Colflict Vietnam jatkaa menestynyttä Conflict Desert Storm -räiskintäsarjaa. Nyt sotiminen siirtyy aukealta aavikolta klaustrofobiseen Vietnamin viidakkoon.

Viidakkosota on ankaraa, sillä partioretket ovat pitkiä, vaarojen ja väijytysten täyttämiä. Jos elinvoimat ehtyvät, kaukopartioretki on aloitettava kokonaan alusta tai edellisestä tallennuspisteestä. Näin ainakin Conflictin viidakossa.

Tilanteen voi tallentaa vain ja ainoastaan kaksi kertaa kesken tehtävän. Temppuun sortuu poikkeuksetta liian aikaisin, joten retken lopun joutuu etenemään sormet vapisevina kuolinkellojen kilkatus korvissa. Ahdistavaa, jännittävää ja pahimmillaan tappavan turhauttavaa.

Viidakko vilisee vihollisia

Viidakossa edetään nelihenkisen ryhmän kanssa pitkin loputtomalta tuntuvia polkuja. Kristillishenkisesti kaidalla polulla on pakko pysyä, sillä syrjäaskeleet on estetty tiheällä aluskasvillisuudella, kallioseinämillä sun muilla rakenteilla. Sissejä singahtelee suunnasta kuin suunnasta, joten paikalliset osaavat hiiviskellä myös kasvien kätköissä. Välillä jatkuva vihollisvyörytys turhauttaa, toisaalta tylsiä hetkiä ei ole.

Tiimiä ohjataan joko vaihtelemalla ohjattavasta miehestä toiseen tai näppärämmin pomottamalla koko poppoota kerrallaan. Kapeilla viidakkopoluilla käskyttämiseen ei tarvitse tosin paneutua: riittää, kun käy ensin nuuhkimassa tulevaa ja kutsuu sitten kaverit peräänsä. Yhtenäisenä ryhmänä liikkuminen koituu nopeasti turmioksi, koska yksi pommi voi tappaa kerralla koko porukan.

Jalkaväkiryhmään kuuluu konekiväärimies, tarkka-ampuja, perusmariini ja lääkintämies. Pelaaja ei voi valita kavereitaan, mutta onnistuneen tehtävän jälkeen heidän ominaisuuksiaan voi kehittää haluamaansa suuntaan. Kertyneet pisteet jaetaan vajaan kymmenen ominaisuuden kesken. Pelaajasta on kiinni, onko mukana yksi Rokka vaiko kimara Määttiä.

Tiimityön ongelmat

Tiimikaverit tuntuvat olevan lähinnä ylimääräinen riesa. He eivät edes osaa kerätä ammuksia maasta, vaan etenevät umpityhmästi tyhjät aseet kilahdellen. Kaverit vaativat käskyn, jotta keräisivät maassa lojuvia ammuksia ja aseita tai suojaisivat henkitoreissa viruvaa toveria. Joskus sotilaat myös unohtavat käyttää ensiapupakkauksiaan, vaikka sellaisia olisi taskussa tusina.

En silti toivo älykääpiöiltä lisää itsenäistä toimintaa. Ansaa purkaessani yksi tiimikavereista hortoili tyhmänpulleasti suoraan ansanaruun ja pamautti koko jengin taivahan tuuliin.

Onneksi mukana on tehtäviä, joissa temmellyskenttää on hieman enemmän. Tarkka-ampujan voi käskyttää oikealle patsaan taakse, kk:n vasemmalle kivenmurikan suojiin, ja sitten edetä itse keskeltä kaverien antaessa suojatulta. Tällaisina hetkinä tiimipeli toimii ja Conflict Vietnam nousee heti perusräiskinnän yläpuolelle.

Punaiset pyssyt

Aseet ovat aikakautensa luomuksia. Jenkkiarmeijan pyssykät ovat arsenaalissa aina, mutta lisäksi voi poimia jos jonkinlaista kommunistiherkkua. Kerrallaan mukana voi olla kaksi kookkaampaa mörssäriä. Lisäksi taskuun mahtuu pistoolia ja puukkoa ja vyölle vielä liuta erilaisia kranaatteja sirpaloituvista savuaviin. Itse tykästyin kiikarikivääriin, koska sillä tähtääminen on kaikkein sujuvinta ja osumistarkkuus makein. Muiden aseiden lähes koko näkökentän peittävät tähtäimet tuntuvat sen rinnalla kömpelöiltä.

Aseista ei ole mihinkään ilman ammuksia. Välillä panoksista on huutava pula. Jokaisen nurkan ja polun mutkan nuuhkiminen kannattaa, koska viidakko on pullollaan ase- ja ammuskätköjä. Joskus seuraavaan tehtävään joudutaan etenemään ilman täydennyksiä. Auta armias, jos ammukset ovat lopussa ja kaikki ensiapupaketit kulutettu loppuun edellisen tehtävän loppukliimaksissa. Realistista ja sopivan rankkaa, mutta samalla murhaavan turhauttavaa.

Kaksinpelissä käydään yhdessä vihollisen kimppuun ja kumpikin ohjastaa kahta sotilasta kerrallaan. Nettipeliä ei ole, mitä voi pitää neljän hengen tiimiräiskinnässä todellisena puutteena. Viidakon komppaaminen nelistään ilman typerää tekoälyä olisi todennäköisesti hillittömän hauskaa.

Pauketta luupilla

Kaksinpelissä ruudunpäivitys rullaa hyvin, ja muutoinkin Conflict Vietnam on teknisesti erinomainen keitos. Näkymät miellyttävät silmää ja surround-pauke luo hyvin tunnelmaa, vaikka muhevampiakin sodan ääniä on kuultu. Välillä taustalla kuuluva möykkä on vain muutaman pommintörähdyksen loputonta, tylsää toistoa, ja sotilaiden jatkuvaan uhoamiseen kyllästyy vääjäämättä.

Tykkiveneen kyytikin tulee tutuksi. Veneen keulaan pultatun konekiväärin kutsu käy vastustamattomaksi, ja Conflict Vietnam muuttuu hetkessä suoraviivaiseksi räiskinnäksi. Kaikkea joen rannalla liikkuvaa on tykitettävä ja siekailematta. Virkistävää joskin yllätyksetöntä rätinää kesken viidakossa talsimisen.

Conflict Vietnamista pitää sitä enemmän mitä pidemmälle pelaa. Vaikka tiimitaistelu on vesitetty yksioikoisella kenttäsuunnittelulla, hetkittäin homma loksahtaa kohdalleen.

PC-pelaajille en silti peliä uskalla suositella. Conflict Vietnam on viidakkopolkuräiskintää, eikä polulta poikkeamista ei juurikaan sallita, joten ovela eteneminen ja vihollisten yllättäminen viidakosta on mahdotonta. Viholliset kyllä väijyttävät senkin edestä, pirulaiset.