Vuonna 1950 Korean kesä oli parhaimmillaan ja Etelä-Korean sotavoimien uskottiin pystyvän huolehtimaan maan turvallisuudesta. Rauha oli siis turvattu _ aina kesäkuun 25. päivään asti, jolloin Pohjois-Korean joukot aloittivat rymistyksensä, jonka kuluessa yli kolme neljännestä etelästä vallattiin ja puolustajat sumputettiin pieneen taskuun Kaakkois-Koreaan. Conflict: Korea oli alkanut.
Korean sota (1950_53), oli ensimmäinen konflikti, johon YK lähetti aseistettuja joukkoja. Varsinkin liikkuvuudessaan sota oli mielenkiintoinen, sillä rintamalinjan aaltoilu oli todella hulpakkaa. Ensin Pohjois-Korea valtasi suurimman osan Etelästä, sitten YK-joukot valtasivat suurimman osan Pohjoisesta, jonka jälkeen Kiina heitti peliin 300 000 "vapaaehtoista", jotka jälleen pyyhkäisivät rintamaa reippaasti etelään. Vuoden juoksemisen jälkeen rintama tasaantui, ja sota muuttui kahden vuoden asemasodaksi, joka viimein päättyi jotakuinkin tasapeliin.
Korean sota ei ole strategiapelien tekijöitä kiinnostanut, vain SSG teki oman Battlefront-tyyppisen versionsa, joka koostui erillisistä taisteluista ilman yhtenäistä kokonaisuutta. Niinpä SSI:llä on lähes neitseellinen konflikti työstettävänään.
Kogerin lugeri
Rykmentti/divisioonatason Conflict: Korea on Norm Kogerin käsialaa ja jatkaa Conflict: Middle Eastin ja loistavan Red Lightningin linjaa. Conflict: Middle Eastissa Koger paransi pelisysteemiään, mutta Korean taistoihin ei näkyviä parannuksia ole enää paljonkaan löytynyt. Voinee siis väittää, että systeemi on nykyisessä muodossaan lähes täydellisyyteen saakka kehitetty, paranneltavaa ei kertakaikkiaan löydy. Yksikköjen kontrollointi on onnistuttu pelkistämään muutamien näppäimien taakse, ja suurin osa toiminnoista on muutettu automaattisiksi.
Skenaarioita on neljä, joista kolme sijoittuu Korean sodan eri käännekohtiin ja neljäs, Tomorrow's War, hypoteettiseen Pohjois-Korean hyökkäykseen Etelään vuonna 1995.
Vuosien 1950_1951 skenaarioissa Pohjois-Korea hyökkää voimantunnossaan etelään päämääränään Korean yhdistäminen toveri Kim Il Sungin nimissä. Eteläiset joukot ovat pahasti pinteessä, ja pelaajan tavoite onkin lähinnä viivyttää hyökkäystä, kunnes YK:n joukot saapuvat tasoittamaan tilannetta. Kuten kommunistien propaganda nopeasti totesi, koostuvat YK-joukot lähinnä USA:n sotilaista, joten käytännössä avustaminen ei ole kovin kansainvälistä. Muiden YK-maiden osastot ovat siinä määrin pikkuruisia, että niiden taistelupanos jää lähinnä jalkoihin tallautumiseen. Partisaaneja ne sentään pystyvät jahtaamaan. Ei näy Savon Prikaatiakaan, vaikka YK:hon kuuluttiin.
Tulevaisuusskenaario eroaa hiukkasen kolmesta muusta. Ensinnäkin Pohjois-Korea rynnii yksin, Kiina ei tule kaveriksi oli pikkuveljen tilanne mikä tahansa. Myös Etelä-Korea saa pärjätä enimmäkseen omillaan, sillä skenaario perustuu olettamukseen "Jenkeillä on kiireitä muuallakin". Oman konfliktinsa selvitettyään tulee Yhdysvalloista jonkin verran lisäjoukkoja.
Taktiikkaa
Aselajien yhteistoiminta on poikaa. Ilmavoimat tukevat maajoukkojen hyökkäyksiä ja USA:n 187. voidaan heittää laskuvarjojääkäreinä vihollisen selustaan. Laivaston putket antavat tulitukea merenrantaheksoilla tapahtuvissa taisteluissa, ja koska Pohjois-Korealla ei ole laivastoa voi YK-pelaaja vapaasti harrastaa maihinnousuja merijalkaväen yksiköillä.
