Crackdown (Xbox 360) – Supersankari hiekkalaatikossa

Arvostelu perustuu Petri Heikkisen henkilökohtaiseen mielipiteeseen. Huhtikuun numerossa paljastamme Pelit-lehden virallisen kannan.

Onko se lintu? Lentokone? Teräsmies? Ei, vaan turbodoupattu megapoliisi.

Pacific City on raaka paikka, sillä metropolia hallitsevat rikollisliigat. Latinovoittoinen Los Muertos, itäblokin Volk ja aasialaisvetoinen Shai Gen pitävät huolen siitä, että lainvalvojien elämä on lyhyt ja ikävä. Kaupungin keskelle valtavaan torniin vetäytyneiden sinivuokkojen viimeinen toivo on geenimuunneltu supersankari. Riuska superkyttä jättää armotta menneisyytensä kanssa tupeltavan Robocopin varjoonsa. Ketterä lihaskimppu loikkaa kevyesti matalien rakennusten katoille ja juoksee kauppakassit kiinni.

Terminaattori kadehtisi miehen ilmiömäistä ampumatarkkuutta ja raakaa voimaa. Tappiin saakka treenattu körmy nakkelee katumaastureita ja pakettiautoja kymmeniä metrejä. Miehistönkuljetusvaunujakin horjuttavat potkut lähettävät rikollisen kertalaakista ruumishuoneelle. Sankari kerää kokemusta ja voimaa pääasiassa roistoja lahtaamalla. Manan majoille muuttaneista jengiläisistä pursuaa selittämättömästi värikkäitä kokemuspallukoita, jotka imeytyvät suoraan superkyttään.

Neljän kokemustason ominaisuudet jakautuvat viiteen luokkaan – ampuminen parantaa tähtäystä, hakkaaminen lihasvoimaa, kiipeily ketteryyttä ja sitä rataa. Hienoa kykysysteemiä tuetaan huikealla kaupunkimiljööllä, joka houkuttelee kokeilemaan toinen toistaan huimapäisempiä tempauksia. Pacific Cityä hallitsevat komeat pilvenpiirtäjät ja valtavat sillat, joille kapeat sivukujat ja leveät moottoritiet luovat jännittävän kontrastin. Ympäristöissä on riittävästi vaihtelua, sillä kaupungin laitamilla siintää Espoon sijasta öljynporauslautta, avolouhos ja vuoristoinen virkistysalue.

Mahtavan näkyvyyden myötä maisemissa on roppakaupalla sitä kuuluisaa seuraavan sukupolven fiilistä, johon eivät vanhat laatikot, kuutiot tai asemat pystyneet. Rakennuksia hyödynnetään ovelasti sijoitetuilla kykybonuksilla, joiden keräily muistuttaa tasoloikkaa realistisessa maailmassa. Reitti pilvenpiirtäjän katolla lojuvien bonusten luokse on pitkä ja kiharainen: matkalla tarvitaan useita matalampia rakennuksia ja kylmäpäistä asennetta.

Bonukset kannustavat mukavasti taisteluita rytmittävään ja rentoon tutkimusmatkailuun. Vaikka tusinataloihin ei pääse lainkaan sisään, Pacific Cityllä on alati sykkivä suurkaupungin pulssi eikä maailma jää vain tappojuhlan kauniiksi kulissiksi. Päivisin Pacific Cityn keskustaan syntyy jopa ruuhkaksi luonnehdittavia jonoja. Jos tiheimmin asutetut kadut joutuvat supersankarin ja jengiläisten tulitaistelun näyttämöksi, siviiliuhrien välttäminen on vaikeaa. Kansalaiset jopa käyttäytyvät sen verran aidosti, että sivullisten lanaaminen tuntuu ikävältä.

Loppupäivä vapaata

Roistojen niittaaminen ei aiheuta mielipahaa. Mokomat ilkiöt ampuvat niin vihaisesti, että hengissä säilyminen on ainoa takaraivossa jyskyttävä direktiivi. Eliittiroistoilla on jopa kranaatteja ja itsehakeutuvia ohjuksia. Lyhyellä tupakkatauolla täyteen iskuun parantuva supersankari kestää paljon kuritusta, mutta ei useita peräkkäisiä räjähdyksiä tai jatkuvaa ristitulta. Korkealta ja kaukaa räiskiminen on paras perustaktiikka, mutta se ei aina onnistu.

