SSI tyri kauan odotetun Archonin jatko-osansa ja ainakin osittain yrittää paikata tilannetta toisella hyvin samankaltaisella tuotoksella. Dark Legionsin takaa löytyy Silicon Knights, Fantasy Empiresin tekijät. Selvä markkina-aukko kahden pelaajan strategiselle taistelupelille löytyy, mutta pystyvätkö synkät legioonat täyttämään sen?
Vaikka perusidea on sama, Dark Legions ei ole sentään suora hiilikopio Archonista. Ensin liikutellaan joukkoja strategisesti, vihollisia etsien ja taistelutilanteessa mätkintä on silkkaa toimintapeliä. Shakkilauta on korvattu erilaisilla maastoilla. Yhteistä Arcohin uuteen tulemiseen löytyy myös voimakkaassa panostuksessa pelaamiseen modeemin välityksellä, ja itse asiassa tekijät mainostavat pelinsä olevan suunniteltu nimenomaan kaksinpeliksi, yksinpeli konetta vastaan on tarkoitettu oikeastaan vain harjoitteluksi.
Taas miekkaa ja magiaa
Aiheena on jälleen velhojen, ritareiden, demonien, örkkien ja vastaavien fantasiamaailman mytologisten hahmojen välinen nahistelu. Lohikäärmeitä sentään ei pelissä ole ensimmäistäkään, mutta omaperäisyydestä tekijöitä ei taatusti voida syyttää.
Pelin voi aloittaa joko nopeasti valmistilanteesta tai käyttää aikaa hahmojen, ansojen ja sormusten valintaan pelin antaman rahamäärän puitteissa. Samalla voidaan myös valita maasto, jolla taistelut käydään.
Dark Legionsin hahmot on jaettu karkeasti kahteen ryhmään, elävät ja elävät kuolleet. Jälkimmäiset ovat vampyyreiden ja aaveiden kaltaisia pirulaisia, jotka toimivat tehokkaimmin öiseen aikaan.
Taistelijat ovat tylsiä, mutta maagisten hahmojen puolelta löytyy kaikkea pientä kivaa. Illusionisti osaa luoda muiden hahmojen kopioita, jotka toimivat muuten normaalisti, mutta taisteluissa hajoavat ensimmäisestä iskusta. Vampyyri ei osaa kunnolla taistella, mutta imee torahampaillaan vastustajan elinvoiman itseensä ja kuiviin imetty vastustaja muuttuu hävittyään vampyyrin hallitsemaksi zombieksi. Tulielementaali osaa tarpeen tullen uhrata itsensä supernovaksi, joka itsensä lisäksi sytyttää tuleen kaikki lähiympäristön vastustajat.
Kaikkea näppärää on tehty jokaiselle hahmolle ja pelin suurin viehätys onkin eri hahmojen voimien ja heikkouksien mahdollisimman hyvä käyttäminen. Oman pikantin arominsa antavat yön ja päivän vaihtelut, arvaatte varmaan minkälaiset hahmot jylläävät öiseen aikaan. Jos zombeja tai illuusioita ei lasketa mukaan, niin yhteensä erilaisia hahmoja on kuusitoista. Hahmoja voi kohentaa sormuksilla, jotka lisäävät vahvuuden, ketteryyden ja älykkyyden kaltaisia luonnollisia ominaisuuksia tai vaikka antavat heikommille hahmoille suojaa kuritusta vastaan. Sopivasti sormuksia lisäämällä voi onnettomasta örkistä tehdä sekä magiikkaa että taistelua hallitsevan tappokoneen.
Hahmojen lisäksi maastoon voi ripotella ansoja. Ansat saattavat tappaa suoraan, tehdä hulluksi, myrkyttää tai vaikka polttaa. Vain yksi hahmotyyppi pelissä voi havaita ansat ja ainoastaan varas osaa tehdä ne vaarattomiksi. Ansojen purkaminen on aivan oma, hyvää muistia vaativa minipelinsä.
Ja sitten itse asiaan
Vastustajien kohdatessa strategisella kartalla päästään pääasiaan, vihollisen kuoliaaksi mättämiseen linnunsilmäperspektiivistä kuvatulla taisteluareenalla. Taistelijoiden koko riippuu siitä, kuinka lähellä he toisiaan ovat, nokkapokkaetäisyydellä hahmot ovat miellyttävän suuria.
