Techlandin uutukainen arcaderäiskintä yhdistää Wing Commanderia ja Eliteä, ja maustaa keitoksen ruokalusikallisella rikollisen elämän vetovoimaa.
Kun ihmiskunta siirtyi tähtiin, se ei jättänyt rikollisia taakseen. Avaruuden tyhjiössä ei kukaan ollut vahtimassa näitä tulevaisuuden kummisetiä, ja tilanteen uhatessa riistäytyä käsistä oli asialle pakko tehdä jotain.
Tavaroon-nimiselle planeetalle perustettiin kaupunki, johon rikolliset suljettiin. Siellä saisi roskasakki temmeltää lähes rauhassa. Tavaroonilla huumeita syödään kuin leipää, maksullisia naisia löytyy joka nurkasta, ja elämän hinta on uuden megatykin ovh.
Viime aikoihin saakka siis. Nyt Tavaroonin lähes harmittomat jengit ovat alkaneet järjestäytyä, ja myrkkykaasuisessa ilmassa on huolestuttavia merkkejä tulevasta. Federaation nimissä pelaaja lähetetään soluttautumaan palkkionmetsästäjän roolissa Tavaroonin alamaailmaan ja mahdollisuuksien mukaan sorruttamaan se. Tarinan edetessä päästään agentteilemaan myös kahdelle muulle saman aurinkokunnan planeetalle Quarzonille ja Blacloudille.
Paskaduunia tarjolla
Tavaroonin epäystävällisessä maailmassa, jossa joka nurkka on täynnä pikkurikollisia, ei ole helppo saada itselleen tarvittavaa huomiota mafian kiinnostuksen herättämiseksi. Tätä koukkua tekosyynä käyttäen pelaaja ryntää alussa hektisesti ympäriinsä tehden hanttihommia eniten tarjoavalle.
Bilettäjien kuljetus baarista ilotaloon, kuriirin hommat tai varastorakennusten suojelu paikallisia jengejä vastaan on alkupuolella tuttua puuhaa. Vähitellen maineen karttuessa saa tärkeämpiä ja rahakkaampia tarinaa edistäviä tehtäviä, joiden selvittäminen ei välttämättä olekaan enää niin yksioikoista tai helppoa.
Narkkareita, diilereitä, varkaita ja muuta roskasakkia pääsee ampumaan alas välillä järjettömissäkin määrin. Tekoäly on juuri sopivaksi ruuvattu. Helpommilla vaikeustasoilla rikollisia ropisee taivaalta kuin pisaroita, kun taas vaikeimmalla on usein vaikeaa voittaa edes kaksintaisteluja. Onneksi siihen tarkoitetut aseet ovat ajan tasalla. Arsenaalista löytyy muutamaa erilaista laseria, ohjusta ja sarjatulitykkiä sekä jotain erikoisempiakin virityksiä.
Tuhovälineitä ja muita päivityksiä saa tilattua suoraan aluksen HUDiin heijastuvasta internetvastikkeesta, IGNC:stä. Pelin edetessä katalogit täydentyvät tiuhaan tahtiin erilaisilla uusilla alukseen pultattavilla lisävärkeillä ja -aseilla. Uudet kamat käydään lunastamassa siihen tarkoitetuista myyntipisteistä, joita on ympäri kaupunkia.
IGNC:llä myös valitaan halutut tehtävät sekä otetaan vastaan sähköpostia. Tehtävien valinta on kyllä melkoisen keinotekoista monipuolisuutta. Koska uusia hommia tulee periaatteella "suorita työ A ja D niin saat hoidettavaksi työt G ja Q", on melkein jokainen duuni pakko suorittaa edetäkseen.
Synkkä tulevaisuus. Kuinkas muuten?
Kierrätys on ympäristöystävällistä, mutta ympäristöjen kierrätys käy lopulta tylsäksi. Tavaroon tuo mieleen yhtä aikaa Judge Dreddin Megacity 1:n ja 5th Elementin pilvenpiirtäjät. Lentoautot kulkevat satoja metrejä korkeiden rakennussokkeloiden lomassa, joka puolella on isoja animoituja mainostauluja, pehmoseksiä, jumputtavaa teknoa ja huonoa asennetta. Liikenneruuhkat ovat tajuttomia, ja välillä ruudulla näkyy oikeasti melko vakuuttava määrä aluksia kerralla kieppumassa likaisen harmaiden talojen ja neonvalojen sikermässä.
