Kun otetaan muutama siilitukka ja pannaan ne talsimaan avaruusaseman käytäville saadaan peli nimeltä Cyberpunks. Näin ajattelee ainakin Core. Mutta hyvään peliin tarvitaan muutakin kuin yksi vitsi.
Cyberpunkit ovat kolme kaverusta, jotka lähtevät tyhjentämään avaruusasemaa vihollismielisistä olioista. Viime mainittuja voisi ulkomuotonsa perusteella jälleen kerran kutsua alieneiksi, sen verran paljon ne muistuttavat niin erään pelin (Alien Breed) kuin tietyn elokuvatrilogiankin mönkijöitä.
Avaruusasemat ovat nelikerroksisia ja viimeisen kerroksen perimmäisessä nurkassa asustaa jokin aavistuksen verran ilkeämielisempi örkki. Kerrosten välillä liikutaan tietysti hisseillä. Etenemistä ovat ryydyttämässä lukitut ovet, jotka voi avata sieltä täältä löytyvillä avainpalikoilla. Tietokonepäätteelle voi mennä tarkastelemaan löydettyjen eri väristen diskettien sisältöä. Sinisellä voi ihailla kyseisen kentän pohjapiirrosta, vihreä avaa kaikki ovet.
Ilotikulla ohjataan jonossa ensimmäisenä olevaa harjastukkaa Raata, perässä kömpivät uskollisesti Gee ja Bee. Silloin tällöin joukon jatkoksi vielä lyöttäytyy droidi, jolloin tulivoima entisestään voimistuu: neljällä tykillä saa tylympää jälkeä kuin kolmella ja pyssyjen tehoa saa entisestään parannettua aseikoneilla. Tulituksen suunta voi olla joko vapaa tai lukittu, jälkimmäisessä kaikki ampuvat samaan (ilotikun valitsemaan) suuntaan.
Jokaisella kolmesta kaveruksesta on oma kuuden esineen inventaarionsa, jonne voi avainten lisäksi kerätä muun muassa pommeja, lisäenergiakapseleita ja näkymättömyyspillereitä. Avaimet aktivoituvat automaattisesti, muut lisukkeet käytetään näppäimistön avulla tarvittaessa.
Ensimmäinen pelikerta on erikoinen kokemus. Peli tuntuu hirmuisen pelattavalta, mutta syy siihen on pelin helppous. Viholliset ovat tyhmiä ja avaa ovi oikealla avaimella -problematiikka yksinkertaista. Muutama teleportti yrittää tainnuttaa suuntavaistoa, silti hissi seuraavaan kerrokseen löytyy nopeasti.
Seuraavat pari kerrosta suhahtavat myös helposti läpi. Vasta ensimmäisen avaruusaseman viimeisessä kerroksessa peli paljastaa todellisen luontonsa. Yhtäkkiä kuvaruutu alkaa hehkua punaisena ja KABOOM! Aika loppuu! Pelissä pahin vihollinen onkin kello! Uusi yritys ja sutjakkaampi reitinvalinta ja ensimmäinen tehtävä on suoritettu.
Peli etenee jatkossa samalla strategialla: etsi sujuva reitti ja poksauta loppuhirviö hengiltä ennen kuin aika loppuu. Itse toiminta on kaikissa vaiheissa pateettisen köyhää eikä yksinkertainen juonikuvio luo peliin tarvittavaa syvyyttä. Pelihahmojen marssittaminen peräkanaa ei myöskään tuo tuttuun genreen valitettavasti mitään uutta.
Teknisesti peli on tyydyttävä, muttei yllä esikuvansa tasolle. Kuvallista vaihtelua on jonkin verran, mutta pelillistä ei lainkaan. Musiikki on epätasaista eivätkä ääniefektit säväytä.
Cyberpunks on köyhä Alien Breed -klooni, jota ei viitsi suositella edes välipalaksi ennen Alien Breed 2:sta.
50
