Pimeyden prinssi, tappajakone ja universumin valtias. Mäiskintäpeleihin erikoistunut Capcom kehitti tuoreimpaansa läjäpäin hirviöitä kauhistuttaakseen 2D-fanien pelihetkiä.
Hakkauspelien tunnettu taitaja Capcom muistetaan kenties parhaiten Street Fightereistaan. Darkstalkers-sarja on kuitenkin niitä harvoja Capcomin pelejä, jotka myös ovat saavuttaneet pelikansan suosion Street Fighter -vertailuista huolimatta. Darkstalkers 3 hyppäsi onnistuneesti pelisaleista jokapojan ajankuluksi.
Lumimiehestä punahilkkaan
Darkstalkersin kolmososiota voisi kuvailla monstereilla höystetyksi Street Fighteriksi. Ihmishahmot on korvattu mitä erilaisimmilla hirviöillä ja demoneilla. 18:n valittavissa olevan hahmon joukosta löytyvät punahilkka, vampyyri, mutanttiampiainen, faarao ja tappajakone. Mukana ovat vanhat tutut Donovan, Pyron ja Huitzil sekä lisäksi muutamia uusia tuttavuuksia. Kaikilla hahmoilla on tietenkin erilaiset kyvyt ja liikkeet.
Taistelukentällä tavoitteena on selättää vastustaja kahdesti. Tehtävää vaikeuttaa vastustajan energiapalkin automaattinen kasvaminen osumien jälkeen. Osa energiasta vähenee pysyvästi, mutta valkoinen palkkiosuus kuroutuu takaisin hetken kuluttua, mikäli uusia iskuja ei saa läpi. Taktinen odottaminen ei siis kannata, vaan aktiivisuus palkitaan.
Darkstalkers 3:n hirviöillä on Dark Force -ominaisuus, joka vaihtelee hahmoittain. Pelin tuoksinassa käytetty Dark Force -liike teleporttaa hahmot uudelle hallusinaatiomaiselle taistelukentälle, jossa hirviöt voivat käyttää uusia outoja ja mielikuvituksellisia liikkeitään. Dark Force -liikkeitä ei toki voi viljellä mielin määrin, vaan kuvaruudun alareunassa punoittavat palkit kertovat, milloin pykäliä on tarpeeksi erikoisvoimien käyttämiseen.
Palkit kasvavat hyökkäysaktiivisuudesta riippuen. Samaisesta palkista voi lukea myös käytettävissä olevien EX-liikkeiden määrän, joita eri hahmoilla on useita. Pelissä on lisäksi valittavana kaksi nopeusmoodia sekä automaattisen torjunnan mahdollisuus, jolloin on helpompi keskittyä olennaiseen, eli vastustajan pieksemiseen.
Pelin hahmot ovat hilpeän hauskoja kautta linjan. Vai mitä sanotte punahilkasta, jonka korista löytyy konepistooli, miinoja sekä raketinheitin? Muutamat Dark Force -liikkeetkin jaksavat naurattaa jättiläisjalkoineen ja muumiotansseineen. Japanilaisuunnittelijoilla onkin ilmeisesti ollut tarpeeksi sokerilientä saatavilla hahmoja ideoidessaan.
Harjoitus tekee monsterin
Moodeja pelissä on neljä. Arcade päästää pelaajan heti tositoimiin. Pelin voittamiseksi on päihitettävä seitsemän vastustajaa. Versus-moodilla voi kaverin kanssa kinastella manalan herruudesta. Training on hahmojen liikkeiden harjoittelemista varten. Original antaa mahdollisuuden editoida hahmojen nimiä tai värejä ja taistella eri monstereita vastaan ominaisuuksien paranemisen toivossa. Koulutetun hahmon voi tallentaa muistikortille ja yllättää pelikaverin vaikkapa huippuunsatreenatulla punahilkalla.
Darkstalkers 3 on turhan helppo. Hahmoilla tosin riittää liikkeitä ja tekniikoita, joten mestariksi aikova saa viettää tunnin jos toisenkin hirviöiden parissa. Vastustajat kellistyvät kuitenkin helposti pelkällä hillittömällä näppäinhakkaamisellakin, mikä ei hirveästi motivoi opettelemaan hahmojen erikoisliikeitä. Lisäksi hirviöissä on turhan suuria eroja, mistä johtuen pelattavuus kärsii. Tiettyjen hahmojen erikoisliikkeet eivät joihinkin hahmoihin juuri vaikuta, kun taas toisien energiapalkit näyttävät punaista jo pelkällä hipaisulla.
Peli on muutenkin hieman turhan nopea. Liikkeiden humoristisuus jää helposti huomaamatta pelaajan joutuessa keskittymään hahmon seuraamiseen. Pelissä voi lisäksi valita turbonopeuden, jossa vauhti sitten meneekin jo melkeinpä naurettavuuksiin. Lisäksi Darkstalkers 3 ei jostain syystä tue dualshockin peukalopadia, minkä kyllä huomaa ranteen huutaessa leipää tuntien takomisen jälkeen.
Darkstalkers 3 on ristiriitainen luomus. 2D-mäiskintägenrelle se on hauska ja toimiva peli, jonka parissa voi kavereineen viettää iloisia iltoja. Muille se tuo mieleen lähinnä lapsuusajan kolikkopelin. 3D-hakkauspeleihin verrattaessa Darkstalkers 3 jää auttamattomasti vanhanaikaiseksi, mutta hilpeydessään se
jaksaa kyllä hihityttää.
71
