Vuosituhannen vaihteessa vihamieliset muukalaiset Juhan af Grannin harmiksi ottavat ja hyökkäävät maapallolle, ja maailma on viikon kestävän sodan jälkeen lähes kokonaan muukalaisten hallussa. USA:n armeijan erikoisosaston kehittämä Havoc-kyborgi on ihmiskunnan viimeinen mahdollisuus.
Havocin kouraan annetaan ruikkupistooli, käsineeksi Predatorin taistelukynsien lyhennetty versio ja olento lykätään keskelle vihollisaluetta. Perimmäisenä tehtävänä on tietysti pelastaa maapallo eliminoimalla muukalaisten sodanjohto. Onnea matkaan.
Doom tähtäimellä
CyClones on aika suoraviivainen Doom-klooni. Doomia tuntemattomalle, juuri eilen Intian viidakosta löytyneelle susien kasvattamalle uuspelaajalle kerrottakoon, että tämä tarkoittaa pelin olevan kolmiulotteinen pelaajan silmistä kuvattu räiskintäpeli.
CyClonesin takaa löytyy Raven Software, joka on tehnyt sellaisia varsin hyviä pelejä kuin Black Crypt, Shadowcaster ja Heretic. Ovatkohan he tällä kertaa yrittäneet ilman idiltä ostettua grafiikkarutiinia, sillä CyClonesin pelirunko ei Doomille pärjää? Kaikki seinät ovat kohtisuorassa toisiaan vasten ja vinoja maastopintoja ei juurikaan ole: vastaan on tähän mennessä tullut pari viettävää käytävää ja yksi "kasa maata."
Perspektiivissäkin on parantamisen varaa, sillä jostain kumman syystä lähes kaikki käytävät ja huoneet ovat luonnottoman korkean oloisia. Tuntuu melkein siltä kuin kyborgi konttaisi eteenpäin, varsinkin kun Havocin kulkuvauhti ei juuri päätä huimaa.
CyClonesin mielenkiintoisin ominaisuus on vapaasti ruudulla heiluva tähtäin a la Terminator 2029. Jos tähtäimellä yrittää osoittaa ruudun ulkopuolelle, kääntyy koko Havoc siihen suuntaan, ja myös ylös-alas-kuikuilu onnistuu. Pelkällä hiirellä liikkuminenkin onnistuu periaatteessa, mutta käytännössä kätevintä on liikuttaa tähtäyspistettä hiirellä ja kyborgia näppäimistöllä.
Monitasoisia tehtäviä
Peli etenee sarjana monitasoisia tehtäviä, joilla on jonkinmoinen yhteinen punainen lanka. Eteen (paremminkin alas) päin pääsee puhdistamalla tason vihollisjoukoista ja selvittämällä tason puzzlen.
Kun yksi tehtävä on saatu suoritettua, annetaan pelaajalle pari ruudullista taustatietoa seuraavasta tehtävästä ja vähän lykkyä tykö. Uskomatonta, mitään palautetta juuri suoritetusta tehtävästä ei jaeta edes tekstimuodossa, välianimaatioista puhumattakaan! Motivointi lienee Yhdysvaltain armeijalle tuntematon käsite.
Vaikka käytännöllistä informaatiota ei juuri jaeta ennen tehtävää, lähettelee keskusjohto Havocille pieniä vinkkejä aina silloin tällöin. Kyborgi itse osaa huomauttaa havaitsemistaan valeseinistä, valitettavasti illuusioita ei tallenneta kartalle millään tavalla.
Tarpeellista tavaraa
Kyborgimme kantaa mukanaan ensisijaisesti aseita, haarniskankorjauspaketteja ja lääkelaukkuja, mutta mukaan mahtuu myös muutama tehtäväkohtainen vekotin. Mielenkiintoisimpia näistä ovat miinat, joita voi jättää vapaasti ympäri maastoa ja räjäyttää kauko-ohjaimella. Valitettavasti miinoja ei ole yhtään ylimääräistä, eli hirviönlahtauksessa joutuu tyytymään "normaaleihin" aseisiin.
Asearsenaali on varsin mukavan kokoinen ja sisältää kahdeksan ampuma-asetta. Aseita jaellaan melkoisen harvaan tahtiin (itse asiassa liian harvaan), joten megatykkejä ei saa käyttöönsä kovin nopeasti. Ampuma-aseiden lisäksi voi paukkujen loppuessa hutkia joko piikkihanskalla tai moottoroidulla sirkkelinterällä. Lisää huitomisvehkeitä tulee ilmeisesti uusien haarniskoiden mukana.
Ammuksia kerätessä on kerrankin käytetty järkeä. Mukana voi kantaa vain tietyn määrän ammuksia, mutta jos ammusvarastot tulevat täyteen ennen kuin esimerkiksi löytyneestä lippaasta loppuvat kudit, jäävät loput paukut yhä paikalleen odottamaan ottajaansa.
Aseiden lisäksi kyborgilla on käytössään manuaalin mukaan lentoreppu. Itse pelistä tämä on näköjään jäänyt pois ja tilalla on pieni hyppelymahdollisuus. Mainittavaa hyötyä siitä ei kuitenkaan ole muutaman pakollisen tasohyppelyongelman ratkaisun lisäksi.
Muunnettuja ihmisiä
Muukalaisten tukikohdassa on yllättävän pieni valikoima hirviöitä. Peruspahikset ovat muukalaisten konvertoimia entisiä ihmisiä, kyberklooneja eli juuri näitä CyCloneja.. Ihmistaistelijoihin kuuluvat isot ja vahvat hullujussit, sotamiehet, aliupseerit ja upseerit. Näistä ehdottomasti vaarallisimpia aseistuksensa puolesta ovat upseerit, mutta heitä ei ole vastaan tullut kovin montaa.
