Croc 2 (PC) – Ällösöpöä

Takana ovat ajat, jolloin PC kärsi hyppelypelien vähyydestä, vai mitä muuta kaiken maailman Larat ovat? Perinteisemmän loikkimisen ystävien avuksi rientää Argonaut Software vihreine krokotiileineen.

Pieni Croc-krokotiili on rannalla leikkimässä gobbo-ystäviensä kanssa, kun hän huomaa hiekasta törröttävän pullopostin. Putelissa on hätäviesti rannan tuntumassa sijaitsevalta saarelta. Ilkeä arkkipaha, Baron Dante, joka jo Croc ykkösessä koki kohtalonsa krokon käsittelyssä, on palannut!

Danten kätyrit, dantinit terrorisoivat nyt naapurisaarella asuvia gobboja yrittäessään kiristää keksijä-gobbolta lentolaitteen salaisuuden. Viestissä on myös vauvakrokotiilin jalanjälki. Olisivatko Crocin kadonneet vanhemmat myös saarella?

Kertaus: dantinit ovat siis pahiksia. Darwinismi ei Crocin maailmassa päde, sillä pelin hyvikset, mulkosilmäiset, pallopäiset gobbot olisivat täysin avuttomia ja pulassa ilman Croc-kaveriaan. Croc puolestaan on yhdistelmä pehmolelua ja ritari urheaa, aina valmis uhraamaan vaivaa ja aikaa onnettomien gobbojen hyväksi.

Pelinä Croc on yksinkertaisimmasta päästä. Croc kakkosessa loikitaan tasanteelta toiselle, mätkitään hännällä pahiksia, kivutaan, kavutaan, roikutaan, uiskennellaan ja selvitetään pieniä puzzleja, aarteita siinä ohessa kahmien. Croc 2 on perushyppely, piste. Kuluttajien sydämet se koettaa valloittaa iloisen valoisalla otteellaan.

Gobboa kerrakseen

Peli on sikäli hyvin suunniteltu, että seikkailu on jaettu alueisiin, jotka saa selvittää haluamassaan järjestyksessä. Ennen alueelle astumista saa vieläpä selkeän ohjeen siitä, mitä pitäisi tehdä. Pelin kikat opetetaan hissuksiin, mutta pitkän miinuksen vedän siitä, että pelaaja joutuu heti kättelyssä läpäisemään oikeasti vaikeita hyppelykohtauksia. Yksi virhe, ja Croc paahtaa takamustaan laavassa.

Alueilla on yleensä selkeä teema. Painotus voi olla esimerkiksi junanraiteita pitkin rälläämisellä, liaanista toiseen leiskuttelulla tai oikea-aikaisella hissien käytöllä. Kaikki pelityypin vakiokliseet ovat mukana.

Tasohyppely ei olisi tasohyppely ilman kerättäviä hyödykkeitä. Erilaiset kristallit, runibit ja smarangit joko kartuttavat Crocin rahavarantoja tai sitten aukovat reittejä uusiin kenttiin. Rahavarat voi kuluttaa gobbokylän puodissa esimerkiksi lisäelämiin. Kentistä löytää myös sydänpatoja ja sydämiä, ja nämä pumppulihakset pelastavat Crocin iskuilta, jotka muuten maksaisivat hengen. Kätevää, kun pitää vaikkapa loikkia räjähtävien laatikoiden yli.

Kun ensimmäisen gobbokylän alueet on selvitetty, aukeaa portti seuraavaan gobbokylään. Peruspelin muodostaa neljä kylää, jotka kuuluvat purjehtijagobboille, villin lännen gobboille, eskimogobboille ja inkagobboille. Jos ei siinä ole riittävästi gobboja, voi koettaa päästä bonuskylään löytämällä kaikki timantit edellämainitusta kenttänelikosta.

Aurinkoisia kukkaketoja

Grafiikka on värikästä ja yksinkertaista, mutta vaatii silti suht paljon konetehoa pyöriäkseen sujuvasti. Täysillä detaljeilla 333 megahertsin Celeronilla peli töksähteli avoimissa paikoissa selvästi, mikä on sangen käsittämätöntä, sillä PSX:n, jolta peli on käännetty, kellotaajuus on vaatimattomat 33 MHz. Piirtoetäisyyttä pienentämällä uskoisin pelin pyörivän luvatulla P2-266:llakin.

Äänet ovat melkoista piiperrystä, ja varsinkin gobbojen vikertävä puhe alkaa käydä hermoille vitsin vanhettua, eli viiden minuutin pelaamisen jälkeen. Musiikki sen sijaan ansaitsee erikoiskehuja, sillä se sopii äärettömän hyvin Crocin tunnelmaan. Ruudulla lipuvat vihreät nurmet, kukkakedot ja perhoset yhdistettynä musiikin kutomaan iloisuuteen ovat mitä parhainta terapiaa kevätväsymykseen.

Crocin suurin ongelma on krokotiilia seuraava kamera. Krokon kääntyessä kameralta kestää kauan kääntyä takaisin vihersankarin selän taakse, ja kääntymisen aikana ohjaimen liikkeet on sidottu kameran kulmaan.

Sama suomeksi: jos ruudulla krokon nenä osoittaa itään, tarvitsee eteenpäin liikkuakseen myös kääntää ohjainta oikealle, mutta kameran hissuksiin kääntyessä pitää ohjain sitten siirtää samassa tahdissa osoittamaan ylös. Tuloksena on mutkittelua, tahattomia putoamisia ja turhaa hermojen käryämistä. Jos ohjaus olisi paremmin toteutettu, olisi pisteitä ropissut tuntuvasti enemmän.

Croc 2 on kaikessa yksinkertaisuudessaan ja söpössä värikkyydessään hyvä lahjaidea perheen pienimmille, vaikka vaikeustaso onkin paikoin nostettu turhan korkealla. Väkivaltaakaan ei Crocista löydy, kalastusta harrastava Gobbojen kuningas esimerkiksi heittää pyydystämänsä kalat takaisin veteen annettuaan niille pusun. Söpöysesteisillä alkaa kiertää vatsassa vähemmästäkin.

72