Toivottavasti tämä "interaktiivisten elokuvien" tulva jää hetkelliseksi ilmiöksi ja haihtuu pois. Cyberia kuuluu taas sarjaan tärkeintä on grafiikka -romppupelit, ja mitä ilmeisimmin esikuvaa on haettu Rebel Assaultista, myydyimmästä romppupelistä kautta aikojen. Omassa sarjassaan Cyberia jopa tavallaan onnistuu, mutta onko se arvo sinänsä?
Vuonna 2027 maailmassa tappelevat Yhdistyneet Rikolliskartellit vastaan Vapaan Maailman Allianssi (FWA). Kyberpunkahtava Zak istuu mätänemässä sellissään, kun FWA antaa hänelle vaihtoehdoksi ottaa selvää, mikä hemmetti on Projekti Cyberia.
Peliprojekti Cyberiasta ei ole epäselvyyttä, se on kolmeen pelityyppiin jaettu fuusio: osa on suoraviivaista ammuskelua, osa seikkailupeliä ja osa puzzleja. Ensin Zak siirtyy tukikohtaan hakemaan lentoalusta (seikkailua ja yksi tukikohdanpuolustusosuus), lentää TF-22-hävittäjällä Skandinavian halki Venäjälle (seitsemän ammuskeluosuutta) ja tunkeutuu sisään Cyberia-laboratorioon (seikkailua, puzzleja ja yksi toimintaosuus). Lopuksi vielä pätkä avaruusammuskelua, niin peli on selvä, mutta Zakin kohtalo epäselvä.
Cyberiaa voi huoletta kutsua tajunnanräjäyttäväksi peliksi. Grafiikka on ah niin kaunista, niin hienoa ja niin vaikuttavaa että. Varsinaisesti tajunta kuitenkin räjähtää aivojen pienten verisuonien poksahdellessa, sillä Cyberian vaikeustaso on lievästi sanoen ylimitoitettu.
Kursori tappaa
Ampumaosuudet ovat pääasiassa tyyliä Rebel Assault: lentoalus (tai viimeisessä jaksossa orgaaniskyberneettinen fuusio) lentää ennalta renderoitua rataa ja ampuu aina samasta kohdasta tulevia vihollisia sen sekunnin aikana mitä reagointiaikaa on. Grafiikka näissä osuuksissa on upeaa, mutta äänipuoli kärsii rytinän puutteesta. Muut toimintaosuudet ovat alun konekivääreillä rytyyttäminen ja rokotteen valmistaminen viruksia ampumalla. Vaikeustasot vaihtelevat melko kinkkisestä melko mahdottomaan, ja tämä helpoimmalla vaikeustasolla. Hyperrefleksit ja valokuvamuisti ovat mainio apu.
Tyhmiä on helppo huijata, ja upea grafiikka sai minut jopa suorastaan pitämään näistä osuuksista, vaikka kursorilla pieneen maalin osuminen onkin ehkä lähempänä Windows-istuntoa kuin tietokonepeliä.
Mitä-Missä-Milloin?
Kumpa koko peli koostuisikin esirenderoiduista toimintaosuuksista, mutta kun Cyberia yrittää olla seikkailupelikin. Nämä osuudet koostuvat hienosti animoidun Zakin kuljettamisesta pitkin käytäviä kursorinäppäimien voimalla niin kutsutusta noodista toiseen. Noodeissa Zak voi vaihtaa suuntaa, tai niissä voi tehdä jotain kävelemällä jotain päin. Ja sitten kuollaan, ilman ennakkovaroitusta ja täysin yllättäen. Noin kahden ruudun välein.
Pelaajan käämien lämpötila alkaa lähestyä kriittistä hänen pohtiessaan mahdollisuuksia pitää kyberveijari hengissä. Runsaita äkkikuolemia on vielä terästetty runsaalla määrällä aikakriittisiä ongelmia, ja kaikki tämän sanonkomämistä revityllä käyttöliittymällä. Ai, että minulla oli hauskaa, välillä olin puolittain varma, että jos Cyberian käynnistää väärillä käynnistystiedostoilla, PC räjähtää ja pelaaja kuolee. Onneksi Cyberia itse tallentelee peliä tärkeissä paikoissa, joten pitkiä paluita alkuun ei tarvitse kärsiä.
Ja välillä Zak törmää puzzleihin tyyppiä pura pommi, aukaise lukko ja semmoista. Apuna toimivat Zakin visoriin asennetut infrapuna-, magneettikenttä- ja biomassaskannerit. Yhdenkin virheen palkka on kuolema, ja niitähän tulee, koska yleensä on vähän epäselvää mitä pitäisi tehdä.
Kobayashi Maru -testi
Onneksi olen Maailman Mahtavimman Tietokonepelilehden Pelitoimittaja, ja niiiiiin hyvä pelaaja, ettei koko Galaksissa ole toista, joten tuli loppudemokin nähtyä. Tai oikeastaan: onneksi minulla on modeemi, jonka suosiollisella avustuksella hankin itselleni ensin Cyberian ratkaisun ja varsin pian sen perään läpipelatun pelin save-tiedoston, jolla pääsi mukavasti ohi ylivoimaisista paikoista. Paketti löytyy Pelit-BBS:stä muille tasoisilleni rähmäkäpälille. Tunnen tiettyä vahingoniloa lukiessani paria näkemääni Cyberia-arvostelua, joissa peliä kyllä kehutaan, mutta arvostelijaressu on päässyt vain ensimmäisiin lentokohtauksiin.
Jos unohtaa Cyberian epäreiluuden, niin katsele & kuuntele -romppupelinä se erittäin edustava. Grafiikka on upeaa ja elokuvamaisesti toteutettua leikkauksineen ja kuvakulman vaihdoksineen, ja peli soljuu saumattomasti eteenpäin. Siitä huolimatta Cyberia tuntuu ihan aidolta peliltä eikä kokoelmalta renderoituja animaationpätkiä. Juoni on kliseinen, mutta ihan OK. Äänipuoli on oudon vaimea ja puheesta on vaikea saada selvää. Selitys lienee siinä, että äänipuolesta on vastuussa Thomas Dolby, joten äänet on thomasdolby-vaimennettu! Hahahaa, olipa mainio sutkaus. Objektiivisesti ottaen romppupelinä Cyberia häviää (grafiikkaa lukuunottamatta) lajityypissään vain Rebel Assaultille.
Ongelma on siinä, että peliä pelatessa pitäisi olla hauskaa. Cyberia on sitä lähinnä vain ammuskeluosuuksissa. Toisaalta se ei ainakaan ole tylsä a la Creature Shock. Nopeat, sitkeät ja hyvähermoiset grafiikanarvostajat saanevat rahansa edestä.
Kunnon kyberpunk-seikkailua kaipaavan kannattaa tutustua Blade Runneriin. Se näyttää ja kuulostaa upealta, ja loppudemon näkemiseen ei kulu kuin alle kaksi tuntia. Toisaalta ruudun tapahtumiin ei voi vaikuttaa mitenkään, mutta sellaisiahan huomispäivän pelit tätä vauhtia ovat.
50
