Crazy Taxi (PS2)

Tunaroivat taksisuharit

Segan Crazy Taxi on erilainen autopeli. Vaikka lajityypistä on ylitarjontaa, Crazy Taxin hulvaton vauhti ja huoleton ote innostavat niitäkin, jotka eivät ajopeleistä piittaa.

Crazy Taxi kuvaa Friscossa majailevien puolihullujen taksikuskien kommelluksia. Kaahauspelin meininki on autopeliksi rentoa ja lystikkään poskentonta räimettä. Asiakkaat kiljuvat riemusta, kun kajahtaneet kaaharit syöksyvät kohti määränpäätä keinoja kaihtamatta.

Oikopoluilla puhelinkopit, roskakorit ja terassiromut sinkoilevat pitkin jyrkkiä mäkiä. Kuskit viis veisaavat onnettomuuksista ja kovissa kolareissa statistit liittyvät kattokerhoon. Ruumissäkkejä ei sentään tarvita, sillä jalankulkijat dyykkaavat hurjastelijan uhatessa tiukasti takavasemmalle.

Kaikki kuskit kruisaavat avomallisilla jenkkiraudoilla. Peltilehmien ajo-ominaisuudet vaihtelevat jonkin verran, mutta dramaattisimmat erot liittyvät muotoiluun. Viileä surffidude Axel rullailee 60-luvun Cadillacia muistuttavalla siipiletukalla ja rantapummi Gus revittelee puoli vuosisataa vanhalla kylpyammeella. Porukan tylsimmät mobiilit ovat Genalla ja B.D.Joella. Etenkin Genan vehje latistuu pizzaboksiksi, jos sitä vertaa virkaveljien muotoiluihmeisiin.

Työkenttänä toimii kaksi vilkasta kaupunkia, jotka on mallinnettu löyhästi San Franciscon mukaan. Alueen henki on tavoitettu, sillä hurjia mäkiä, kireitä toppeja ja aurinkoista säätä piisaa tuutin täydeltä. Arcade-kaupunki on tuttu jo kolikkopelistä, mutta Original-korttelikokoelma on lykätty mukaan vain kotikaahareiden iloksi.

Dollarirallia

Pelimekaniikka on selkeä. Tanakat kaarat kestävät rökitystä loputtomiin, joten kaasun kanssa ei tarvitse kursailla. Jarru on tarpeen vain asiakkaita poimiessa. Kyytiä havittelevien heppujen yläpuolella leijuu pulska dollarikuvio. Maahan piirretty ympyrä merkkaa sitä, miten kaukaa asiakkaat suostuvat loikkaamaan takapenkille.

Kun kyytiläinen on raahautunut taksiin, kookas vihreä nuoli osoittaa helpoimman reitin perille. Innostuneesti hosuva asiakas kertoo kohteen myös äänen. Kaupungin metrot, puistot ja muut metkut on syytä tuntea hyvin, jos aikoo viitata kintaalla nuolen tarjoamalle avulle.

Aikaa ei saa tuhria loputtomiin, sillä ihmiset haluavat perille rivakasti. Etanoille jaetaan taalojen sijaan solvauksia ja joku kiukkuinen roikale saattaa jopa monottaa kaaraa. Räikeästi myöhästyneet matkalaiset osoittavat mieltään ponkaisemalla taksista ulos kesken reissun. Palkkion suuruus on kiinni nopeudesta ja sirkushuveista. Sladeista, spinnauksista ja komeista ilmalennoista maksetaan ylimääräistä. Shown tavallisin kikka on riuska ohitus toista autoa hipoen. Vastapainoksi rumat peltipusut rokottavat tippikassaa.

Ohjaustuntuma on arcademaisen herkkä ja suoraviivainen. Lyhyen totuttelun jälkeen taksi luovii liikenteessä sujuvasti. Mobiileissa on automaattilaatikko, joten vaihteisiin ei juuri tarvitse koskea. Hurjat luisut ja spurtit ovat selviä erikoisliikkeitä, jotka tehdään mätkintäpelimäisesti erilaisilla komboilla. Koukeroita ei ole pakko opetella, sillä tukeva tilipussi edellyttää vain raskasta kaasujalkaa.

Pestin voi ottaa arcademalliin, jolloin keikan alussa kellossa on vajaan minuutin verran aikaa ja jokaisesta asiakkaasta irtoaa lisää sekunteja. Mitä nopeammin nakki on hoidettu, sitä enemmän bonusaikaa kelloon ropisee.

Toinen vaihtoehto on vakiomittainen työrupeama, jonka aikana kaupungilla saa möyriä rauhassa, vaikka ei tienaisi lanttiakaan. Kuski tosin voivottelee asiakkaiden puutetta tasaisin väliajoin, jos ketään ei ole kyydissä. Ajotaidot voi laittaa koetukselle Crazy Box -moodissa, jossa on pinkka hupaisia tempputehtäviä. Ne koostuvat lähinnä tiukasti ajoitetuista sladi- ja hyppyharjoituksista.

Muhevaa mekkalaa

Karkkipaperipaletilla maalatut maisemat pyörivät nopeasti, mutta piirtoetäisyyden suhteen on tehty kompromisseja. Pitkät suorat eivät näy horisonttiin asti ja kaukana könöttävät rakennukset putkahtavat esiin tyhjästä. Konsolikylän viimeistely ei yllä alkuperäisen kolikkopelikaupungin tasolle. Ajoreitit ovat tylsempiä ja grafiikkamoottorin ongelmat nousevat esiin useammin.

Kohteisiin ehtii reagoimaan ajoissa vaikka paahtaisi täyttä höyryä, joten piirtohorisontti on vain kosmeettinen virhe. Vaikutelma elävästä metropolista välittyy onnistuneesti, sillä ihmisiä, ajoneuvoja ja muita yksityiskohtia on riittävästi.

Äänet ovat lupsakoita. Etenkin asiakkaiden riemukas hihkunta, hihittely ja nasevat kommentit hymyilyttävät. Taustalla raikaava rankka rokki sopii rempseään meininkiin loistavasti, kipaleista ovat vastuussa muun muassa Offspring ja Bad Religion. Taksien murina, liikenteen melu ja kolarien kolinat ovat myös varsin miellyttävää mekkalaa.

Crazy Taxi on parhaimmillaan pikaistunnoissa. Se on erinomainen ajantappoväline silloin, kun pitäisi hukata puoli tuntia. Pitkät sessiot ja tiukka kuritus paljastavat yhden merkittävän puutteen. Asiakkaat odottavat aina samoissa paikoissa ja ne haluavat joka kerta samaan määränpäähän. Teoriassa vapaamuotoinen rällääminen murenee pian tuttujen reittien jyystämiseksi. Pari kaupunkia lisää ja jämerämpi kuskivalikoima olisi tehnyt terää. Crazy Boxin tehtävät tuovat vaihtelua arkeen, mutta kiperimmät keikat onnistuvat vain ärsyttämään.

Korean ja sujuvan taksikohelluksen parissa viihtyy pidempään, jos käsillä on kaveri, jonka ennätyksiä voi haastaa. Segan taksikaahaus on namia niille, jotka eivät innostu pitkäjänteisestä jauhamisesta ja stressaavista tavoitteista. Jopa kroonisesta autopelifobiasta kärsivät voivat yllättyä iloisesti.

87