Tervetuloa Englantiin Herran vuonna 1086. On ritareiden ja valtataisteluiden aika ja sinä pääset mukaan taistelemaan noususta Englannin valtaistuimelle. Oletko sinä Conqueror A.D. 1086?
Kauan sitten 1000-luvulla Englannissa pääsi valtaan valloittamalla kuninkaan palatsin tai pääsemällä kuninkaan esitaistelijaksi hoitelemalla maata kauhun vallassa pitävän lohikäärmeen. Ainakin Sierran kevyen strategiapelin Conqueror A.D. 1086:n mukaan. Kumpikin vaihtoehto edellyttää roppakaupalla tarvikkeiden ja varallisuuden keräämistä, muiden ritarien kanssa keskustelemista ja taistelemista sekä vihjeiden keräämistä.
Pelialueena on koko Englannin kartta ja pelaajan hallussa on aluksi yksi linna ja kylä maaorjineen. Yhden linnan alkupääomasta pitää onnenonkijaritarin kasvattaa maallista mammonaansa kiusaamalla toisia ritareita turnajaisissa ja valtaamalla heidän linnansa, sekä rakentamalla oman linnan kupeessa oleva kylä mahdollisimman tuottavaksi.
Conqueror A.D. 1086:ssa on kaikki: reaaliaikaisia taisteluita ja linnanvaltausta, keskusteluja muiden ritareiden kanssa, kaupungin rakentamista, linnan suunnittelua ja taloudenhoitoa. Talouden on oltava tasapainossa tai muuten Englannin nummilla rymistelevä ritariarmeija saattaa huomata olevansa rahaton, kun kotikylässä ei kukaan tee töitä. Pelin taktiikkapuolta edustaa sotajoukkojen ylläpito.
Oman linnan ympärillä olevan kylän rakentaminen on tärkeä osa taloudenhoitoa. Kylän maaorjien luvun määrää se, paljonko kylässä on taloja ja palveluita, sekä paljonko viljelyksiä on istutettu. Näiden perusteella ratkaistaan, tuottaako kylä voittoa vai tappiota veroina. Huonosti hoidetussa kylässä eivät maaorjat viihdy, eikä pelaaja pysty kehittämään armeijaansa tai linnaansa.
Sotilasyksiköitä pelissä on kolmea laatua: ritareita, hilparimiehiä ja miekkamiehiä. Lisäksi maakuntia tutkimaan voi lähettää vakoojia tutkailemaan vihollisen joukkojen määrää ja laatua.
Peitset tanassa
Organisoitua taistelua pelissä edustavat kerran kuussa järjestettävät turnajaiset, jotka ovat paitsi helppo tapa tienata myös tärkeä tietokanava, siellä kun voi keskustella muiden ritarien ja linnanneitojen kanssa. Pelaaja voi osallistua sekä oikeisiin turnajaisiin että leikkitaisteluun, jossa ainoat pysyvät vauriot tulevat häviäjän rahakukkaroon.
Itse peitsiturnajaiset tuottavat aluksi päänvaivaa. Peitsen kärkeä heilutetaan hiirellä ja sillä koetetaan osua kohti ratsastavan vihollisritarin kilven keskelle. Kun alkuhankaluuksien jälkeen oikea kohta kilvestä löytyy, tulee pelaajasta käytännössä voittamaton. Oma voitto/tappiosaldoni on tällä hetkellä 43/3, ja nuokin kolme tappiota johtuvat kaikki hiiriongelmista.
Sekahärdelliin, järjesty
Armeijat ottavat yhteen ajan tavan mukaan tasaisella maastolla, jossa joukot ovat vastakkain ja jokainen ikoni ruudulla vastaa kokonaista komppaniaa miehiä. Taisteluosuus on reaaliaikainen, ja joukkojen järjestelyyn voi vaikuttaa vain sen verran, että ritarien, miekkamiesten ja hilparimiesten järjestyksen kolmirivissä voi määrätä. Taistelun valtasuhteet ovat yksinkertaiset: ritarit voittavat miekkamiehet, miekkamiehet päihittävät hilparinheiluttajat ja hilparimiehet ritarit.