Quarzon taasen on huomattavasti mielikuvituksellisemman näköinen paikka. Planeetan pinta on veden vallassa ja joka puolella on ohuita tornimaisia rakennuksia sekä niiden välillä kulkevia matkustusputkia ja muita säikeitä. Paikoitellen Quarzon muistuttaa jättimäistä teknohämähäkinverkkoa ja vaikutelma on varsin onnistunut.
Blacloudin palikkamaisuus luo hyvän vastakohdan Quarzonin paikoitellen hyvinkin improvisoidulle arkkitehtuurille. Vankilamaiset rakennelmat ja parhaimmillaan kilometrin korkuiset ohuet talojen välissä olevat kolot ovat omiaan ruokkimaan angstista tunnelmaa.
Graafisesti Crime Cities ajaa asiansa, vaikkakaan ei ole mikään ihmeellinen. Eri planeettojen tunnelma ja ulkoasu eroavat toisistaan miellyttävän paljon, ja varsinkin Quarzon ja Blackloud ovat vakuuttavia. Kaupunkien elämän tuska ja synkkyys suorastaan huokuu jokaisesta harmaasta seinästä, pornomainoksesta ja hiljaa monessa korkeustasossa etenevistä liikennejonoista. Myös aseiden efektit ovat ihan hyvännäköisiä, eivätkä räjähdyksetkään silmää satuta.
Lähinnä graafisesti häiritsee usein vallitseva tasapaksu harmaus sekä joidenkin tekstuurien älytön epätarkkuus. Mitä järkeä on monen kymmenen metrin pituisessa mainostaulussa talon seinässä jos sen tekstistä ei pysty saamaan mitään selvää?
Taustalla soi suurimman osan ajasta ärsyttävä jumputus. Biisilistan ainoa positiivinen poikkeus on hieman enemmän industrial-kirskuntaa muistuttava musiikkiraita. Musiikin poiskytkemisen jälkeen peli on tylsän hiljainen. Joka kerta kun törmää johonkin kuuluu sama metallinen kolahdus, eikä ampumis- tai räjähdysääniäkään kovin riittoisasti ole. Yleensäkin äänet kuulostavat siltä kuin ne olisi tehty aivan viime hetkellä.
Lentoautojen sietämätön keveys
Fysiikan mallinnus Crime Citiesissä on niin arcade kuin olla ja voi. Painovoimaa ei tunneta, autot pysyvät ilmassa paikallaan vaikka väärinpäin ja silmukoita voi tehdä niin paljon kuin tahtoo vauhdin siitä kärsimättä. Voimapalautejoikkarin kanssa lenneltäessä se tuntui silti ihan kivalta.
Välillä tikku hakkasi kättä sellaista tahtia että ranne oli nyrjähtää, ja voimien tehoja piti käydä tiputtamassa valikosta. Törmäykset, osumat ja ampumisen todella tuntee ja sielläolon fiilis nousee. Ilman voimia pelatessa ilmojen halki löysänä makaronina lentävä alus tuntui lähes epämiellyttävältä ohjata.
Peli pyöri testikoneella ilman mitään ongelmia OpenGL-moodissa resoluutiolla 1024x768, mutta Direct3D:tä käytettäessä joutui tarkkuuden tiputtamaan 800x600-tilaan. Nykimistä ei ollut huomattavissa oikeastaan edes isojen taistelujen keskellä, liekö kiitos pelin T&L-tuen vai hyvän koodin.
Suunnittelupöydällä Crime Cities on varmaan ollut ihan lupaava ja innostava sekoitus Wing Commanderia ja Eliteä, mutta lopputulos on kaikkea muuta. Crime Citiesille on todella vaikea antaa pisteitä, koska pelissä grafiikan lisäksi mikään ei ole tehty kovin hyvin, mutta toisaalta ei huonostikaan. Alkukiinnostuksen jälkeen Crime Cities on tylsä, lähes yhdentekevä peli.
Moninpeli
Kaupungit verkossa
TCP/IP, 216 pelaajaa
Crime Citiesin moninpeliä ei ikävä kyllä päässyt kokeilemaan, koska sille ei arvostelua tehdessä vielä servereitä löytynyt. Pelimuodot ovat deathmatch tiimillä ja ilman, ja tappojuhla onnistuu jokaisessa pelin kolmessa kaupungissa.
77
