Cool Boarders on ehtinyt jo neljänteen osaan, mutta onko Idol Mindsin ja 989 Studiosin uusimmassa projektissa muuta hyvää kuin puuterilumi ja hienot releet?
Cool Boarders -sarja on Sonyn vastine Nintendon 1080 Snowboarding -lumilautailuhitille. Oikeiden lumilautailijoiden kirjoissa 1080 Snowboarding on paras pelivalinta, vaikka PC-puolen suomalainen Supreme Snowboarding on nousemassa ykköseksi.
Cool Boarders 4 on lajityypin uusin haastaja. Peli lähestyy lautailua melko realistisesta näkökulmasta, sillä kaikki pelin liikkeet voi taitava lautailija tehdä oikeastikin.
Erilaisia pelivaihtoehtoja on useita. Puhtaasti treenaamiseen tarkoitettu Trickmaster muistuttaa mätkintäpelin harjoituksia. Siinä lasketaan suoraa mäkeä alas ja tehdään ennaltamäärätyt temput. Vaikeusaste kasvaa koko ajan ja viimeiset kikat vaativat monen nappulan yhtäaikaista hallintaa. Putkeen menneen suorituksen jälkeen yleisö hurraa ja pelaajalle annetaan lisää aikaa.
Ponnistus on onnistuneen tempun perusta. Ajoituksessa auttaa ruudun oikeassa alanurkassa oleva voimamittari, jonka periaate on suunnilleen sama kuin golf-peleissä. Hyppynappi painetaan pohjaan, ponnistusvoiman ollessa suurimmillaan vapautetaan nappi ja lauta lentää.
Timo Taikurin temppuarsenaali
Kilpailemaan ei kannata lähteä muutaman tempun voimin ellei halua nolata itseään. Kaikkien näppäinten omaksumiseen menee monta iltaa. Kisan aikana kun ei juurikaan ehdi miettiä, vaan indyt, stalefishit ja methodit pitää tulla suoraan selkäytimestä. Kokemuksen karttuessa yleisön buuaus vaihtuu pikkuhiljaa raikuviksi aplodeiksi.
Kaikkea hyvää ei saa heti. Viidestä vuoresta voi valita kaksi - Vermontin tai Coloradon. Ahkera snoukkailija palkitaan myöhemmin uusilla rinteillä. Osallistua voi kokonaiseen turnaukseen tai vain yksittäiseen lajiin. Lajeja on viisi: downhill, slope style, half pipe, big air ja cbx. Myös omia turnauksia voi rakentaa eri lajeista. Jokaisella vuorella on oma erikoistapahtumansa, joka aukeaa vasta kun kaikki lajit on läpäisty professional-tasolla.
Downhill ja cbx-pujottelu ovat vauhdikkaita lajeja, joihin pääsee nopeasti sisälle. Ratkaisevaa on reitin valinta ja laudan luistavuus. Vauhtia ei saa lykittyä lisää, joten karkuun päässeitä kilpailijoita on vaikea saada kiinni. Temppukisoissa ei vauhti ole olennaista vaan tärkeää on oikea-aikainen ponnistus, temppujen näyttävyys ja virheetön suoritus. Megapisteitä ei heru ilman usean kikan yhdistelyä, joten toistolla ei pärjää.
Historian suurmiehiä
Cool Boarders 4:ssä on peräti 16 huippulautailijaa. Suomalaisia ei ole mukana, mutta lähimmäksi pääsee ruotsalainen Jennie Waara. Jos valmis hahmo ei kelpaa, oman lautailijan rakentaminen onnistuu sekin. Tyylikkäitä vetimiä on paljon, mutta tärkeintä on valita tilanteeseen sopiva lauta. Lähes kaikkea voi säätää dekin väritystä ja jalkojen asentoa myöten.
Lumilautapelejä vältelleet tuskin innostuvat monimutkaisten temppusarjojen opiskelusta, mutta vanhat Cool Boarders -konkarit voivat siirtyä suoraan radalle pomppimaan. DualShock-ohjainta on hyödynnetty hyvin, tärinät myötäilevät tapahtumia, mutta ei mitenkään liioitellusti. Ohjausvaihtoehdon voi kukin valita mielensä mukaan. Analoginen ohjaustuntuma tuntuu ärhäkämmältä, mutta tarkkuutta vaativat temput onnistuvat paremmin ristikosta.
Kaveriporukan lumitalkoisiin voi osallistua jopa neljä laskettelijaa. Temppukisoissa kukin pääsee vuorollaan näyttämään taitonsa. Vauhtilajeissa ruutu on jaettu pystysuunnassa, mikä tuottaa jonkin verran ongelmia leveässä rinteessä. Ruudunpäivitys säilyy kuitenkin ripeänä. Satunnaista pelikaveria ei kannata vaivata, sillä monimutkaisten liikesarjojen opiskelu ei suju hetkessä ja vähemmän pelikokemusta omaavat kelpaavat enintään keskusteluseuraksi.
Kerran vielä ja sitten lasku
Maisemat ovat nättejä ja uskottavan oloiset. Lumi pöllyää ja meno tempaa mukaansa. Rinteissä on myös upottavaa puuterilunta, mutta käytännössä umpilumi ei tunnu paljonkaan hidastavan menoa. Kaiken lisäksi snoukkaajat on tehty kumista, sillä kovakaan tälli ei tunnu vaan meno jatkuu yhtä reippaana.
Kuvakulmilla ei juhlita. Laskettelijaa voi katsella takaa hieman eri etäisyyksiltä, joten äärimmäinen vauhdin ja vaaran tuntu jää saavuttamatta. Uusinnat sentään ovat mukana, esimerkiksi half pipen jälkeen on kiva tarkistaa miten koreografia onnistui. Musiikkipuolella jälki ei ole yhtä vakuuttavaa vaan poppi hiipuu jonnekin taustalle. Efektit ovat epämääräisiä moksahduksia ja ähkäisyjä.
Cool Boarders 4 ei välttämättä ole tavallisen sukankuluttajan peli. Kokonaisen turnauksen voittaminen on hivenen liian työlästä, eikä samoilla hangilla kirmailu jaksa kiinnostaa kovin pitkään. Snoukkailumielisille peli tarjoaa vauhdiksta menoa ja monipuolisia temppuja, kunhan ne jaksaa vain opetella. Graafisesti peli on lähes samalla viivalla kuin edeltäjänsä eikä pelillisestikään mitään kovin radikaaleja uudistuksia ole tehty. Ei peli toki huono ole, mutta vanhalla versiolla pärjää vielä ihan hyvin.
73
