Vuosi sitten ilmestynyt väkivaltaeepos Crusader: No Remorse on saanut odotetun lisäosan. Ruutu täyttyy jälleen silmittömästä väkivallasta.
Edellisen osan lopussa avaruuspelastusveneeseen joutunut ristiretkeläinen "pelastetaan" ohikulkevaan yhtiön rahtialukseen, ja Ultima 8:aan perustuva pelimoottori hurahtaa jälleen käyntiin. Crusader on synkeä ja verinen kuva tulevaisuudesta, jossa maailmaa hallitsee multikansallinen kauppakonserni. Kapitalismin jalointa muotoa vastaan taistelevan vastarintaliikkeen edustajana toimii Crusader, mottonaan "Tapa kaikki, riko kaikki".
Avaimia, vipuja ja lääkelaukkuja
Pähkinänkuoressa Crusaderin idea on edetä tasolta toiselle, mikä vaatii erilaisten avaimien löytämistä ja kaikkien mahdollisten vipstaakien ja kahvojen vääntelyä. Matkalla kerätään panoksia, lääkelaukkuja ja räjähteitä, joita pahikset ovat ystävällisesti sirotelleet ympäri huoneita. Ansoja ja robotteja varotaan, vartijat ja teknikot päästetään päiviltä.
Huoneeseen tullessa on ensin syytä ampua kamerat ja turvalaitteet, jottei tule hälytystä, koska silloin alkaa huoneeseen valua vartijoita (luonnollisestikin yksittäin). Hälytykset koskevat vain yhtä huonetta, seuraavassa ollaan taas täysin tietämättömiä laivan läpi liikkuvasta teurastajasta. Hölmönä piirteenä eivät edes näkö- ja kuuloyhteyden päässä olevat soltut tunnu pahemmin hämmentyvän, vaikka viereisessä huoneessa tehdään kiljuvista aseveljistä inhottavaa verimössöä.
Maisemat ovat julmetun kauniita, yksityiskohtien lukumäärä on valtava, ja jopa Ultimoidenkin runsauteen tottuneet ovat ihmeissään. Valon ja varjon puuttuminen jää kyllä kaivertamaan. Alun ihastuksen korvaa pian yksityiskohtiin turtuminen, ja lopulta kaikki paikat näyttävät samoilta. Esimerkiksi tallennetuista tilanteista ei vähään aikaan tajua, oltiinkos sitä viitos- vai ykköstasolla.
Crusader juoksee ja kierii, kyykistelee ja hyppii, liikuntatapoja on kaikenkaikkiaan 21 erilaista. Ukkelin liikkeet ovat sulavia ja animointi on onnistunutta, poislukien porttikongit ja muut tiukat paikat, joissa ristiretkeläinen aluksi sutii kunnes lopulta nytkähtää oikealle kävelyreitille.
Killing me softly with his gun
No Regret on lähinnä No Remorsen lisä-, ei kakkososa. Uusia tapoja kuolla ja uusia aseita on lisätty, viholliset osaavat kieriä suojaan ja vaikeustaso yleensä on edeltäjää kimurantimpi. Yliammuttu väkivalta on edelleen pelin porkkana: tulisuihkussa palavat ukkelit huutavat ja juoksentelevat veikeästi ja saavat Crusaderin suun messingille. Asenteet ja ideat tuntuvat olevan suoraan alkuperäisten ristiretkien mukaan: kaikki tuleen ja henki pois, armoa anovat siviilit mukaan lukien.
Tappaminen ja rikkominen ovat pelin kantavia teemoja. Jäätyvät, sulavat, palavat ja muuten vain kuolevat vartijat toki jaksavat aina huvittaa, mutta hajottamiseen olisi voinut keksiä lisää variaatioita. Nyt kaikki esineet vain räjähtävät, jopa kaiteet ja aidat. Räjähtelyihin kyllästyy, se kun tuntuu olevan jatkuvaa. Esimerkiksi varastolaatikot ensin räjähtävät auki, mutta tulituksen jatkuessa posahtavat vielä toisenkin kerran. Mikseivät laatikot vain yksinkertaisesti hajoa tai tule täyteen luodinreikiä? Samoin kamerat voisivat mennä säpäleiksi ilman tulipalloa.
Räjähdykset ja absurdille tasolle vedetty graafinen väkivalta ovat sinänsä hyviä ainesosia, etenkin kun toteutustekniikka on loistava. Elementeistä ei ole kuitenkaan saatu hittipelin aineksia kasaan, Crusader käy pitemmän päälle tylsäksi ja alkaa muistuttaa lähinnä tasohyppelypeliä. Mutta kyllä tätä väkivaltaa useamman illan pelaa.
84
