Cyber Racea, voxel-tekniikalla toteutettua tulevaisuusrallia, on saatu odottaa. Mielenkiintoa on herättänyt tunnetun suunnittelijan Syd Meadin palkkaaminen Cyber Racen visuaalista puolta terästämään. Mitäpä sitten jää käteen?
Maailmanrauhan puolesta
Kaukaisessa tulevaisuudessa ihmiset käyvät veristä sotaa Kaladasian imperiumia vastaan. Eräässä taistelussa uuden superaseen hutilaukaus luo vahingossa mustan aukon tuhoten kokonaisen aurinkokunnan. Molemmat osapuolet päättävät, että sota on liian vaarallista ja korvaavat nujakoinnin leijuvin moottorikelkoin käytävällä Cyber Racella, jonka voittaja saa hallita galaksia.
John Shaw, universumin parhaan kelkkakuskin poika, joutuu maan hallituksen kiristyksen uhriksi, kun hänen tyttöystävänsä kaapataan. Vaihtoehdot ovat simppelit: joko Shaw kilpailee ja voittaa, tai ei kilpaile eikä enää näe tyttöään.
Tapa toveri päivässä
Cyber Racen kisat on yhdistetty toisiinsa elokuvamaisin juonenpätkin. Välianimaatiot eivät kuitenkaan pahemmin heijastele kisan tapahtumia ja ainoa asia, mikä tuntuu vaikuttavan juonen kulkuun on se, voittaako Shaw vai tuleeko hän viimeiseksi.
Juonenpätkän päätyttyä siirtyy pelaaja baariin ostamaan erilaisia palveluja, kuten toisten kelkkojen sabotointia, vedonlyöntiä ja aseiden ostoa pimeiltä markkinoilta. Lisäksi on mahdollista saada konsultointia paikalla istuskelevalta Vulcan-kloonilta, jonka jutuista ei kuitenkaan koskaan ole mitään hyötyä. Aluksi baarikierros tuntuu kiehtovalta, mutta myöhemmin se alkaa toistaa itseään, sillä ennen kisaa kannattaa aina sabotoida vastustajat ja lyödä vetoa itsensä puolesta. Pubista poistuttuaan pelaaja saa vielä vilkuilla pätkän juonta ja valita aseensa tulevaa kisaa varten.
Itse kisan vihdoin alettua pelaaja löytää itsensä valtavasta kelkkojen sekamelskasta. Ajojen alku on aina täydellistä kaaosta. Kieputtuaan hetken ympyrää Shaw saa jälleen ajokkinsa kontrolliin ja voi aloittaa rynnimisen kohti voittoa. Kuten kaikissa kilpa-ajoissa, myös Cyber Racessa tavoitteena on olla ensimmäinen maalilinjan ylittäjä, mutta tehtävää hankaloittavat ilmassa viuhuvat aseet ja ohjukset.
Rata on selkeästi merkitty maastoon ja sitä on helppoa seurata. Itse asiassa liiankin helppoa, sillä kisan voittaminen on turhan yksinkertaista. Vihollisen ampumat ohjukset on helppo karistaa kannoilta, kun vastustajat taas vastaavasti lakoavat pelaajan omien neulojen tieltä. Ainoastaan lopun romurallissa, jossa tavoitteena on tappaa kaikki vastustajat, on jotain haastetta. Myös pelin aseet olisivat kaivanneet viilausta, nyt ainoa hankkimisen arvoinen tappolaite on ohjuslaukaisin, muilla kun ei osu edes ladon seinään.
Parantamisen varaa
Cyber Racen veturina on kuuluisa suunnittelija Syd Mead, muun muassa Bladerunnerista ja Star Trekistä tuttu. Meadista huolimatta peli osoittautuu melko keskinkertaisen näköiseksi tuoteeksi. Joskin osa kuvista on tyylikkäitä, kaikki ihmishahmot on digitoitu videolta melko suttuisin seurauksin.
Itse kisaosuus on toteutettu Comanchesta tutuilla voxeleilla, joten enimmäkseen maasto on suttuista tarkimmallakin detaljitasolla. Tarkkuudesta riippuen peli on joko todella nopea tai ärsyttävän hidas. Comanchea olisikin kannattanut tutkia tarkemmin, sillä siinä peli liikkuu huomattavasti iloisemmin tarkemmallakin detaljilla.
Äänetkään eivät Racessa pahemmin yllätä, mutta pikkuhiljaa CyberDreamskin voisi alkaa tukea muitakin kortteja pelkän 'Blasterin lisäksi. Musiikki on kautta linjan siedettävää, paikoitellen se tosin kiljuu ärsyttävästi puheen yli. Kaikki jutustelu on myös korvin kuultavissa ammattinäyttelijöiden lausumana. Puheen digitointikin on kuitenkin yllättävän suttuista ottaen huomioon CD:n tarjoaman tilan. Kisassa kaahailun aikana ei musiikkia kuulu, mutta muutamat rupiset räjähdykset rätisyttävät kaiuttimia.
Toteutuksen puutteista huolimatta Cyber Race on nautittava paketti, jota pelaa innoissaan loppuun asti. Pahin moka Racessa onkin sen lyhyt kesto, sillä yhdistettynä helppoon menoon, on pelin kymmenen tehtävää koluttu läpi todella nopeasti.
80
