Crime Killer (PSone) – G-poliisit maan kamaralla

Interplayn uutukainen tarjoaa nättiä ja nopeatempoista räiskintää tulevaisuuden suurkaupungin kaduilla. Ei touhussa mitään järkeä ole, mutta hauskaa se on silti.

Vuosi on jälleen 2000 ja risat eikä maailmanmeno näytä hyvältä. Aurinko ei enää paista, rikollisuus kukoistaa ja Spice Girlsit ovat edelleen huipulla. Onko mitään enää tehtävissä?

To serve and protect

Kansainvälinen suuryritys päättää ojentaa suurkaupungin poliisilaitokselle auttavan kätensä ja lupaa aseistaa katupoliisit hampaisiin asti. Pian katuja partioivat huippuunsa koulutetut, kylmähermoiset katukytät panssariajoneuvoillaan jakaen oikeutta järkyttävän tehokkailla aseillaan.

Kokelas 88 näki isänsä kuolevan virantoimituksessa ja päätti siitä rohkaistuneena pukea päällensä tummanpuhuvan poliisiunivormun. Taustamotiivina toimii halu passittaa isipapan teloneet nilkit Pietarin puheille. Koulutuksesta selvitään liput liehuen ja pian onkin aika porhaltaa uudella partioautolla kaduille.

Ideana on hortoilla ympäri kaupunkialueita ja valvoa järjestystä. Radiokuulutuksien avulla ajoneuvon tutkajärjestelmä päivitetään ja kohde tai kohteet on jäljitettävä kaupungista. Tehtävä voi olla tylsää tarkkailua, varjostamistoimintaa, silkkaa räiskintää ja vähän taktisempia kuvioita.

Aluksi tehtävät tarjoavat vain "tuhoa tutkalla näkyvä kohde" -menoa, mutta myöhemmin työtehtävät ovat monipuolisempia. Kaduilla voi nähdä myös muita takaa-ajotilanteita, joissa tarkoituksena voi olla esimerkiksi jahtaajan lamaannuttaminen ja takaa-ajettavan tuhoaminen. Vasta loppupuolen tehtävät tarjoavat kunnollisen vastuksen ja ovat vaativimpaan makuun ehkä liian helppoja.

Toiminta kuvataan ajoneuvon taakse sijoitetusta kamerasta ja lainkouraa venytetään rähjäisillä slummialueilla, tiheään asutuilla lähiöillä, teollisuusalueilla ja aivan kaupungin keskustassa. Maisemat ovat tyypillistä kyberroinaa eli hämäriä ja futuristisia näkymiä, kapeita kujia ja loivia mäkiä. Kaupunkialueet ovat melko laajoja ja järkevästi suunniteltuja.

Katuja kansoittavat lukuisat siviiliautot, joiden liikennesääntöjen tuntemus on pahasti ruostunut. Kaikkia vastaantulijoita ei valitettavasti saa ampua tieltä, sillä jokaisella tasolla on oma ehdoton siviilitappioiden rajansa. Jos avuttomia sunnuntaikuskeja on tullut jyrättyä oikein urakalla, voi pelitason pahimmillaan joutua pelaamaan uudelleen läpi.

Vauhdin hurmaa

Uriel Consortiumin rahoittaman poliisilaitoksen käytössä on kolme erilaista ajoneuvoa. Peli aloitetaan perinteisellä raskaasti panssaroidulla autolla, myöhemmin kaduilla voi tykittää katupyörällä tai matalalla lentävällä siipialuksella. Kaikki menopelit käyttäytyvät äärimmäisen napakasti ja ajotuntuman sisäistää minuuttien pelaamisen jälkeen.

Katupyörällä kaahailu on menevintä huvia: prätkä kallistuu aidon tuntuisesti loivissa mutkissa ja tarjoaa todella villit kyydit. Siipialuksella pyyhältäminen on sekin vauhdikasta. Siipialuksen lentokorkeutta pystyy muuttamaan tienpinnan ja muutaman metrin korkeuden välillä. Autolla kaasuteltaessa käytössä on käsijarrukäännös, jonka sujuva käyttö on tärkeää kiihkeimmissä takaa-ajotilanteissa.

Kaikki partiovehkeet on varustettu yllättävän tehokkaalla automaattitykillä ja erikoisaseita voi kerätä partioalueilta. Tuhoamisvimmaa voi lievittää muun muassa konetykillä, flechette-ammuksia sylkevällä paukkuraudalla, jonkinlaisella hiukkaskiihdyttimellä ja rypälepommijärjestelmällä. Partiotehtävien aikana voi myös korjata panssareita ja täydentää ammusvarastoa alueille sijoitettujen poimittavien esineiden avulla. Ajoneuvon nopeutta lisätään hetkellisesti käyttämällä sireeneitä eli siirtymällä niin sanottuun takaa-ajotilaan. Jostain syystä vilkkuvalojen käyttöä on rajoitettu. Lisää poliisin luontaisetuja voi napata poimimalla niitä tehtävän aikana.

Kuvallisesti Crime Killer on erittäin viimeistellyn tuntuinen. Grafiikka pyörii koko ruudulla nätisti lähellä 50 ruudun sekuntivauhtia eikä toiminta hidastu kiihkeimmissäkään tilanteissa. Futuristinen tunnelma on saatu aikaan käyttämällä tarkoin valittuja värisävyjä ja näppäriä valokikkoja. Räjähdykset ovat nekin kaunista katsottavaa ja aseiden efektit näyttävät kivoilta. Kovimmissa tehtävissä on todella kiihkeä tunnelma ja toimintaa voisi kuvailla kaahaus- ja räiskintäpelin onnistuneeksi yhdistelmäksi.

Taustalla sykkii kiivas ja tyylikkäästi monotoninen konemusiikki. Kun teknisenkin toteutuksen äänipuoli on jämäkkä ja toimiva, on onnistuneen toimintapelin ainekset kasassa.

Harmittavaa on, ettei peli tue Sonyn tärisevää ohjainta eikä muistikorttia tallennuksia varten. Tasojen välillä on nimittäin raapusteltava salasanoja paperille kuin silloin 80-luvulla konsanaan.

Kaksin aina kaunihimpi

Yksi Crime Killerin todellisista valteista on sen erityyppiset kaksinpelit. Tarjolla on tyypillinen deathmatch-taistelu, jossa poliisit testaavat ampumataitonsa, ja erikoisempi Holotag-peli. Jälkimmäisessä ideana on hurjastella kaupungilla ja keräillä tutkalle ilmestyviä merkkejä. Eniten merkkejä kerännyt kuski on voittaja. Myös kaksinpelissä on kolme ajoneuvotyyppiä, ja vielä kun ruudunpäivityskin on aivan yhtä nopeaa kuin yksinpelissäkin, ei ole mitään syytä jättää mainiota Holotagia rauhaan.

Crime Killer muistuttaa selvästi noin vuosi sitten ilmestynyttä G-Policea. Yksinpelinä se on kieltämättä lievästi itseään toistava ja rajoittunut, mutta kuitenkin oudosti viehättävä. Jos tehtävät olisivat olleet hitusen monipuolisempia, olisi kyseessä ollut ehdoton huippupeli.

85