Constructor – Kiillotettua keskinkertaisuutta

Constructor on kuin mikroskoopin preparaattilevylle asetettu SimCity. Siinä missä SimKaupungissa rakennetaan taloryhmiä, rakennetaan SimKorttelissa yksittäisiä taloja ja ohjataan yksittäisiä miehiä, kaitsetaan vuokralaisia, annetaan partiointireittejä poliisimiehille, sisustetaan vuokrakämppiä uuteen uskoon ja istutetaan pihapuita.

Tämä erikoinen perspektiivi kaupungin tapahtumiin on Constructorin suurin vahvuus ja samalla sen suurin heikkous. Pikkutarkka matalan tason täsmänysväys tekee pelistä erilaisen, mutta samalla vaivalloisen.

Sementtikengät

Pelaaja on rakennusmoguli, jonka tarkoituksena on rakentaa elinkelpoinen, rahaa tuottava rakennusrykelmä, jossa asuu paljon tyytyväisiä vuokralaisia. Erilaisia skenaarioita on viisi, tarkoitusperien vaihdellessa seitsennumeroisesta pankkitilistä monopoliasemaan. Enintään kolme kilpailevaa firmaa tekee samaa, ja kaikki reaaliajassa.

Pelin alkaessa käytössä on vain oma päämaja, pari ryhmää rakennusmiehiä, muutama työnjohtaja ja pari korjausmiestä. Korjausmiehet tekevät, mitä voisi olettaa heidän tekevän, mutta toimivat myös palomiehinä harva se hetki leimahtelevia asuintaloja sammutellen. Rakennusmiehet heiluttavat vasaraa työnjohtajien sanelemassa tahdissa ja pyörittävät esimerkiksi tehtaita. Muu henkilökaarti koostuu poliiseista, gangstereistä, vuokralaisista ja kaikenkarvaisista laitapuolen kulkijoista.

Touhua valvoo neuvosto. Neuvosto on valtaelin, joka valvoo maankäyttöä, elinoloja sun muuta rautaisella kädellä. Aivan liian usein neuvosto iskee nenän eteen ultimaatumin tyyliin "korjaa se ja se tilanne, aikaa kolme vuotta, jos ei onnistu, perumme rakennuslupasi." Neuvostoa ei voi edes kovistella taipumaan tahtoonsa, vaan se on itseoikeutettu tuomari, lautamiehistö ja pyöveli.

Tämä ei tarkoita, etteikö arsenaaliin kuuluisi väkivaltaa ja likaisia temppuja. Pelin vähänkään edetessä voi vastustajan kiusaksi lähettää kaiken maailman psykoja, varkaita, ganstereita, haamuja (!) ja kaulattomia örmyäjiä ihmisiä hakkaamaan, rakennuksia tuhoamaan, hyödykkeitä varastamaan ja yleistä pahennusta herättämään.

Vaikka moinen toiminta kuulostaa elämää rikastuttavalta kokemukselta, hihat palavat nopeasti. Imperiumin rakentaminen on veitsen terällä tasapainottelua, jossa onnettomuuksien ja taloudellisen tuhon uhka ovat päällä koko ajan. Yksinpelissä olikin hauskinta unohtaa tietokonevastus, ja keskittyä kaupunkinsa rakentamiseen rauhassa kaikilta kiusanhengiltä paitsi neuvostolta. Ei se silti helppoa ole: ei tarvitse kuin jättää yksi tulipalo kaitsematta, ja seuranneessa räjähdysten sarjassa voi mennä kokonainen blokki tasaiseksi. Onneksi korjausmiehet saa korjailemaan paikkoja automaattisesti, sillä muuten olisi sormi suussa neljättä niveltä myöten.

Tyvestä puuhun

Rakennusmäärän kasvattaminen aloitetaan rakentamalla pieni saha ja kun lautarakennukset on pystytetty, voi rakentaa sementtitehtaan ja sen myötä betonitaloja. Tämän jälkeen kaupunkiin ilmestyy tiilitehdas, terästehdas, sekalaisia hyödykkeitä valmistava tehdas, panttilainaamo, poliisiasema, vankila, sairaala, koulu ja muita välttämättömyyksiä. Kehityksen suunta on pitkälti etukäteen saneltu.

Suurta osaa rakennustyypeistä voi jälkikäteen parannella. Erikoisrakennukset tuottavat omia bonuksiaan, kuten pizzeria mafiamiehiä.

Työvoima on varsinkin alussa koko ajan kortilla, ja joukkoja joutuukin vähän väliä juoksuttamaan tehtaista rakennustyömaille ja takaisin. Jottei homma olisi liian helppoa, asukkaat urputtavat koko ajan ja kuluttavat voimavaroja turhuuteen. Jotta kompleksit toimisivat ja pankkisaldo olisi positiivinen, täytyy jostain haalia työläisiä ja rahaa. Kumpaakin tuottavat vuokralaiset, jälkikasvun ja vuokrien muodossa.

Kaikki vaikuttaa jotenkin kaikkeen: jos vaikkapa rakentaa asuintalon viereen tehtaan, asukkaat valittavat melusta, vuokratalon makuuhuoneen sisustaminen nätimmäksi vaikuttaa syntyvyyteen, ja talon puutarhan koko vaikuttaa asukkien tyytyväisyyteen. Ilman jatkuvaa huolenpitoa kaikki luhistuu, sillä tilanne ei koskaan vakiinnu, vuokralaiset esimerkiksi kuolevat vanhuuttaan.

"Ihan kiva, mutta..."

Käyttöliittymä on epälooginen ja sekava. Napit on sijoitettu hujan hajan laidasta laitaan, ja vaikka aikaa myöten niiden paikat ja toiminnan oppii muistamaan, joutuu helppirivejä tavaamaan ahkerasti. Onneksi nappien minikuvakkeista saa selvää.

Muukin grafiikka on selkeää. Rakennukset erottaa reilusti toisistaan, ja palosammuttimen näköisten äijien toilailu on hyvin animoitu. Äänipuoli on heikoissa kantimissa eikä musiikillakaan juhlita. Minimiasennettuna pelattavuus ei ole paras mahdollinen nelinopeuksisen CD-aseman kanssa, sillä hopeakiekolta haetaan koko ajan pikkuanimaatiota.

Constructor on rajatapaus: hyvin ohjelmoitu pikku jumalpeli, jossa ei ole yhtään megamogaa, muttei myöskään mitään, mikä nostaisi sen pään pelien valtavirran vellovan pinnan yläpuolelle. SimCityn "siisti" ja paljon suuremmassa mittakaavassa tapahtuva rakennuksennostatus on enemmän makuuni kuin yksittäisten ukkojen jatkuva paikasta toiseen ohjastaminen, mutta juuri Constructorin erilainen lähtökohta oikeuttaa pelin olemassaolon.

Koska varsinaisia virheitä ei juurikaan ole, on Constructorin jatkuva sähellyksen ilmapiiri juuri se pointti, johon joko ihastuu tai vihastuu. Minut se jätti kylmäksi.

80