Omaa ammuskelua helpotetaan etäisyyden ja kykyjen mukaan tarkentuvalla automaattitähtäyksellä. Vaikka rikolliset eivät olekaan mitään älyn jättiläisiä, ne taistelevat uskottavasti. Ilkiöt liikkuvat ja suojautuvat riittävän aktiivisesti kunnes vahvistukset saapuvat avuksi. Jengien suulaat pomot eivät ole tavallista tukevammasta energiapalkistaan huolimatta kovin pahoja nakkeja. Pamppujen raskaasti aseistautunut henkivartiokaarti aiheuttaa yleensä enemmän ongelmia. Rivimiehiä ilmestyy roistojen tukikohtien kätköistä jatkuvasti lisää, joten mitään loukkoa ei rauhoiteta pysyvästi ennen pomon listimistä.

Loppumattomat vastustajat ovat potentiaalinen ongelma, mutta Realtime Worlds selvittää karikkonsa tyylikkäästi. Epäreilun sumputtamisen sijaan Crackdown pakottaa pelaajan liikkeelle ja tyydyttävän aggressiivisiin ratkaisuihin. Kolmen jengin johtajilla on useita alipomoja, jotka vaikuttavat jollain tapaa koko poppoon toimintaan. Jos asevastaava kuolee, jengin pyssyarsenaali heikkenee. Värvääjän teilaaminen vähentää vastustajien lukumäärää ja treenipomon niistäminen hauiksen paksuutta. Megakyttä saa rynnätä possepomon kimppuun vaikka saman tien, jos pokka kestää. Mikäli rivejä ei heikennä yhtään etukäteen, operaatio on todennäköisesti liian hapokas.

Avoin rakenne on Crackdownin kirkkaana kimmeltävä kruunu. Superpoliisi ei hae tehtäviä mistään, vaan alueella liikkuessa hudiin lävähtää raportti paikallisesta rikollisorganisaatiosta. Hyökkäyssuunnat ja -tavat ovat miellyttävästi oman kekseliäisyyden varassa.

Pökköä pesään

Pyssy- ja nyrkkitappeluiden ohella rauhanturvaaja osallistuu vapaaehtoisiin auto- ja kiipeilykilpailuihin. Kisat koostuvat tarkistuspisteestä toiseen kaahailusta tai juoksemisesta. Kiipeilyskabat käydään pääosin rakennusten katoilla tai muissa huimaavan korkeissa paikoissa. Autojen liikkeissä on mukavasti massan luomaa inertiaa, joten äkäinen urheiluauto on täysin eri planeetalta kuin laiska ohjuslavetti.

Töyssyt ja peltipusut kippaavat kevyet kaarat helposti nurin. Autokilpailuissa on yksinkertaisesta rakenteesta huolimatta useita näppäriä ideoita, kuten vastaantulijoiden kaistalla toilailu ja jalankulkukujilla sompailu. Mehevästi liioiteltuja fysiikan lakeja noudattava, mutta siitä huolimatta aidon makuinen rälläys on viihdyttävää vaihtelua ammuskelulle. Mikäli superkyttä singahtaa tikkana kohteesta toiseen, Crackdown jää lyhyenlännäksi, reilusti alle kymmenen tunnin kokemukseksi. Pää kolmantena jalkana rynniminen on kuitenkin väärä tapa jauhaa Crackdownin ja GTA:n kaltaisia hiekkalaatikkopelejä: iso osa huvista luodaan kokeilun, tutkiskelun, löytämisen riemun ja ihan vain maisemien ihastelun myötä.

Saavutuslistan tavoitteet piristävät kikkailua entisestään, sillä autostunttien ja muiden temppujen kokeilusta tulee ihan oma pelinsä. Mikäli taas viholliset tuntuvat liian löperöiltä, vaikeustasoa saa kiristää milloin tahansa. Xbox Live -pohjainen kaksinpeli tuo meininkiin oman vivahteensa, sillä kuka tahansa saa milloin tahansa liittyä samaan peliin. Yhteistuumin teilatut pomot pysyvät tapettuina, kun peliä seuraavan kerran jatketaan yksin. Tiimityön hupiarvo riippuu pitkälti siitä, kuinka puhelias kaveri sattuu samaan peliin. Tuppisuut ajautuvat helposti täysin eri raiteille.

Nipottamisen aiheet jäävät vähiin, sillä tiiviin tarinan puute ei minua häiritse. Pituuskaan ei ole ongelma, koska se riippuu omasta asenteesta ja toimintaan uponneet tunnit ovat takuulla laatuaikaa. Elämyshakuiset ja kokeilunhaluiset pelaajat saavat Crackdownista varmasti enemmän irti kuin tiukan linjan suorittajat. Pacific Cityssä on paljon hauskaa puuhaa, mutta toimeen pitää tarttua omin käsin. Ai niin, kylkiäisenä saa avaimen keväällä aukeavaan Halo kolmosen nettibetaan. Crackdownia pelatessa asia pääsi unohtumaan.

92