Dark Sector on harvinainen tapaus: ilman kuukausien ennakkorummutusta puskan takaa hyökännyt ykkösketjun 3D-räiskintä. Jatko-osan kohdalla asiat tulevat olemaan toisin.
Räiskintäseikkailut jäävät armotta hyllyyn pölyttymään, jos niissä ei ole jotain säväyttävää jippoa. Jotain, mikä erottaa ne harmaasta massasta. Dark Sectorin mehustelun kohde on Xenan chakramin kaltainen kolmiteräinen glaive-heittotähti, joka palaa automaagisesti (anti)sankari Hayden Tennon kouraan.
Lasriaan lähetetty agentti Tenno on mustien operaatioiden spesialisti, joka ei ole enää prologin jälkeen normaali mies: glaiven viiltoterät ovat kiinteä osa oudon viruksen runtelemaa metallinhohtoista oikeaa kättä. Haydenia vaivaava infektio riehuu valtoimenaan pieleen menneiden kenttäkokeiden jälkeen itäeurooppalaisessa Lasrian kaupungissa. Viruksen ainoa parannuskeino on kuolema, ja elävät uhrit muuttuvat epäinhimillisiksi humanoidipedoiksi.
Lasrian ruumissäkkien täplittämät korttelit ovat osittain kaasunaamareihin ja suojapukuihin sonnustautuneiden sotilaiden hallussa, loput loukot kuhisevat verenhimoisia mutantteja. Keskenään taistelevilla osapuolilla on yksi yhteinen vihollinen: Hayden Tenno.
Synkän Dark Sectorin eteenpäin ajava voima kiteytyy kahteen kutkuttavaan kysymykseen: kuka vastaa tästä hävityksestä ja mistä virus on peräisin? Kiinnostavan asetelman luomaa jännitettä kiristetään hurjilla vihollisilla niin, että paikoitellen paniikki kuristaa vatsanpohjasta. Tarkasti ampuvat sotilaat antavat tiukan vastuksen, mutta vasta pikkuhiljaa kehittyvät mutantit nostavat tunnelman painostaviin sfääreihin. Hyytävästi ääntelevät otukset ovat aggressiivisia, ketteriä ja nopeita tappajia. Viruspetojen pelottavaa vikkelyyttä korostetaan suhteellisen verkkaisesti (lue: normaalisti) hölkkäävällä agentti Tennolla. Mies ei ole perinteisen älytön duracell-sinkohippapupu.
Keikkuva käsivarakamera ja dramaattisesti alaviistosta kuvattu tyylikäs juokseminen tasoittavat puntteja: Tenno siirtyy rivakasti liian kuumista paikoista väljemmille vesille tai parempaan suojaan. Vinkuvat hippulat eivät ole patenttiratkaisu jokaiseen tilanteeseen, sillä räväkästi spurttaava agentti väsyy nopeasti, ja juostessa taisteleminen on mahdotonta luonnollisen käsien pumppaamisen takia. Nokkela juoksusysteemi korostaa rautaisen tilannetajun merkitystä.
Kyykkyyn, ylös
Moderni suojahippa on olennainen osa tulitaisteluita. Oviaukot, seinien nurkat, kivipenkit ja roskikset – mikä tahansa kelpaa suojaksi. Tähtääminen paljastaa kropan luotisateelle, joten sarja, suojaan, sarja -kaava pitää Haydenin hengissä. Rajallisia ammusvarastoja säästetään monipuolisella ja ennen kaikkea hauskalla glaivella, joka tappaa tehokkaasti parinkymmenen metrin säteellä.
Esteistä kimpoileva kookas glaive ei ole pelkkä ilkeän näköinen chakram. Tyly heittoase imaisee itseensä polttavia, sähköisiä ja jäätäviä ominaisuuksia. Boostattu glaive muuttaa rupukohteet kertalaakista rääkyviksi soihduiksi, rätiseviksi sähikäisiksi tai jääveistoksiksi. Kun muutaman tovin ja heiton verran säilyvät ominaisuudet vapautetaan kerralla, glaive luo elementin mukaisen voimakkaan räjähdyksen.
