Kiinnostaako aidosti erikoinen peli? Kaksi suurelle yleisölle tuntematonta PC-helmeä, Darwinia (Pelit 4/05, 86 p) ja sen jatko-osa Multiwinia (Pelit 11/08, 83 p), on niputettu yhteiseen pakettiin, josta ropisee enemmän plussapisteitä kuin vuoden ostoksista.
Pienet vihreät miehet elävät rauhassa kauniissa tietokonemaailmassa, kun virusinfektio iskee. Tarkoituksena on vallata Darwinia takaisin taudilta. Yksiköitä armeijassa on vain muutama, ja iso osa ajasta kuluu ohjatessa sotilasryhmää, jolloin toiminta on lähempänä Robotronia kuin naksua. Kuolleet viholliset saa muutettua takaisin sympaattisiksi darwinialaisiksi, joiden sopulimainen ohjailu turvapaikkaan tai työn ääreen on jo peli itsessään.
Jos äskeinen kuulosti sekavalta, sitä se aluksi onkin. Loppujen lopuksi pelaaminen on hyvin yksinkertaista: tuhoa virukset, kerää sielut ja paimenna tikku-ukot määränpäähän. Koska jokaisessa kentässä on uusi jippo tai taktiikka, Darwinian kampanjassa riittää vetovoimaa, jota rakkaudella luotu maailma ja harvinaisen tyylikäs toteutus vain lisäävät. Ainoa miinus on minun makuuni liian hidas tempo, etenkin sotilaat ovat melkoisia tervajalkoja.
Kun Iso-D:n yksinpeli on ohi, alkaa moninpeli Multiwiniassa. Darwinialaiset taistelevat toisiaan vastaan viidessä eri pelimuodossa, simppelistä deathmatchista moniosaiseen raketin laukaisuun. Pelaaminen on pääosin suurten joukkohyökkäysten organisointia, mutta oikealla porukalla hemmetin hauskaa. Botteja vastaan pääsee halutessaan treenaamaan ja niillä voi myös täydentää puuttuvia ihmispelaajia.
Käyttöliittymä on kääntynyt hiireltä padille pääosin hyvin, vaan eipä Darwinia+ kovin monimutkaisia liikesarjoja vaadi. Juuri muuttujien vähyys jäi pienoisen hitauden lisäksi kaihertamaan, pari lisäelementtiä ei olisi ollut haitaksi. Onneksi pelistä nauttii jo pelkästään audiovisuaalisena taideteoksena. Introversion Softwaren tulevaisuus on suoraan kiinni Darwinia+:n menestyksessä, joten tiedätte mitä tehdä. Luovia pelintekijöitä ei ole koskaan liikaa.
87