Ennen taistelun alkua saa määrätä omien joukkojen aggressiotason, mikä tarkoittaa käytännössä sitä, että miehet joko seisovat paikallaan tai lähtevät amokjuoksua kohti lähintä vihollista. Joukkoja voi käskyttää joko yksitellen tai ryhmänä, mutta ainoat käskyvaihtoehdot ovat joukkojen liikuttaminen pisteestä A pisteeseen B tai pakeneminen. Ison joukon liikuttelussa ongelma on se, että joukkue todella yrittää siirtyä PISTEESEEN B ja muodostaa melkoisen rykelmän kyseisen pisteen ympärille. Joukkojen rintamassa liikuttaminen on mahdotonta, mikä pistää ison kannon kaskeen tehokkaalle ja älykkäälle joukkojen liikuttamiselle.
Joukot eivät myöskään osaa kiertää omista miehistä tai vihollisista aiheutuneita esteitä, joten liikenneruuhkat ja kasautumat ovat melkoisia.
Tekojärjen hiveniä on muutenkin turha etsiä. Käskyttämätön porukka haahuilee ympäriinsä täysin satunnaisesti ja muodostaa kentälle hupaisan näköisiä mieskeskittymiä. Jos sotilas tappaa vastustajansa, saattaa hän kääntyä kannoillaan ja lähteä takaisinpäin, vaikka kaatuneen vastustajan takana olisi kymmenen verenhimoista barbaaria, joten joukkoja saa olla koko ajan paimentamassa. Harmi kyllä, sama vika vaivaa myös vihollisjoukkoja. Lisäksi vihollistekoäly on taisteluosuuksissa lähes olematonta, ja omia joukkoja saa juuri ja juuri sen verran ohjattua, että vastustaja saa yleensä takkiinsa pahassakin ylivoimatilanteessa.
Kotisi on kohta linnani
Pelin toinen reaaliaikainen taistelutapa on linnanvaltaus, jossa kuvakulma (ja valitettavasti myös ruudun resoluutio) muuttuvat doomahtavaksi. Linnassa pitää hoidella kaikki vastustajat, mutta vähintään linnan pääritari, jolloin linna maa-alueineen vaihtaa omistajaa. Ryöstössä kannattaa pitää silmänsä auki salaovien varalta, sillä niiden takaa saattaa löytää aarrekätköjä tai parempia aseita ja haarniskoita.
Valtaus on kuitenkin aivan liian helppoa. Yksi pelaaja vastaa sataa tietokonevihollista, eikä linnan valloituksessa voi käytännössä epäonnistua: parin ritarin avustuksella voi vallata kaikki haluamansa Englannin maaseudun linnat toisten linnanherrojen kotilinnoja lukuunottamatta. Ja mikäli terveys alkaa reistailla, löytyy linnan käytäviltä yleensä riittävästi parantavaa ruokaa.
Linnaan saa kävellä kaikessa rauhassa kenenkään estelemättä. Niiden puolustuslinjana toimivat sisällä olevat miehet, ulos sotajoukot lähtevät vain, jos linna on linnanherran kotilinna. Muuten joukot toivotetaan tervetulleeksi avoimin ovin. Linnan puolustus on yhtä naurettavan helppoa kuin sen valtaaminenkin.
Tylsiä miekkoja
Liikkuminen ympäri Englantia on itkuista. Itse matkanteko on kyllä helppoa: napsautetaan vain kohtaa, johon sotajoukon halutaan kulkevan. Hahmo ei kuitenkaan osaa käyttää hyväkseen teitä, vaan kulkee suoraan linnuntietä. Matkan varrella eteen osuvat vesistöt keskeyttävät etenemisen, eikä niiden kiertäminen onnistu ilman apua. Reitin voi tietysti laatia käsin kulkemaan teitä pitkin, mutta se on varsin hankalaa semminkin kun tiet kulkevat minne sattuu, eivätkä edes näy karttaruudussa. Niinpä matkustamiseen saattaa kulua pitkiä aikoja ja aivan turhaan.
Varsinkin alkuvalikoissa hiiri tykkää toimia miten sattuu. Napin painamisesta saattaa olla sekunnin viive, jolloin ei näennäisesti tapahdu mitään, mutta painallukset jäävät kuitenkin muistiin. Se taas saattaa aiheuttaa hauskaa edestakaisin hyppimistä valikoissa.
Eniten peli kyllä kaipaisi vaikeusastesäätöä. Kaikki osa-alueet ovat aivan liian helppoja, hävitä voi ainoastaan kenttätaisteluissa ja silloinkin vihollisella pitää olla selvä miesylivoima. Liiallinen helppous ja muut pikkumokat pilaavat pohjimmiltaan erinomaisen pelin.
75
