Ensimmäisessä maailmansodassa koneet olivat puuta ja kangasta ja miehet rautaa. Ilmataistelut käytiin silmästä silmään ja vihollisässiä kunnioitettiin. Laskuvarjoja käyttivät vain pelkurit, eivätkä niitä oikeat lentäjät huolineet. Maassa käydyn brutaalin teurastuksen vastapainoksi yläilmoja hallitsivat todelliset ritareiden perilliset.
Historian sivujen havinaa
Rowanin edellinen lentosimu Overlord oli kaunis, mutta hieman liikaa realismista vapauksia ottanut paukuttelu, ja Dawn Patrol jatkaa samalla linjalla. SVGA-grafiikka on jos mahdollista vielä kauniimpaa iloisesti väritettyine koneineen ja synkkine maastoineen.
Lähestymistavassa on kehitetty uutta: poissa ovat normin mukaiset briefingit, suunnittelut, kampanjat ja vastaavat, ne on korvattu ensimmäisestä ilmasodasta kertovalla kirjalla. Peli alkaa sisällysluettelosta, josta voi lähteä tutustumaan tuon ajan kuuluisimpiin taisteluihin, lentokoneisiin ja parhaisiin pilotteihin. Joka sivulla on tekstin, kuvien ja filminpätkien lisäksi yksittäinen tehtävä, ja CD-versiossa bonuksena joillain sivuilla kerrotaan lisätietoja puheena. Kaikkiaan sivuja on vähän yli 150 ja tehtäviä saman verran.
Jokaisella sivulla on historiallinen ilmataistelu, jonka voi hyväksyä joko sellaisenaan tai valita, lentääkö keskusvaltojen vai ympärysvaltojen puolella. Myös koneet, niiden määrä ja tehtävät ovat muutettavissa. Valittavia koneita on kaikkiaan 13 ja mukana ovat kaikki ne klassiset: Fokker Dr.1 -kolmitaso, Sopwith Camel, De Havilland, Albatross ja muut. Pommikoneita ja kuumailmapalloja on myös mukana, mutta niillä ei pääse lentämään, ainoastaan saattamaan tai tuhoamaan. Suurin osa tehtävistä on pikaisia kieppumisia muutaman koneen välillä.
Minkäänlaista kampanjaa ei sinänsä ole, joskin pientä roolipelin makua tarjotaan kahdeksan kuvitteellisen lentäjän muodossa. Pelaaja astuu lentäjän saappaisiin, valitsee rajoitettuja tehtäviä ja liimailee onnistuneiden tehtävien selostuksia ja tuloksia päiväkirjaansa. Teorissa näin rakentuu kertomus yhden lentäjän urasta. Suomeksi tämä tarkoittaa rajoitettua sarjaa erillisiä tehtäviä, joilla ei ole mitään vaikutusta tai yhteyttä toisiinsa.
Historian ja uravalintojen lisäksi kirjassa on yksi sivu videoeditointia varten. Työkalut ovatkin esimerkillisen helppoja ja monipuolisia.
Kahden tai useamman pelaajan välisiin kahakoihin ei ole mitään mahdollisuuksia vaan lentämään pääsee vain tekoälyttömyyttä vastaan. Jos minusta olisi kiinni, yhtään lentosimua ei päästettäisi myyntiin, ellei siinä olisi mahdollisuutta ainakin kahden ihmisen väliselle lentelylle.
Ammu kun näet silmämunat
Turhia kommervenkkejä ei maassa tarvitse ennen lentoa suorittaa, eikä ilmassakaan. Yleensä tehtävä alkaa tilanteesta, jossa ollaan jo lennossa ja yleensä hyvin lähellä vihollista. Onhan siinäkin puolensa, että pääsee toimintaan sen kummempia ihmettelemättä, mutta jotkut meistä nauttivat yhtä paljon suunnittelusta, kokoonpanojen valinnasta, kohteiden määrittelystä ja sellaisesta. Sitä paitsi pelkkä ilmataistelu ilman sen ihmeempiä tavoitteita käy ennen pitkää tylsäksi.
Väitetään, että maailmansota ykkösen lentokoneet olisivat olleet yksinkertaisia härveleitä, joiden tekniikka ei taistelua ratkaissut, vaan lentäjä. Jos se kerran on niin hemmetin simppeliä, niin mihin tätä julmetun kokoista läpyskää kymmenine näppäinkomentoineen tarvitaan? Jossain on iso pyörä heittänyt, kun pelkästään näkymien ihailuun on viisikymmentä (50!) näppäinyhdistelmää. Muita komentoja on sitten vähemmän kuin kuvakulmien vaihtoja yhteensä, eli grafiikka on ilmeisesti tarkoittu ihailtavaksi. Ongelma on siinä, että niiden tärkeiden näppäinten oppiminen vie aikaa ja koko näppissekoilu on harvinaisen vihamielisesti suunniteltu. Onneksi kunnon lentotikuista löytyy muutakin kuin kaksi nappia, joten mielenterveys säilyi.