Erikoiselementeillä leikkiminen on vain osa glaiven viehätystä. Nasevaa ajoitusta ja huolellista tähtäystä vaativa voimaviskaus katkoo verisesti päitä ja raajoja. Hidastetulla Sixaxis-jälkikosketuksella glaive kiitää kätevästi esteiden yli ja kulmien taakse. Ikään kuin tämä ei vielä riittäisi, glaive kaappaa kaukana tai vaikeissa paikoissa siintävät esineet Tennon käteen. Se jopa riistää aseet suoraan elävien sotilaiden kourista.
Tenno kantaa vasurissaan pistoolia. Ase laukeaa omasta liipaisimesta, joten glaive-koukerot vaihtuvat ammuskeluun lennosta. Jos Tenno käyttää haulikkoa, rynnäkkökivääriä tai jotain muuta järeämpää pyssyä, glaive imeytyy metallikäden sisään piiloon. Haydenin mukaan mahtuu käsikranaattien ohella vain kaksi pyssyä: pistooli ja kahden käden kivääri. Valikoimaa varioidaan sotilaiden käyttäjäkoodatuilla aseilla, jotka kosahtavat hetken päästä.
Asemasotaa
Vihollisilla on riittävästi älliä ja erilaisia käyttäytymismalleja: sotilaat räiskivät varovaisesti suojien takaa ja hullut mutantit puskevat tikkana päälle. Vikkeläliikkeisiä viruspetoja on useita erilaisia. Älykkäimmät friikit loikkivat sinne sun tänne, suojautuvat ja ampuvat haulikkomaisia energialatauksia. Alin zombiekasti ryntää suoraan päin ja yrittää lyödä tai purra.
Mieluiten puolustusasemissa kykkivät sotilaat hyökkäävät harvakseltaan, mutta tehokkaasti. Kranaatit, mellakkakilvet ja raskaasti haarniskoituneet eliittisotilaat pakottavat Tennon liikkeelle. Rivisotilaiden passiivisen asenteen takia monet alkumatkan kahakat ovat turhan staattista maalitauluammuntaa.
Nujakoiden rutinoitumista ehkäistään onnistuneesti vihollisten, tuliaseiden ja glaiven jatkuvalla kehityksellä. Helikopterit, mechatankit, supermutantit ja muut pomoiksi luonnehdittavat vastustajat tuovat sapluunaan piristävää vaihtelua. Rytmitys on kohdallaan, sillä taisteluiden välissä on riittävästi hengähdystaukoja ja glaiven kikka kakkosia hyödyntäviä kevytpulmia. Dark Sectorin pituus kieppuu taidoista riippuen kymmenen tunnin molemmin puolin.
Ankeaan Lasrian teollisuuskaupunkiin sijoittuvat miljööt ovat pidemmän päälle puuduttavia. Hayden Tennon eteen avautuu aina vain lisää kiveä, betonia ja metalliputkia. Teknisesti pätevät näkymät ovat parhaimmillaan jylhän jykevää neuvostodesignia, jonka yleinen harmaus kuorruttaa taistelupaussit alakuloisella fiiliksellä. Matkan varrelle on ripoteltu glaivea varten runsaasti tulipaloja, sähkövikoja ja jäähdytyslaitteita, jotka uppoavat luontevasti rikki revityille taistelutantereille. Haydenia tuupitaan oikeaan suuntaan romukasoilla ja muilla pääosin loogisilla esteillä.
Puskan takaa tietoisuuteeni tipahtanut Dark Sector tarrasi kiinni yllättävän lujaa. Vähäeleinen juoni ja omaperäisen glaiven ryydittämät taistelut imaisivat vastustamattomasti mukaansa. Hayden Tennon edesottamuksissa on voimakasta pakko jatkaa vielä seuraavalle tallennuspisteelle -mentaliteettia. Kun taistelut ovat näin hyvällä tolalla, monotoniset miljööt eivät liiemmin rassaa.
88