Minua itseäni hämmentää perussotamiesten tulivoima: he kun laukovat hirvittäviä määriä vihreitä plasmapaukkuja, jotka ovat suorastaan hävyttömän tehokkaita. Ja perussotilaisiin törmää kaikkialla. Muut vastustajat liikkuvatkin sitten perinteisellä avaruusötökkä- ja tappajarobottilinjalla.
Aurinkolasit silmillä
Teknisesti CyClones on yllättävän nopea ja pelattava, joskin liikkumisvauhti olisi voinut olla vauhdikkaampi. 486/33:lla jouduin jättämän katon ja lattian bittikartat pois, muuten peli pyöri aivan kohtalaisesti, mitä nyt kääntyminen vähän nyki.
Suurempi kiusanaihe on pelin pimeys. Onhan kyborgilla aurinkolasit silmillä, mutta pitääkö sitä silti simuloida pelissä! Vakiosäädöillä ei pelissä näe juuri nenäänsä pidemmälle ja monitorin väriarvojen säätö on välttämätön operaatio. Gammakorjaus saisi olla pelissä vakiona.
Ääniefektit ovat ihan kelvollisia, mutta samaa ei voi sanoa musiikista. Taustamuzakit ovat sarja toisiaan toistavia renkutuksia, jotka eivät luo tunnelmaa tippaakaan. Ja vaikka miten yritin säätää äänenvoimakkuutta pienemmälle, päätti peli aina silloin tällöin lurauttaa pätkän taustamusiikkia ja mahdollisimman kovaäänisesti tietysti.
Systeemi mättää
Jos tähän asti on kuulostanut siltä, että CyClones on ihan kiva Doom-klooni, niin pyydän anteeksi. Pelissä nimittäin mättää niin tavattoman moni asia, että ihmettelen, mistä pelintekijöille on maksettu palkkaa.
Aloitetaan hirviöistä. Taistelut ovat hävyttömän hankalia helpollakin vaikeustasolla, jos hirviöt pääsevät yllättämään. Taktinen perääntyminen ei toimi nopeita hirviöitä vastaan ja kun örkin on viimein saanut passitettua manan majoille on yleensä terveyttä, haarniskaa ja panoksia kulunut aivan liikaa. Suurin vika hirviöissä on tyhmyys. Ne eivät esimerkiksi yritä kiertää pelaajan selän taakse, ja joissain paikoissa pääsee tykittämään olentoja ilman, että ne mitenkään reagoivat saadessaan ammuksia nahkaansa. Turha edes toivoa, että ne alkaisivat tapella toisiaan vastaan.
Kun tason hirviöt on lopulta lanattu kasaan, alkaa harvinaisen tylsä puzzlenselvittämisvaihe, joka kestää ja kestää. Alkutasoilla puzzlet ovat vielä suhteellisen inhimillisiä, mutta jo viidennestä tasosta alkaen piilonappuloita sun muita joutuu etsimään oikein tosissaan. On toki kiva, että pelissä on muutakin sisältöä kuin pelkkää hirviönmätkintää, mutta puzzleosuudet ovat kerta kaikkiaan puisevia kujanjuoksuja paikasta A paikkaan B.
Tottahan nykyaikaisessa sokkelopelissä autokartta tulee olla. CyClonesin kartoitussysteemi on kolmiulotteinen näkymä hieman pelialueen yläpuolelta. Karttaa saa vapaasti pyöritellä ja valita, haluaako nähdä ovia, kattoja, lattioita ja/tai seiniä. Ongelma on siinä, että korkeat seinät peittävät näkyvyyden hyvin tehokkaasti ja sokkelorakennetta on hyvin vaikea hahmottaa. Ilman seiniä taas kartanluku ei ole kovin mielekästä. Jos tasolla on tunneleita normaalin pelitason alla, näkyvät ne vain vähän haaleammalla värillä pelitason alla. Pelitasoa ei saa poistettua näkyvistä, joten tunneleiden hahmotus on lähes mahdotonta. Puutteeksi on laskettava myös se, että karttaan ei voi tehdä omia muistiinpanojaan.
CyClonesin suurin moka on suorastaan kammottavan huono tasojensuunnittelu. Lähes poikkeuksetta tasot ovat tylsiä sokkeloita, joihin eksyy tavattoman helpposti, eikä varmaan olisi ollut liian suuri vaiva valmistaa seinäpaneeleita vähän useampaa tyyppiä per taso.
Pelimaastosta löytyy sentään kaikkea kivaa pientä, kuten ikkunoita, hydrauliikkapumppuja, teleportteja, hissitasoja, räjäytettäviä ovia, tietokonepäätteitä ynnä muuta vänkää. Ongelma on se, että niitä ei ole käytetty tarpeeksi. Erikoisuudet tasojen kermana olisivat nostaneet pelin tasojen mielenkiintoa huimasti, nyt tasot ovat tylsiä.
CyClonesia ei ole yksinkertaisesti kiva pelata. Peli sujuu suhteellisen jouhevasti siihen asti, kunnes viholliset loppuvat tasolta ja alkaa ongelmienratkaisuvaihe. Tylsät kujanjuoksut piilotettujen nappien ja ovien perässä alkavat puuduttaa hyvin nopeasti ja peli hautautuukin keskinkertaisten Doom-kloonien sekaan autuaammille pelimaille. Sayonara CyClones.
74