Nimenomaan toimintaosuuksissa hahmojen yksilölliset ominaisuudet alkavat näkyä. Jokaisella eri tyypillä on kaksi tai kolme tapaa aiheuttaa vahinkoa. Heikko velho saattaa helposti tuhota vahvan, mutta kömpelön peikon nakkelemalla taikojaan kaukaa, ja vastaavasti ketterä varas ei yhdellä iskulla saa juuri mitään aikaiseksi, mutta juoksee lähes minkä tahansa muun hahmon pyörryksiin. Vampyyrilla taas ei ole mitään mahdollisuuksia pysytellä riittävän lähellä tultasyöksevää demonia saadakseen edes osan tämän massiivisesta elinvoimasta.
Dark Legionsin suurin ongelma on se, että pelissä ei ole mitään muuta tavoitetta kuin joko tuhota vastapuolen johtaja tai hävittää kaikki vastapuolen joukot. Mielellään olisin nähnyt täystuhon lisäksi muitakin tapoja voittaa.
Taktiikkaa kaventaa sekin, ettei maastolla juuri ole strategista merkitystä, tärkeintä on joukkojen sijoittelu. Tietysti ansat ja sormukset mutkistavat asioita hieman, mutta eivät riittävästi.
Hienon näköistä, kivan kuuloista
Grafiikka ja animaatio pelissä on aivan loistavaa. Strategisessa moodissa hahmot tepastelevat, lentävät, teleporttaavat tai liikkuvat muuten kukin omaan tyyliinsä sopivasti. Hahmot ovat erittäin suurikokoisia ja animaatio on täynnä pieniä persoonallisia jippoja, yksi hienoimmista on toisesta ulottuvuudesta kutsuttujen hirviöiden astuminen kentälle portaalin kautta. Taisteluosassa silmiä hivelevä linja jatkuu. Erilaisten iskujen, taikojen, kuolintapojen sun muiden väsäämiseen on jaksettu nähdä vaivaa.
Dark Legionsissa on myös näyttäviä animaatiojaksoja, jotka kerran nähtyään tosin nopsasti kytkee pois päältä, ne nimittäin hidastavat pelin etenemistä kohtuuttomasti. Ulkoasussa suurin pettymys tulee voiton tai tappion hetkellä: taistelu palkitaan vain laimealla kuvalla ilman turhia animaatioita. Kummallista, ottaen huomioon pelin muuten niin pullistelevan ulkoasun.
Musiikki ja ääniefektit jatkavat massiivisilla linjoilla. Synkkää äänitaustaa vasten kuuluu erinäinen määrä digitoituja kiljahduksia, mässähdyksiä, miekan viuhuntaa sekä jonkin verran puhetta. Hyvää jälkeä kautta linjan. Loistolla on kuitenkin hintansa, koska peli vie yksinkertaisuuteensa nähden etenkin diskettiversiona huiman määrän kiintolevytilaa.
Hyvässä seurassa pieninä annoksina
Strategisten aspektien olemattomuuden takia tietokonetta vastaan ei kauan viitsi sotia, mutta kaksinpelinä touhuun tulee varsinkin modeemilla lisää mieltä. Jopa pari pelaajahahmojen ominaisuutta on tehty järkeviksi vain kaksinpelissä.
Graafisen ja auraalisen mässäilyn alta paljastuu lopulta varsin ohuesti sisältöä. Toimintapelinä tämä menettelee, vaikka erilaisia taisteluliikkeitä onkin vähänlaisesti. Mahdollisuuksia järjen ja harkinnan käyttöön on lopulta hyvin niukasti.
Drak Legionsissa ei sinänsä mitään ole pahasti pielessä, harmittaa vain, kun mieleen tulee niin paljon asioita, joilla pelistä olisi voinut tehdä loistavan: Enemmän mahdollisuuksia käyttää ympäristöä, enemmän vaihtoehtoisia tapoja voittaa ja ehkä hieman omperäisempi aihepiiri ja hahmot, niin pelattavaa riittäisi pidemmäksi aikaa.
Dark Legions on toimintapeli, jossa on näennäisiä strategisia piirteitä. Helppoa toimintaa modeemilla tai muuten kaksinpelinä hakeville tämä on kelpo ostos, muut ainakin kokeilkoot ennen hankkimista vaikka Pelit-BBS:stä löytyvällä demolla.
80
