Rrreippaat pikkukrokotiilit Punk Croc ja Funk Croc ovat menettäneet kylmät liskosydämensä Daisy Crocettelle, vihreälle krokokaunottarelle. Daisy ei osaa tehdä valintaa poikien välillä, vaan pakenee aina 60 tason päähän. Se kumpi krokoista saavuttaa hänet ensimmäisenä, voittaa naisen sydämen.
Ideana Cool Croc Twinissä on tÖkkiä päällään ruudussa olevia kytkinruutuja siten, että kaikki siinä olevat kolme valoa syttyvät ja tietysti aikarajan puitteissa. Painovoimalle piut ja paut antaen kroko ponnahtaa halki koko ruudun, jollei estettä tule eteen. Kytkinruutujen edessä on yleensä pikkuhaittoja, kuten yksipuolisia seiniä, hajoavia ja ei-hajoavia kiviä, satunnaissuuntaan heittäjiä, hidastavia jääkoloja ja monia monia muita. Luonnollisesti ruudussa on myÖs pikkuprÖtÖjä, joiden kosketus tietää kuolemaa, paitsi silloin kun ne liiskaa päälle hyppäämällä, jolloin bonuksia helisee ja pisteitä kilisee. PrÖtÖt tietysti sammuttelevat kytkinruutujen valoja.
Ohjausmenetelmiä on kaksi: klassinen eli kroko liikkuu kepin suuntaan ja suhteellinen, jossa krokon rintamasuunta vaikuttaa krokon liikkumiseen. Suoraan sanoen kontrollimenetelmissä on haksahdettu, sillä jatkuvat liikkumasuunnan vaihdokset ovat turhan tyÖläitä sisäistää. CCT:ssä on järkevää kyllä koodisanajärjestelmä, joten alkutasojen nuohoaminen ei kuitenkaan ole ikuisuusrituaali.
PC-versiossa on lepsuiltu käyttämällä 16 värin palettia, ja joystickin joutuu tonkimaan optioiden takaa. Peliä ei myÖskään saa kiintolevylle, vaan lerppu/korppu vinkuu ja valittaa eikä valintoja luonnollisesti saa tallennettua minnekään, joten pelin aloittaminen vaati aina perheen mikrotukihenkilÖn tyÖsuoritetta. Tämä on sinänsä sääli, sillä Cool Croc Twins on hyvä peli perheen pienimmille, joita Falcon 3.00 tai Ultima Underworld ei oikein kiinnosta.
Vanhempi pelaaja kyllästynee nopeasti, sillä toimivasta perusideastaan huolimatta Cool Croc Twinistä puuttuvat ne viimeiset silaukset, jotka kohottavat toimintapelin keskiluokasta eliittiin.
75
