Jokaisessa miehessä elää pieni terroristi. Se haluaa pukeutua punaiseen haarniskaan ja käydä yhtä kiivaita kuin äänekkäitäkin tulitaisteluita ympäristössä, jonka esineet on suunniteltu räjähtämään komeasti ja ihmiset kuolemaan kauniisti. Ympäristölle edullisinta on tarjota sille Originin Crusader: No Remorsea.
Maailmaa johtaa World Economic Consortium, pelin vaatima kapinallinen vastavoima on Central. Pelaaja kuuluu vielä alkudemossa Silencereihin, WECin todella koviin erikoisjoukkoihin. Vaan eipä ole Silencerien työsuhdeturvassa kehumista: kun epäilty kapinallisjoukko paljastuukin siviileiksi eikä heitä viitsitäkään ampua, palkitaan töpeksintä lyijyllä, joka toimitetaan tulisiirtona silmien väliin. Niinpä ainoana henkiinjääneenä päähenkilömme heittäytyy kapinallisten leiriin, ja varmuuden vuoksi itse pelissä ampuu joka siviilin.
Jos ei ole juoni uusi, niin omaperäinen linja jatkuu pelissäkin: se on pääsääntöisesti vipujen vääntelyä, avainkorttien etsimistä ja kaiken liikkuvan ampumista. Kummasti sitä silti onnistuu unohtamaan kaikki "omaperäisyys ennen grafiikkaa" -mielipiteensä, kun terävällä SVGA-grafiikalla sulavasti animoitu Silencer kierähtää suojasta esiin, ampuu polviasennosta kaksi vartijaa ja valvontakameran, ja kierähtää sulavasti vielä suojaankin ennen kuin automaattitykki tomuttaa panssaria. Puhumattakaan siitä, kun lasiseinillä varustetussa avokonttorissa konetuliaseet puhuvat ja särkyvän lasin helinä on hirveä. Tai kun jätetynnyrin räjähdys aiheuttaa ketjureaktion, jonka seurauksena kirkuvia soihtuja juoksentelee sinne tänne. Lapset liekkiä lyövät, niin kuin sanotaan.
Siinä Crusader pähkinänkuoressa: upeannäköinen, hyvältä kuulostava väkivaltainen ammuskelupeli ympäristöstä, joka on luotu tuhoutumaan.
Käytävillä jytisee
Punainen Boba Fett joutuu 15 tehtävän edestä sabotoimaan, varastamaan ja kidnappaamaan milloin mitäkin, tasaisesti vaikeutuvin vihollisin ja paranevin asein. Tehtävä kuin tehtävä on jotakuinkin identtinen. Silencer teleporttaa kohteeseen, niittää miehiä ja ympäristöä, tuhoaa miinakenttiä, deaktivoi lasersäteitä, hyppii ja kierii.
Pöydillä näkyvät tietokoneet eivät ole pelkkiä koristeita, sillä niistä löytää avainkoodeja, niillä voi availla ovia ja laskea suojakenttiä. Valvontatietokoneista pääsee katsomaan kohdetta kameran silmin, tai mikä parempaa, vaikka kauko-ohjaamaan hyvin aseistettua turvarobottia.
Jos oven avaavaa kytkintä tai avainkorttia ei löydy, ei ongelmia. "Ei ole ongelmaa, jota tarpeeksi suuri määrä räjähteitä ei ratkaise", niin kuin armeijan sananlaskussa sanotaan.
Jos Punainen Vaara ei ehdi kosauttaa valvontakameraa ajoissa, alkavat hälytyssummerit piristä. Tietyt ovet eivät aukene, turvarobotit päästetään irti ja lisävoimia teleporttaa paikalle. Onneksi hälytyksenkatkaisuvipuja on asennettu tiuhaan, eikä kukaan epäile mitään vaikka vähän väliä raikuu...
Aikanaan sankari pääsee tehtävänsä kohteeseen, joka yleensä joko tuhotaan tai otetaan mukaan. Lahjattoman serkkupojan näyttelysuorituksen jälkeen Silencer kiiruhtaa lähimmälle telesiirtopadille ja siirtyy kapinallisten tukikohtaan.
Välinäytöksenä pelaaja voikin aseostosten ohella käydä naureskelemassa kapinallisbaarissa onnettomia näyttelijäsuorituksia ja vastaanottamassa Originin vakiohahmolta eli mustalta, sikaria polttavalta komentajalta seuraavan tehtävän.
Työkalut miestä myöten
Jotta viholliset lakoavat kuin kypsä vilja Silencerin edessä, pitää Silencerin löytää kädestään kunnon viikatteet. Ja Crusader tarjoaakin kiitettävän määrän freudilaisia jatkeita.
