Impressionsin D-Day tuli hiukan myöhässä eikä ehtinyt Normandian maihinnousun 50-vuotisjuhlallisuuksiin eikä näin ollen edelliseen lehteenkään. Myöhästymisen takia ei kannata repiä rintojaan, sillä onpahan kyseessä taas aikamoinen hutaisu.
Impressionsin lonkkalaukaus sotapelimarkkinoille
Historiallinen puoli oli sattuneesta syystä kesäkuussa lehdissä ja telkkarissa hyvin esillä. Ummikoille todettakoon, että maihinnousun taisteluissa liittoutuneet hyökkäävät ja saksalaiset puolustavat. Eletään vuotta 1944 ja Kolmannen valtakunnan noususta on siirrytty sen tuhovaiheeseen.
D-Dayssa voidaan käydä koko kampanja maihinnoususta lähtien, mukana on skenaarioina lisäksi joitakin erillisiä taisteluita. D-Dayn hyvä perusidea on se, että taistelut on jaettu kahtia: strategiseen toimintaan divisioonatasolla sekä taktiseen taisteluun mies miestä vastaan. Isolla kartalla ratkaistaan, mikä lössi hyökkää mitäkin lössiä vastaan, pikkukartalla ratkaistaan, kuinka itse taistelussa käy.
Isolla kartalla toteutettavat strategiset suunnitelmat ja joukkojen siirtelyt ovat sitä tavallista divisioonien siirtelyä pinosta ja ruudusta toiseen. Laivoilla voi kuljettaa joukkoja meren yli, kussakin ruudussa voi olla pino yksiköitä, ja yksiköillä on tietty määrä siirtymispisteitä ja voimapisteitä liikkumista ja taistelua varten. Nämä ja muutkin miljoonassa sotapelissä nähdyt säännöt pätevät D-Dayn strategiamoodissa. Joku päivä joku neropatti vielä keksii uuden tavan ison skaalan maaoperaatioiden kuvaamiseen _ siihen asti on kärsittävä lautapeliasteelle jumiutuneista pelinsuunnittelijoista.
Yksinkertaisuudestaan huolimatta strategiapeliosuuden käyttöliittymä on tahmainen ja kömpelö, samoin jotkut tapahtumat vaikuttavat hieman epäilyttäviltä. Esimerkiksi liittoutuneilla pelatessani joutuivat Oxford ja Norwich voimakkaan pommituksen kohteeksi huolimatta liittoutuneiden lähes täydellisestä ilmaherruudesta.
Taistelevat miniatyyrit
D-Dayn taktiset taistelut käydään noin 20 x 20 kilometrin kokoisella taistelukentällä. Riippuen taistelevien joukkojen määrästä yksi miniatyyri voi vastata sataakin aitoa sotilasta, vastaavasti tankkifiguri vastaa useaa tankkia.
Ukkelit voi asettaa haluamiinsa paikkoihin omalle puolelle hyökkäyssuunnitelmansa mukaisesti. Alkuasettelu on työlästä huolimatta erilaisista hyvää tarkoittavista ryhmittelyapuneuvoista. D-Day voisi jelpata kotikenraalia ainakin kääntämällä kaikkien sotureiden naamarit vihollisen suuntaan, ettei kaikkia solttuja tarvitsisi erikseen pyytää suuntaamaan pistimet vihollista kohti.
Tankkeja, tykistöä ja miehiä liikutellaan vihollista päin, määrätään etenemismuotoja ja osoitetaan maaleja. Taistelu on reaaliaikaista, mutta sen voi keskeyttää komentojen antamiseksi. Hyvästä ideasta huolimatta taistelu on jumalaton härdeli, äijät sutivat ja poukkoilevat ympäriinsä, hiiren kursori takkuaa ja figuurimassasta ei saa mitään tolkkua.
Nelirivissä tai paririvissä marssivat sotilaat näyttävät hölmöiltä ja muistuttavatkin enemmän Napoleonin ajan tykinruokaa. Kaupungissa jättiläissotilaat seisovat samankokoisten talojen päällä. Typerän näköistä, olkoonkin, että yksi miniatyyri vastaa useaa oikeaa sotilasta.
Sählinkiä ei helpota käskytysvaiheen ja sotimisvaiheen erilainen ruudun vieritys. Lisäksi vieritys sotimisvaiheessa pätkii pahasti ja kokonaiskuva taistelusta jää epäselväksi. Kaiken huipuksi koko homma on ohi minuutin pikarävellyksen jälkeen _ ennen kuin se on ehtinyt kunnolla alkaakaan.
T-Tuomio
Grafiikka kelpaa, samoin äänet. Impressionsin tyyliin manuaalit ovat hyvät, mukana on tutoriaalien ja standardioppaiden lisäksi erillinen historiakirja ja peli-istunnon avuksi tarkoitettu muistikortti.
Hyvästä ideasta huolimatta surkeat miniatyyritaistelut tappavat tämän pelin armotta, tahmainen ja tavanomainen divisioonatason operointi vain koventaa tuomiota. Kunnollisesta Normandian maihinnoususimulaatiosta haaveilevien kannattaa ennemmin ostaa V for Victory sarjan mainio Gold-Juno-Sword.
69
