Taistelu maailmankaikkeuden turhimmasta pelistä käy kiivaana. SCI:n ehdokas Cyberwar on pakattu peräti neljälle CD:lle, pelattavuus on pyritty karsimaan mahdollisimman yksinkertaiseksi reaktiontestaukseksi ja peli-ideat on kaivettu ikivanhoista pelidemoista. Resepti kuulostaa lupaavalta.
Cyberwar on löyhää jatkoa Lawnmover Manille, romppupelivillityksen alkuaikojen menestykselle. Jotain on jäänyt sankarillemme hampaankoloon ja paluu virtuaalimaailmaan on jälleen edessä. Tarkoituksena on kahlata kolmesta kaupunginosasta koostuva virtuaalikaupunki läpi ja selvittää seikkailun lopussa jököttävä mysteeri. Juoni on odotuksia nostattavan huono.
Pelintekijät ovat väsänneet superkoneilla kaunista, upeaa, silmiä hivelevää, CD:lle sullottua esirenderoitua grafiikkaa. Creature Shockin tasolle lopputulos ei aivan yllä, mutta Cyberwarin muuhun sisältöön suhteutettuna sen kuvallinen tyyli on kuitenkin riittävän mahtipontista.
Itse peli koostuu useasta eri alapelistä, joita selvittämällä päästään kaupunginosasta toiseen. Etenemisen voi tarkistaa muutoin hyödyttömällä karttaruudulla. Turhaa kuvamateriaalia on yllin kyllin kokonaisuutta somistamassa.
Heti ensimmäinen eteen tupsahtava alapeli (projectile range) on huono. Tarkoituksena on yksinkertaisten kontrollien avulla suunnata sädetykki virtuaalivastustajaa kohti. Ensin nousee korkeusviisari, sitten voimaviisari. Nappulaa painamalla pysäytetään molemmat viisarit ja tykki sylkäisee tulta pelaajan määräämään suuntaan. Hekumallisen pitkän välikuvituksen jälkeen seuraa uusi yritys. Reaktio napinpainalluksiin on hidas, mikä tukee oivasti kömpelöä tunnelmaa.
Turvaovet (security door) avataan puzzlepelitynkien avulla. Ongelmat ovat häkellyttävän helppoja palikkatestejä ja sopivat luontevasti Cyberwarin virtuaalihaasteiksi. Mystisten kuilujen yli päästään myös ongelmia ratkomalla (reverse engineering). Sankaria ohjataan ilmassa leijuvalta kuviolaatalta toiselle ja jos laatta on väärä, se keikahtaa alta pois. Puzzlen selvittää ennen kuin sen sumeaa logiikkaa ehtii ymmärtää.
Kellarissa odottaa mörköarmada. Hirviöistä kukin vuorollaan työntyy tyhmänrohkeasti esiin kolmesta eri ovesta. Pelaajan tehtävänä on tehokkalla pyssyllään poksauttaa ne armotta pikseleiksi. Häpeilemättömän tylsä elämys.
Sokerina pohjalla tulevat "toimintavaiheet". Circuit Cityssä huristellaan cybermopolla raidetta pitkin ja cyberboogiessa lennetään omaan virtuaalihipiään kiinnittyvällä ihmevempaimella pitkin virtuaalitunneleita. Kontrollit ovat molemmissa oivaltavan yksinkertaiset, vain ja ainoastaan reaktiokykyä testaavat. Circuit City on aluksi pelottavan mukaansatempaava elämys, mutta onneksi alati vaihtuvat kuvakulmat ja sekunnin murto-osan ajoitusta vaativat napinpainallukset pilaavat nautinnon nopeasti. Cyberboogie on taatusti turruttavaa suihkimista alusta loppuun.
SCI onnistuu erinomaisesti tavoitteessaan. Kolmelle CD:lle sullotusta materiaalista on suodatettu tylsä, yksinkertainen simppeleistä alapeleistä muodostuva kokonaisuus, jonka kruunaa mukana tulevan bonus-CD:n onneton, vastenmielinen ja lepsu musiikki. Cyberwar on lajinsa virtsanpylväs, josta on paha parantaa. Tämän turhemmaksi peli ei voi tulla.
15