Armeijan selkäranka on kuitenkin edelleen jalkaväki. Hyökkäys/puolustusasemiin päästäkseen täytyy yksikköjen liikehtiä pitkin Koreaa, joko marssien, joka ei tee hyvää taisteluteholle (vielä vähemmän jos tiet ovat täynnä pakolaisia), tai junalla, joka puolestaan saattaa olla ongelmallista mikäli vihollinen hallitsee taivaita. Yksiköiden vahvuudet on ilmoitettu tykinpiipun ja joukkueen tarkkuudella, mutta käytännössä näitä ei onneksi tarvitse tietää, sillä ne ilmoitetaan koottuna tuhovoimana/selviytymiskykynä. Mikäli tappioita kertyy liikaa, voi useammasta heikosta yksiköstä koostaa yhden vahvan, tai mikä vielä parempaa, useammasta vahvasta yhden hypervahvan, joka marssii kaiken ylitse.
Ilmavoimien kontrolloinnissa lennostojen vahvuuksia ei enää ilmaista koneiden lukumäärällä vaan teholla, joka määräytyy säätilan ja muiden tekijöiden mukaan. Koneet ammuskelevat vastustajan lentokoneita, tekevät iskuja vihollisryhmittymiin ja häiritsevät huoltoreittejä toimien joko Korean lentokentiltä, tukialuksilta tai Japanista. 1950-skenaariossa ilmasota on kovin yksipuolista, sillä Pohjois-Korean mitättömillä ilmavoimilla ei ole mitään vaikutusta sotatoimiin. Vasta Kiinan sotaan tulemisen myötä Migejä alkaa näkyä, mutta tällöinkin ne keskittyvät vain Luoteis-Koreaan, niin sanottuun Mig Alleyhin.
Punakoneiden rooli koostuu omien huoltoreittien turvaamisesta ja YK:n koneiden maahyökkäysten häirinnästä. Niinpä YK-pelaajan on pidettävä riittävästi hävittäjiä ilmaherruustehtävässä, jotta pommituslennot pääsisivät perille saakka.
Vuonna -95 myös punaisilla on ilmavoimat, joskin koostumus on lähinnä tasoa Mig-21, J-5 ja muut romut. Pienemmästä lukumäärästä ja huonosta tasosta johtuen ei Pohjois-Korea kauan ilmassa kuku, mutta lyhyt, tiivis ilmasota on luvassa.
Täyttä tavaraa
Pelattavuus on viilattu täysin kohdalleen. Aselajien kontrollointi on nopeaa ja helppoa, ja kaikki toiminnot on yhdistetty muutamien näppäinten tai hiirenpainallusten alle. Sekä näppäin- että hiiriohjaus on mahdollista, mutta näppäimillä pelaaminen on nopeampaa.
Vain yhtä jää kaipaamaan: taulukoita, joista selviäisi vaikka montako viholliskonetta on ammuttu alas tai mitkä ovat omat menetykset. Ne olisivat tehneet mukavan lisukkeen muuten lähes täydellisesti toteutettuun simulaatioon.
Yksi bugi kuitenkin löytyi: vallattuani koko Pohjois-Korean ilmavoimat tahtoivat maakohteen jota pommittaa, mutta mitään pommitettavaa ei ollut. Siihen jämi. Myös käsikirjassa on hiukan sanomista, sillä vaikka se on hyvin ja selkeästi kirjoitettu, siitä puuttuu SSI:n perinteinen tarkkuus ja taulukkojen koonti yhteen. Norm Koger ei hallitse täysin ohjeiden tekoa.
Amiga- ja PC-versiot ovat identtiset lukuun ottamatta yhtä eroa: Amiga-versio on nopeampi! Sekuntikellolla mitattuna Amiga suoriutui eräästä jaksosta 30 sekuntia nopeammin kuin PC (3M 35S). Lisäksi Amigan Korea melkein toimii moniajossakin.
Mikäli se ei jo ole käynyt selväksi, on Conflict: Korea kunniakas lisuke SSI:n tuotevalikoimaan ja erittäin suositeltava jokaiselle strategistille. Yksinkertaistetusta systeemistään huolimatta Korea on edelleen suunnattu raskaan linjan strategistille, joten pelityyppiä osaamattomien kannattaa ennemmin kokeilla vaikka The Perfect Generalia. Muut puskii.
89
