Day of Defeat on muuttanut Modilasta Hyllylandiaan jo toisena Half-Life-modina. Eipä toisen maailmansodan nettiräiskintöjä vasta olekaan kuin jenkkipommareita Berliinin yllä, puhumattakaan siitä, että pelkkä Battlefield 1942 riittäisi.
Edelleen myös ilmaiseksi jaettava Day of Defeat on modina laadukas, ei siinä mitään. Jenkit, saksalaiset ja britit taistelevat pääasiassa sokkeloisilla kaupunkikartoilla lippujen herruudesta. Ajoneuvoja ei ole kuin kulisseina sotanäyttämöllä, mutta erilaisiin hahmoluokkiin jaettu jalkaväki matsaa keskenään. Peli on pienelle paha: yksi luoti tappaa ja kentät on parempi tuntea niin etu- kuin takaperin. Juuri kenttien sokkeloisuus on ehkä suurin syy, miksei Day of Defeat maistu läheskään yhtä herkulta kuin Battlefield 1942, edes verrattuna sen kaupunkisotakenttiin.
Onneksi modista on sitten viime näkemän dumpattu räjähdysruudun heilutus -efekti, jonka ansiosta en aikoinaan voinut pelata koko modia. Ruudun heiluttaminen jatkuvien räjähdysten tahtiin on minulle kuin kynsien ääni liitutaululla. Se on korvattu sillä, että modin Half-Life-enginen äärimmilleen venyttämä grafiikka on turhan usein ärsyttävän pimeää. Vaan kuka minun komplekseistani jaksaa kiinnostua.
Dodiksen myyntiversio mahdollistaa myös muiden modien pelailun, mikäli on toinen niistä ihmisistä, joka ei omista oikeaa Half-Lifeä. Säästäähän siinä myös imurointiaikaa.
Ei Day of Defeat olisi kaupanhyllykohtelua ansainnut. Onhan se Counterin jälkeen suosituin modi, mutta jos joku, niin kekseliäs ja erilainen Natural Selection olisi ansainnut hyllymyynnin tuottaman suosioboostin. Se vain taitaa olla liian monimutkainen massamarkkinoille.
79
