Valtamerestä on vuosien saatossa huuhtoutunut enemmän tai vähemmän onnistuneita lisenssipelejä, jotka paria poikkeusta lukuunottamatta ovat niitä vähemmän onnistuneita. Tähän hilpeään joukkoon kuuluu myös Oceanin uusin toimintahyppely, joka perustuu rapakon takana flopiksi luonnehdittuun Cool World -elokuvaan, jossa eläviä näyttelijöitä on yhdistetty piirroksiin. Elokuvan on ohjannut Sormusten Herrankin runnellut Ralph Bakshi.
Omaperäinen juoni kertoo, kuinka sarjakuvapiirtäjä Jack Deebs tietämättään luo piirroshahmojen, doodlejen, kansoittaman rinnakkaismaailman Cool Worldin. Sinne jouduttuaan Jack törmää piirrosvamppi Holliin, joka halajaa ihan oikeaksi Kim Basingerin näköiseksi naiseksi. Tämä käy vain rakastumalla ehtaan mieheen, ja sopiva uhri on kukas muu kuin Jack. Valitettavasti tämä temppu tuhoaisi kuitenkin sekä oikean että piirretyn maailman.
Joystickin päässä monitorin tuolla puolen ei yllättävästi liikukaan Jack, vaan konstaapeli Harris, jonka on pidettävä yllä tasapainoa oikean ja Cool-maailman välillä. Doodlet kun raahaavat tavaraa oikeasta maailmasta omaansa.
Peli koostuu kahdesta osasta. Ensiksi Harris juoksentelee pitkin Cool Worldin katuja ja ampuu doodleja saadakseen paikallista valuuttaa. Kerättyään tarpeeksi mammonaa Harris suunnistaa yhteen kuudestatoista alatasosta, joita ovat muun muassa erilaiset klubit. Nämä koostuvat niinikään oikeasta maailmasta ja Cool Worldista, joiden välillä liikutaan pyörteiden avulla. Käytännössä riittää, että Harris siirtyy oman maailmansa puolelle, ja nappaa siellä paikalle ilmestyvät doodlet, ennen kuin ne ehtivät siirtyä Cool Worldiin varastettujen tavaroiden kera.
Jos tasapaino maailmojen välillä järkkyy, eli liikaa tavaraa on Cool Worldissa, siirrytään sinne ja yritetään tuhota niin monta doodlea kuin mahdollista. Aseena Harriksella on keskivartalosta ilmestyvien ammusten lisäksi mustekynä, johon hän voi imeä doodleja. Ohhoijjaa.
Cool World on hämmentävä: tekisi mieli haukkua tekele lyttyyn, mutta pelin huonous on suorastaan masentava. Grafiikka ei ole niin kauheata, se jotenkin vain tuo mieleen vanhat 64-pelit, joissa lo-res-taustoihin oli yhdistetty tarkkuusgrafiikkaa. Harris nykii eteenpäin kuin marionettinukke ja doodlet ovat suttuisia läiskiä. Pelattavuudessa ei olisi vikaa, ellei Cool World olisi niin yksinkertainen, helppo ja vanhahtava. PC-versio on hiilikopio Amigasta, heikompaa musiikkia lukuunottamatta.
Ocean aliarvioi pahemman kerran pelaavan kansan laatuvaatimukset "kyllä kaikki uppoaa" -filosofiallaan. Hyviäkin puolia on. Pakkaus on uusiopahvia ja kansikuva sekä intro ovat ihan kivoja. Kiitos jälkimmäisten, pikkupojat ja irstaat sedät lankeavat Hollin kurveihin. Kyllä Ocean osaa!
37
