Polkupyöräpelit polkivat pitkään paikallaan tai menivät parhaimmillaankin alamäkeen. Ongelma on ohi, sillä nyt Acclaim julkaisee vuoden ensimmäisen pyöräpelin Freestyle BMX:n.
Freestyle-BMX on vähintäänkin mielisairas laji. Heput pistävät kypärän päähän, nousevat pienen ja kiikkerän pyörän selkään ja lähtevät polkemaan ynnä temppuilemaan paikkoihin, joissa minä en uskaltaisi edes kävellä. Puolivoltille ja avomurtumalle ammattilaiset vain nauravat, joten jonkinlainen itsetuhovietti onkin lajin harrastajalle välttämättömyys.
Ennakkoasenteestani kertoo paljon jo se, että pelattuani ensin Supercrossia ja todettuani sen torsoksi, odotin samaan sarjaan kuuluvan Mirra BMX:n latautumista kauhunsekaisin tuntein. Onneksi sain heti kärkeen todeta olleeni niin väärässä kuin ihminen ylipäätänsä voi olla. Kyseessä on nimittäin ei ainoastaan mainio BMX-peli vaan ylipäätänsä vaarallisen addiktoiva tuotos.
Pääpaino on pelimuodolla, jonka ideana on avittaa yksi monista todellisuuspohjaisista BMX-guruista ammattilaisuralle. Ura aukenee erilaisten tehtävien ja haasteiden kautta. Jokainen kenttä sisältää amatööri-, ammattilais- ja hardcore-tasoisen tehtäväpaketin, ja monet salaisuudet aukeavat vasta vaikeimmissa tehtävissä.
Erikseen valittavaa vaikeustasoa ei ole, ja helpotkaan tehtävät eivät ole missään tapauksessa läpihuutojuttuja. Koska tehtävävalikoima on monimuotoinen, kuskeilla on eri vahvuudet ja eteneminen on kuskikohtaista, ongelmiin voi varautua aivan varmasti.
Jo pelkkä kenttien tutkiminen ja maastossa temppuilu on hauskaa, sillä kenttien suunnitteluun on käytetty aikaa ja vaivaa enemmän kuin riittävästi. Monimuotoisuus on suorastaan häkellyttävää, jo ensimmäinen kenttä - Dave Mirran takapiha - sisältää valtavan määrän mahdollisuuksia eikä meno myöhemmin ainakaan tylsisty. Esimerkkeinä mainittakoon vaikkapa maailman suurin halfpipe tai hylätyt uima-altaat.
Miljoona stunttia
Temppuja on hillittömästi. Jo perusliikkeitä on yli 50 ja niitä voi yhdistää käytännössä rajattomasti. Superman 180 asteen voltilla, superman ilman käsiä tai yhdellä kädellä ja niin edelleen ja niin edelleen. Loukkaantumisten pelossa ei tarvitse hillitä yritteliäisyyttään, sillä voimalinjaa pitkin liukuminen tai liikkuvan junan yli hyppääminen tuskin oikeasti kuuluvat ammattilaisten jokapäiväiseen repertuaariin.
Valtavan liikevalikoiman kääntöpuolena satunnainen naksuttelija voi hyvällä tuurilla kerätä paljon paremmat pisteet kuin veteraani. Muutenkin sormi tuppaa välillä menemään suuhun kontrollien kanssa, joka napille kun on varmaankin suuntanäppäimien kanssa kymmeniä toimintoja. Analogitatilla voi heittää maantiepyöräilijöitä, haluttujen liikkeiden tekeminen on sillä liian vaikeaa.
Audiovisuaalisestikin Mirra BMX loistaa. Hahmot liikkuvat kauniisti ja uskottavasti, maastot ja taustat todella vakuuttavat. Musiikkiraidan esittäjistä tunnistan nimeltä vain Cypress Hillin, mutta nimettömämmätkin artistit esittävät ihan kuunneltavaa musiikkia.
Dave Mirra Freestyle BMX jättää itsestään kaikin puolin loppuun asti ajatellun ja viimeistellyn kuvan. Jos lajista täysin kiinnostumaton ja mitään ymmärtämätön ummikko innostuu minun tavallani, en uskalla edes ajatella, miten Mirra iskee fanaatikkoon.
87