Normaali aseistus, eli pyssykät, konetuliaseet ja haulikot jättävät jälkeensä siistin ruumin, jolta voi kerätä tavarat (mutta ei aseita) parempaan talteen. Pikanttina ykstyiskohtana ruumiit jäävät retkottamaan eri asennoissa, ja niiden alla leviää pikku hiljaa verilammikko.
Ponnettoman kuuloiset laseraseet kuluttavat kallisarvoista energiaa, mutta lasersäteet (tai -patongit) kimpoilevat kiiltävistä pinnoista, mistä on usein hyötyä. Plasmakivääri on siistin miehen ase, sillä uhri haihtuu olemattomiin.
Poliittisesti huomattavasti epäkorrektimpaa jälkeä tekevät sinko ja rakettikivääri, niillä kun on paha tapa sytyttää uhrin rintaan muutakin kuin intohimon roihu. Huomiotaherättävän surkeasti valittava uhri juoksentelee soihtuna sinne tänne, kunnes vajoaa polvilleen ja jättää jälkeensä ihmisen muotoisen tuhkakasan. Vielä enemmän kaltaiseni henkisesti häiriintynyt videopeliväkivallan uhri huvittuu ultraviolettipyssykästä, joka syövyttää uhrin luurangosta turhat lihat pois.
Ja juuri nyt päässäsi vilahti ajatus:"Hmmm, tämä pelinhän voisin vaikka hankkiakin!", eikö totta? Originin markkinointiosasto korkkaa toisenkin.
Ampuma-aseiden lisäksi Silencer voi jättää maahan maamiinoja, radiolla räjäytettäviä detpakeja tai tuhota pahempia maaleja joystick-ohjatuilla hämähäkkipommeilla. Energiapaketeilla pidetään suojakentät (kolme eri teholuokkaa) operatiivisina, lääkelaukuilla terveys tiptoppina ja rahaakin kerätään, jotta tukikohdassa voi ostaa uusia aseita.
Avatarin uudet seikkailut
Ultima 8:nsa pelannut saa hyvin nopeasti outoja deja vu -väristyksiä, eikä turhaan, sillä Crusaderin pohjalla piilee kyseisen pelin engine. Tätä siis Avatar tekee kun ei ole saarnaamassa hyveistä.
Upean ja komeasti animoidun SVGA-grafiikan tukena kajahtelee ihan OK musiikki, ja koneensa hallitsevia ilahduttanee mahdollisuus korvata MOD-pohjainen musiikki omilla modeilla, mikäli haluaa. Huomattavasti tärkeämpää on kuitenkin pelin muhevat efektit: tulitaistelu kuulostaa tulitaistelulta, kun kuolevat huutavat, aseet paukkuvat ja kimmokkeet surahtelevat.
Kaikki on siis hyvin? No ei ihan, sillä rautaa on löydyttävä. Jos Originin peli ilmoittaa vähimmäisvaatimukseksi kahdeksanmegaisen 486/66:n ja nopealla VLB-ohjaimella vielä, se on parasta uskoa. Siinäkin Crusader pyörii vielä sen verran epävarmasti, että ihan amatöörinä ei kannata sitä veivata.
Crusader pyöri koneessani muuten hyvin, mutta jatkuva levynkieputtaminen ja siitä johtuvat tauot vievät hermot. Minimi-installoidulla Crusaderilla kestää noin viitisen minuuttia saada peli käyntiin. Tuli ihan kuusnepa-ajat mieleen.
~
Lisäksi Crusaderia piinaavat bugit: muutaman hahmon puheet vapisevat pahasti. Välillä Mr. Silencer tuntuu saavan kohtauksen: hän joko kävelee, ampuu taikka tekee molempia täysin pelaajan tahdosta riippumatta tai kieltäytyy reagoimasta näppäinkomentoihin. Miehen saa kuriin joko hiirellä, näppäimistöllä tai ESCillä, tapauksesta riippuen.
Vakavampia bugeja ovat ne, joiden ansiosta pelissä ei voi enää edetä: tason neljä jälkeen teleporttaaminen kapinallistukikohdasta kohti seuraavaa tehtävää ei enää onnistunut, ennen kuin Crusaderin käynnisti "Veisaa viis riittääkö muisti" -optiolla. Lopullisesti Crusader karahti jumiin tehtävässä 8, kun hermokaasusäiliö kieltäytyi räjähtämästä. Jouduin jatkamaan huijauskoodeilla, mikä, kuten tunnettua, tappaa mielenkiinnon melkein jokaisesta pelistä.
Vaikkei Crusader ole mikään innovaation kirkkain leimahdus, sen oiva tunnelma ja aito meininki onnistuu kompensoimaan sen puutteet, ja lopputulos on mainio räiskintäpeli.
85
