Crashin arkkivihollinen tohtori Neo Cortex on vapauttanut neljä vaarallista elementaalinaamiota päästäkseen maailman herraksi. Crash pilaa pöhkön suunnitelman keräämällä Cortexin jemmaamia energiakristalleja, minkä tohtorin luoma riuska Crunch Bandicoot ja elävät voimanaamiot koettavat estää.
@ Crash Bandicoot: Wrath of Cortex -tasoloikkaseikkailun rakenne on tutun turvallinen. Kolmekymmentä kenttää on jaettu viiden tavallisen ja yhden pomotason ryppäisiin. Kentän läpäisy palkitaan kristallilla, nopeasta suorituksesta jaetaan lisäpalkintoja ja tasopomo Crunchin päihittäminen avaa seuraavan kenttäsatsin.
Kentissä vapaata lääniä on vain kahteen suuntaan, sillä sivulle taapertaminen tyssää jo parin askeleen jälkeen näkymättömään voimakenttään. Maisemien aiheet ovat tuttuja. Mustan nöpönenän eteen tungetaan vetistä viidakkoa, kuumaa aavikkoa ja hyistä tundraa. Sykähdyttävällä arkkitehtuurilla tai komeilla maisemilla ei mässäillä, joten tasaisesti pyörivä grafiikka ei ole erityisen vaikuttavaa.
Viholliset ovat naurettavia pökkelöitä. Vastaavia robotteja junnasi pitkin ruutua jo kaksikymmentä vuotta sitten, sillä suurin osa pikkuilkiöistä kimpoilee vain kahden seinän välissä. Crunch ja kumppanit eivät ole juuri pekkaa pahempia.
Cortexin kätyreitä rökitetään hyrräpotkulla, liukutaklauksella ja mahalaskuniitillä. Tällöin karvakasa pomppaa ilmaan ja mätkähtää ketarat levällään vastustajan päälle. Crunchin nöyryyttäminen palkitaan lisäliikkeillä. Ennen pitkää Crash saa tuplahypyn, hyrrälevitaation, omppusingon ja nopean juoksun. Ohjauksen tuntuma on naseva, mutta suurpiirteinen törmäystarkistus kiusaa ahtaissa paikoissa.
Vanhan kertausta
Loikintaa piristetään erikoiskentillä, joista ehdottomasti hauskimpia tasoja ovat muinaista Marble Madnessiä muistuttavat kentät. Niissä maastossa on reiluja korkeuseroja ja Crash pyörii vetreästi vierivällä lasikuulalla. Mainiosta kuularallista saisi helposti kasaan kokonaisen pelin.
Karvaturri ahtautuu myös jeepin, lentokoneen, sukelluskellon ja Aliens-tyyppisen lastausrobotin puikkoihin. Paikoitellen vakioväyliä kolutaan Crashin söötillä Coco-tyttöystävällä. Puutumista eliminoidaan myös takaa-ajokohtauksilla, joissa sankari laukkaa tai ajaa kohti ruutua ja takana vyöryy vaikkapa hirmuinen hyökyaalto. Sinänsä hauska kikka kuluttaa itseään, sillä radan esteet on pakko opetella ulkoa.
Vaikeustasoa kiristetään äkkikuolemapaikoilla, joissa pienestä lipsahduksesta seuraa palautus edelliseen tarkistuspisteeseen. Lisäelämiä pyörii jaloissa niin paljon, että koko elämien laskeminen tuntuu turhalta, sillä rajattomat elämät poistaisivat liudan tarpeettomia ja älyttömän pitkiä lataustaukoja.
Vanhan kaavan toistaminen ei ole automaattinen virhe. Valitettavasti Crashin kenttien rajoittunut luonne yhdistyy väsyneitä ideoita kierrättävään suunnitteluun. Traveller's Talesin Crash tyytyy vain kloonaamaan edeltäjien ideat yhteen osaaan.
Crash Bandicoot on selvästi suunnattu perheen pienimmille. Varttuneemmat seikkailijat kyllästyvät yksitoikkoisiin peruskenttiin parissa päivässä. Toisaalta pari kavalaa loukkoa vaatii sen sortin sorminäppäryyttä ja päättäväisyyttä, että kohdeyleisö ajetaan raivokohtauksen partaalle.
Crashin edelliset esiintymiset
Crash Bandicoot (1996) PSone
Crash Bandicoot 2: Cortex Strikes Back (1997) PSone
Crash Bandicoot: Warped! (1998) PSone
Crash Team Racing (1999) PSone
Crash Bash (2000) PSone
Kolme ensimmäistä Crash-peliä ovat Wrath of Cortexin tyylisiä tasoloikkia. Crash Team Racing on hupiajelu, jossa ajetaan cart-radoilla ja kerätään bonuksia ja aseita. Moninpeli neljän pelaajan kesken on hillittömän hauskaa ja yksinpelikin toimii, jos jaksaa ajaa alun ylihelppoja kisoja pidemmälle.
Crash Bash on varsin onnistunut party-peli, joka koostuu neljälle hengelle tarkoitetuista erilaisista minipeleistä. Multitap ja kaverit ovat perusvaatimus Bashin ja Racingin pelaamiseen.
76