Kieltämättä Rowanin jo Overlordissa esittelemä virtuaaliohjaamo kuitenkin toimii. Koneen sisä- tai ulkopuolelta kuvakulman voi lukita mihin tahansa kohteeseen ja onneksi vain yhdellä komennolla lähimpään viholliseen. Omasta koneesta näkyvä runko antaa osviittaa siitä, missä asennossa ollaan viholliseen nähden, ja harjoittelun jälkeen lentäminen virtuaaliohjaamosta luonnistuu. Vielä kun tekijät olisivat hillinneet intoaan oksentaa kaikki mahdollinen informaatio sekavasti ruudun alalaitaan. Kesken taistelua minua kiinnostaa ainoastaan nopeus ja lentokorkeus ja haluan, että ne näkee nopealla silmäyksellä. Nyt olennainen hukkuu pienenä piperryksenä turhan tiedon sekaan. Waypointit ja vastaavat olisi saanut sijoittaa kartalle, joka nyt on lähes hyödytön eikä kerro tilanteesta juuri mitään.
Jäällä liukastellen
Minä en ensimmäisen maailmansodan koneilla lentämisestä tiedä juuri mitään. Sen kuitenkin tiedän, ettei lentäminen tuntunut jäällä liukastelulta tai painottomana ilmassa kellumiselta. Tekijät mainostavat mallintaneensa jokaisen koneen mahdollisimman hyvin oikeita vastaaviksi. Roskapuhetta! Dawn Patrolia riivaa Rowanin perisynti eli lentämisen ja liikkeen tuntua ei ole nimeksikään, vaan kaikki kelluu ilmassa. Koneilla ei tunnu olevan massaa lainkaan ja ne kiepsahtelevat liian herkästi ja nopeasti pienestäkin tikun liikkeestä. Tikun herkkyyden säädöstä ei ole apua, tuntuma on täysin kateissa.
Konemalleissa ei ole merkittäviä eroja. Joku voi väittää, ettei simulaattorissa voi saadakaan aikaan täydellisen oikeaa tuntua, mutta kyllä siinä riittävän hyvin on onnistuttu aikaisemminkin. Ensimmäisenä tulee mieleen Air Warrior, jossa joka koneella on selkeät erot ohjaustuntumassa ja käyttäytymisessä. Lentomallin ja koneiden erojen puute on tuplasti ikävää siksi, että aihe olisi edellyttänyt enemmän huolellisuutta. Mitäpä muuta näillä koneilla tehdään kuin tarkkaa lentämistä vaativaa lähitaistelua? Pieninä pilkahduksina sentään on otettu huomioon, että liika räiskiminen jumittaa aseet, vauhdin loppuminen sakkaa ja liian kovat syöksyt repivät joidenkin koneiden siivet.
Lentotaidoton maalari
Grafiikka on Overlordista tuttua huippukaunista jälkeä. Mukana on sekä VGA- että SVGA-versiot. Jo VGA:kin on poikkeuksellisen hienoa, mutta SVGA-koneet saavat jo haukkomaan henkeä. Etenkin saksalaisilla oli tapana maalata koneensa iloisesti ja se näkyy myös pelissä. Erittäin yksityiskohtainen vektorigrafiikka yhdistettynä brittien tylsiin ja sakemannien iloisiin pintakuviointeihin hivelee silmiä.
Maasto on varsin aidon näköistä, joskin se jää lähes pelkäksi taustaksi. Se merkitys maastolla kuitenkin on, että vihollisen yllä korkealla tussahtelevat it-kranaatit ja matalammalla suihkivat valojuovat. Vaikkei maakohteita vastaan juuri taistellakaan, matalalla lennettäessä huomaa, ettei sielläkään ole grafiikassa säästelty.
SVGA-grafiikka pyöri koneessani hyvinkin sulavasti. Onneksi kuitenkin vaatimattomampiakin kokoonpanoja on muistettu, sillä kinkkinen ohjaustuntuma yhdistettynä tahmaavaan näytönpäivitykseen olisi jo liian järkyttävää. Toimintaruudun koon ja yksityiskohtien määrän voi säätää muuttumaan automaattisesti niin, että toiminta pysyy jatkuvasti mahdollisimman sulavana.
Äänet on varmaan kopioitu suoraan Overlordista. Ei paha, koska sopivan voimallista ja aidon kuuloista jytinää ne olivat siinäkin. Musiikin teloitin hetken kuuntelun jälkeen.
Mikähän brittejä vaivaa? Sikäläiset lehdet yhteen sopuliääneen julistivat Overlordin kaikkien aikojen parhaaksi lentosimulaattoriksi, ja nyt sama laulu kaikuu toisen kerran. Lentosimussa ei huima grafiikka yksin riitä, ja Dawn Patrolin karmea lentomalli, viheliäinen ohjaus sekavine näppäinkomentoineen ja lyhytnäköisyys kampanjan puutteena ovat karkeita puutteita.
Kyllä helposti opittavalla ja nopeasti itse asiaan pääsevällä lentopelilläkin on paikkansa. Silloin sen pitää myös olla helposti hallittavissa ja aiheen pitää pysyä kiinnostavana mahdollisimman pitkään. Nyt oppimista ja menestystä ei palkita millään, ja ilmassa kieppuminen alkaa nopeasti tylsistyttää. Joku voisi ryöstää Rowanin grafiikkarutiinit ja tehdä niiden ympärille pelin, sillä ekan maailmanpalon ilmailu aiheena suorastaan kerjää tyhjentävää käsittelyä.
74
