edes HD-räiskinnöille.

Kyllä, hehkutettu ohjaus toimii, jopa hyvin. Wiimotella on helppo tähdätä ja nuntsalla sivuaskeltaa, ohjauksen voi säätää juuri mieleisekseen fiilaamalla ja höyläämällä herkkyysliukureita. Hyvä ohjaus on kuitenkin FPS-räiskintöjen perusoletus. Huono ohjaus voi pilata pelin, mutta edes erinomainen kontrollisysteemi ei korvaa sisältöä.

Conduit on puhdas putkiräiskintä. Kirjaimellisesti, sillä suuri osa ajasta tetsataan umpitunnelissa. Vaihtelu syntyy jännityksestä käännytäänkö seuraavaksi oikeaan vai vasempaan, tai mennäänkö identtistä porraskuilua tällä kertaa ylös vai alas.

Conduitin Todella Totinen illuminati-juoni on niin ysäriä! Putkijuoksu-agentti Michael Fordia vastassa on muukalaisrotu drudge (suomeksi rutkula) ja lain yläpuolella operoiva Kehittyvien maakuntien Suomi, ei kun The Trust.

Viholliset, kentät ja aseet vaikuttavat siltä kuin suunnitteluhommiin olisi palkattu joukko tiimeistään poispotkittuja modi-miehiä. Hahmokaarti on geneerisin ikinä: Men in black -miehet, kasvottomat erikoisjoukot, itikka-alienit, ötökkä-alienit ja itikkaötökkä-alienit. Tekniikkakaan ei vakuuta. Paikoin näkyy efektinpoikasta ja hahmoista erottuu yksityiskohtia, mutta kenttien pintakuvion tarkkuus ja hahmojen kulmikkuus muistuttavat synkästi 90-luvusta.

High Voltage Softwaren pelisuunnittelupakin tärkeimmät työkalut ovat alieneita loputtomasti puskevat ulottuvuusportit ja sikiämissäkit. Ne voi (ja pitää) tuhota. Uudelleen ja uudelleen ilmestyvät vihollismassat pakottavat erittäin hyökkäävään pelityyliin, mikä ei ole pelkästään huono asia, mutta turhautumat nostavat liian usein verenpaineen raivorajalle.

Sisällöttömyydeltä huomiota viemään on keksitty All Seeing Eye -stressipallo. Se on paranormaali taskulamppu, jolla etsitään näkymättömiä nappeja ja miinoja. Ongelmanratkaisuna idea on tasan niin typerä kuin miltä kuulostaa, mutta ärsyttäväksi touhu menee vasta, kun etsimishommia pitää tehdä tulen alla.

Parinvaihtoa paremman puutteessa

Moninpelissä vanhanaikaisuus ei rassaa. Nettimätössä on kova vauhti, ilmavat hypyt ja perusaseet. Kovavauhtisessa moninpelissä osoitusohjaus pääsee oikeuksiinsa, sillä singonlaukaus suoraan vihollisen rosvosektoriin ei tuota ongelmia edes kesken ilmalennon.

Pelinhaku onnistuu maailmanlaajuisesti, paikallisesti ja kavereiden kanssa. Conduit osaa nettipelin perusjutut ja Wii Speakin ansiosta tukee pelaajien välistä jutustelua. Vihdoinkin, sillä mykkäkoulua ei kauan jaksa. Moninpelimuodot ovat perussettiä ja karttoja on seitsemän. Laatu ei korvaa määrää, sillä kentät ovat yksinkertaisia ja rumia. Toisaalta karu meininki ei ehdi häiritä, kun vastustaja on koko ajan iholla.

Yksin- ja moninpeli ovat eri eläimiä, sillä turhauttavan yksinpelin jälkeen sujuva 12 pelaajan moninpeli on ihan mukiinmenevä. Sen parissa viihtyy hetken, ja pelikonerajoitteiset mahdollisesti pidempäänkin.

Kokonaisuutena Conduit on kuin yksinkertainen ja hyväntahtoinen maalaisserkku. Se ei tajua mistään mitään, mutta edes yrittää.

65

Lisää aiheesta